tiistaina

Freskomaalari kertoo: Pyhän Basileios Suuren kirkko (osa 9)



Seuraa jatkoa I:lle, II:lle, III:lle, IV:lle, V:lle, VI:lle ja VII:lle sekä VIII:lle osalle "Freskomaalari kertoo"-sarjasta.



Päivi Kristiina Loikala: 
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 
- IX osa









Sen jälkeen kun oli saanut maalattua Lasaruksen, aloitin Jerusalemiin ratsastuksen piirtämisen ja maalaamisen. Juuri kun sain seinälle siirrettyä koko mallin ja taustoja oli jo tehty, saapui Hannu pyhiinvaellusmatkalta Kreikasta. Hän oli nähnyt monissa kappeleissa ja kirkoissa kuvaukset ilman reunuksia, yhdessä pötkössä jatkuvana kuvanauhana. Niin kuvaukset soljuisivat eteenpäin toisiinsa nitoutuen.

No, kyllä se mahdollista oli vieläkin, jos vaan niin sovitaan. Ensin piti vähentää opetuslapsia ja siirtää vuoria ja Betania. Lopulta kaikki suostui asettumaan paikoilleen ja maalaaminen sai jatkua. Tein Jerusalemia, ja minut valtasi kummallinen ilo ja riemu.







Laulelin telineillä kaikenlaisia veisuja, joita tuli mieleen. Aasikin tuli valmiiksi ja odotti Kristusta. Kaikki tuli niin vaivattomasti ja helposti. Ihmeellistä on, kuinka aika venyy ja tuntuu, että päivässä saa aikaiseksi vaikka kuinka paljon.

Minna tuli taas auttamaan ja liimasimme viimeiset kaksi apostolia seinälle. Anna-Leena oli pienten lasten kanssa mukana seuraamassa, kuinka työ eteni. Lapset kuuntelivat kertomuksia kuvista ja kuuntelivat alkurukouksia ja tropareita. Työn alkaessa huomasimme, että kankaat olivat vähän miten kuten ja olikin vaikea saada siistiksi reunoja ja saumoja. Sitten vielä tietenkin loppui liitukin, niin jäi loputkin saumat vaiheeseen.






Kun saimme työn tehtyä ja siirsimme telineet pois edestä, yllätyimme! Taas yksi pieni palanen, ja työ meni kuin jättiläisen harppauksen eteenpäin. Koko seinä oli melkein valmis - melkein. Pieni palanen sai aikaan sen, että mikä näytti äsken ihan keskeneräiseltä, muuttui ihan totaalisesti. Uskomatonta, ei voi ymmärtää! Tämä taas tuo lisää puhtia ja vauhti kiihtyy.

Kummallista on sekin, että meinaan saada ihan oikeasti palkkaa. On kyllä sen verran outo ajatus, etten ihan vielä usko. Kyllä se oikeasti helpottaa, ei tarvitse miettiä, joudunko muihin hommiin kesken kaiken. Ja onhan siinä enemmän sitten käyttövaroja kuin esimerkiksi työkokeilussa. Mihinkähän sitä oikein syytää sitten? Rahalla vaan on taipumus ihan itsestään huveta, jos vaikka enemmän tulisikin.






sunnuntaina

Vaikuttava parta


Olisi puute, ellemme omistaisi muutamia rivejä myös isä Joakimin vaikuttavalle ja poikkeukselliselle parralle.

Amerikassa eläessään isä Joakim seurasi surullisena sitä uudistuksellista henkeä, joka alkoi vähä vähältä vaikuttaa myös kirkollisissa asioissa. Siellä saattoi nähdä pappeja, jotka etääntyivät ortodoksisesta perinteestä sillä tekosyyllä, että he kykenisivät toimimaan tehokkaammin yhteiskunnassa. Isä Joakim nousi urhoollisesti vastustamaan tällaista maallistumista. Hän ei voinut katsella sitä, että ortodoksipappi heitti syrjään kunnioitetun viittansa tai leikkautti tukkansa ja partansa. Niinpä hän ennen pappisvihkimystään kääntyi kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän puoleen ja rukoili: "Rakas Jumalanäiti, kun minusta tulee pappi, tahdon että annat minulle runsaasti partaa ja hiuksia, jotta olisin sellainen kuin papit kotimaassani."

