Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyhä Joosef. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyhä Joosef. Näytä kaikki tekstit

maanantaina

"... vaan ylös enkeleihin, jotka iloitsevat Taivaissa."

Kolme nuorukaista tulisessa pätsissä

 

 

”Isä, jos olisin silloin tiennyt, millaista on iankaikkinen elämä ja taivaallinen kauneus, josta sielut nauttivat Jumalan läheisyydessä, olisin pyytänyt että marttyyrikilvoitukseni kestää ikuisesti, sillä se ei ollut mitään verrattuna Jumalan armon lahjoihin.” 

- Pyhän Eufimia Khalkedonilaisen (+303) vastaus pyhälle Paisiokselle, kun tämä ihmetteli, kuinka hän niin pienikokoisena ja hauraana ihmisenä oli saattanut kestää sellaisia kidutuksia

 

”Marttyyrit (eli todistajat) johdatetaan teurastuspaikalle ja he huutavat ilosta. Sillä halu iankaikkiseen elämään tuhoaa teurastuksen kivun. Marttyyri ei näe vaaroja vaan seppeleitä, kruunuja. Hän ei säikähdä haavoja, vaan laskee palkintoja. Hän ei katso alas mestaajiin, jotka häntä ruoskivat, vaan ylös enkeleihin, jotka iloitsevat Taivaissa. Hän ei tutkiskele ohimeneviä vaaroja, vaan mietiskelee iankaikkisia palkintoja.”

- pyhä Basileios Suuri

 

”Marttyyrikilvoituksen aikana Jumala lähettää pyhittyneille marttyyreille erityisen Armon, oman marttyyriarmon, jotta he voivat kestää marttyyrikilvoitukset. Kuten lääketieteessä potilas nukutetaan leikkaukseen, eikä hän tunne kipua, niin tämän Armon avulla marttyyrit tunsivat vähemmän kipua. Tietenkin nämä marttyyrit olivat ennen marttyyrikilvoitustaan eläneet hyveellistä elämää.”

- Pyhän Andreaan skiitan johtaja, arkkimandriitta Efraim

 

”Jumalallinen Armo teki marttyyreista sellaisia, että he eivät olleet ainoastaan tuntematta marttyyrikilvoituksensa kipua vaan he myös iloitsivat, että saattoivat todistaa Kristuksesta.”

- pyhä Efraim Katunakialainen

 

 

 

keskiviikkona

Veli kysyi Vanhukselta & Vanhus kysyi veljeltä

 



Arkkimandriitta Efraim Filotheoslainen ("Arizonalainen") kertoo kirjassa "Vanhukseni":

 

"Kun olin aloittelija, minulla oli valtava ego. Ajattelin olevani erityinen, koska olin kasvaessani elänyt hyvää elämää ja minulla oli kilvoitteleva äiti. Ihmiset, jotka eivät osanneet arvioida toisen hengellistä tilaa, ylistivät minua erittäin paljon ja pitivät minua pyhänä poikana. Kaikki nuo ylistykset paisuttivat minut kolmanteen taivaaseen. Tajuamattani nuo ylistykset olivat tehneet minulle