Eikä Jumalanäiti jättänyt kuulematta hänen pyyntöään, vaan täytti sen runsain mitoin. Kuten olen jo aiemmin maininnut, amerikkalaiset katselivat ihmeissään isä Joakimin majesteettista hahmoa, jota koristi pitkä parta. Kun hän sitten meni Pyhälle Vuorelle, jotakin aivan ihmeellistä tapahtui: hänen partansa kasvoi kasvamistaan, kunnes se ulottui maahan asti, aivan hänen jalkateriinsä saakka, mikä on hyvin harvinainen ilmiö kirkollisessa historiassa. Kaikki Athoksella olivat sitä mieltä, että selitys tapaukseen löytyi hänen Jumalanäidille muinoin kantamastaan rukouksesta.

Voidakseen liikkua vapaasti ja välttääkseen turhamaisuuden ja toisten ihmettelyn isä Joakimin oli pakko kääriä partansa rullalle ja panna se pieneen pussiin, joka riippui hänen kaulastaan. Isä Joakimin viimeisinä vuosina skiitan munkit pyysivät häntä kuvauttamaan itsensä papillisissa vaatteissa ja parta auki. Aluksi hän kieltäytyi, mutta taipui sitten näiden itsepintaisuuden edessä. Tämän valokuvan, jonka olen säilyttänyt isä Joakimista...





Arkkimandriitta Kerubim: "Aikamme athoslaisia hahmoja I"

perjantaina

Tulossa viikonloppuna

Pyhä Johannes Krysostomos, Kultasuu.



Lauantaina 30. syyskuuta

Jumalallinen Liturgia kello 8
 
 
Sunnuntaina 1. lokakuuta

ORTODOKSISESTA USKOSTA luento- ja keskustelutilaisuuksien sarja jatkuu.
 
Aika: Iltaviideltä alkavan ehtoopalveluksen jälkeen, noin kello 17.35.

Aihe: Jumalallinen Liturgia ja sakramentit
 




Tervetuloa tutustumaan myös näyttelyihin
sekä 
vierailemaan Puodissa (auki lauantaina kello 11-15)! 







Freskomaalari kertoo: Pyhän Basileios Suuren kirkko (osa 8)

Seuraa jatkoa I:lle, II:lle, III:lle, IV:lle, V:lle, VI:lle ja VII:lle osalle "Freskomaalari kertoo"-sarjasta.



Päivi Kristiina Loikala: 
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 
- VIII osa




Pyhä Paisios Athosvuorelainen.

Miten ohjaajavahukset näkevät lähimmäisissä vain hyvää, vaik’ mikä olisi? Isä Paisios siunaa kiusankappaleet, kun he kasvattavat henkist’ pääomaa. Jos osaa siis suhtautua oikein, mutta jos ei taas osaakaan, niin sitten on taas alamäki edessä. Mietin paljon kateutta, arvostelemista ja tuomitsemista - omaani ja muiden.

Minun elämäni on ollut aika puurtamista ja paljon vääriä valintoja. Silloin voi hyvin olla kateellinen muiden hauskoista ja ihmeellisistä elämän koukeroista. Tuomita joidenkin näkemyksiä tai arvostella valintoja, kateellisenakin. Se on paljon helpompaa kuin pysähtyä oikeasti omien valitojensa ääreen. Huh, huh, kuinka olenkin olevinaan niin höyli, mutta tässä sen näkee - ei voi tietää, mikä kenenkin sisin on.

Täällä kävi kylässä autollinen nunnia Lintulasta ja sain Igumenialta siunauksen. He olivat mielissään kaikesta, mitä täällä näkivät. Tällälailla kun omassa olossaan tuhertaa ajatustensa ja työnsä kanssa, saa yllättäen kaikenlaisia siunauksia ja Jumalan lahjoja. Täällä ollessa koko maailmani on saanut ihan uuden ulottuvuuden ja uudenlaisten ihmisten kohtaaminen tuntuu ihmeelle.

Kappelissa alkoi myös ylemmän tason työskentely, eli kiipesin telineille katon rajaan. Nyt on vuorossa Kristuksen pääsiäisen ajan vaiheet. Ensimmäisenä on Lasaruksen kuolleista herättäminen. Teen taustaa ja vuoria ja silloin tajuan, etten olekaan muuten koskaan ennen maalannut vuorta. Siis mitenkäs se nyt oikein tehdään?? Puurran uutterasti ja välillä kiipeän alas, että saisin kokonaiskuvan. No, lopulta vuoret miellyttivät minua ja siirryn eteenpäin.





Lasarus on kuin toukka käärinliinoissa, koko olemus puhuttelee minua. Minkälaiselle sinusta tuntuu? Missä mahdoit olla ennen takaisin kutsumista? Maalaan kasvot huolella, kalpeiksi.






Kun saan valmiiksi koko kuvauksen kaikkine henkilöineen, tajuan, että olenkin oikeasti käynyt Lasaruksen haudalla Kyproksella. Tietysti silloinkin ymmärsin, kenen haudalla vierailimme, mutta nyt minulle valkeni ihan uudella tavalla, aivan kun tuntisin hänet - se oli juuri tämän Lasaruksen hauta!

Löydän vielä matkaesitteenkin, jossa kerrotaan, että perimätiedon mukaan Lasarus oli kuolleista herättyään merkitty mies ja hän pakeni Kyprokselle. Hän pakeni sinne Stefanoksen kivityksen jälkeen vuonna 36. Paikallinen perimätieto kertoo, että apostolit Paavali ja Barnabas asettivat hänet Kitionin piispaksi, jonne hänet myös haudattiin vuonna 77. Tässä, nykyisin Larnakan, Pyhän Lasaruksen 800-luvulla uudelleen rakennetussa kirkossa me siis kävimme. Kirkon kellarissa olevan sargofagin ääressä lauloimme Lasaruksen troparin ja joimme hautakammiossa olevan pyhitetyn lähteen vettä.

Kuolema laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ihmisten tekeleet rapistuu ja maatuu -  Jumalan luoma on pysyvää. Ihmiset menevät ja tulevat - toiset temppuilee ja toiset on mielin kielin. Mitäs tuosta. Voihan sitä joku olla olevinaan niin tärkeä, että on kuin maailman tukipilari. Vaan kohta jo on lootas’ mullan alla. Siinäpä saa sekin sitten päteä niin paljon kun tahtojaa - vaan eipä piittaa kuulijakunta, madot ja mönkijäiset. Siinä nukkuu vierekkäin rakkaat ja vihamiehet, eikä kukaan kysy, että haluattekos te vierekkäin ollakaan!














maanantaina

Esipaimen, siunaa! - pyhän Kosmas Aitolialaisen praasniekkana Panagiassa tapahtunutta

KP Helsingin metropoliitta Ambrosius vihki "Karies"-päärakennuksen aulaan rakenteilla olevan kirkkotilan 24. elokuuta 2017 Evangelismoksen, Ilosanoman, kappeliksi eli tsasounaksi.

24.8.2017 PÄIVÄN OHJELMA

Piispan vastaanotto ja pukeminen Ilosanoman kappelissa.
Pieni vedenpyhitys ja kappelin siunaaminen.
Jumalallinen liturgia. 
Liturgian päätyttyä pyhän Kosmaan kappelin vihmominen.
Juhlalounas.

Lämmin kiitos kaikille!
 

Piispan vastaanotto.

Kirkkokansaa.

Vedenpyhitys.

Jumalallisesta Liturgiasta.


Esipaimen, siunaa!

KP Helsingin metropoliitta Ambrosius ja isä Viktor (Лютик) Pokrovan seurakunnasta.

Metropoliitta Ambrosius, isä Andreas (Larikka) Hämeenlinnan seurakunnasta ja keskellä isä diakoni Ioann (Avdouevski).

Metropoliitan opetuspuheen aiheena oli pyhä Kosmas Aitolialainen.
Matkalla Evangelismoksen kappelista pyhän Kosmaan kappeliin.

Metropoliitta pyhän Kosmas Aitolialaisen kappelissa.






jk. (lisätty 12.9.17)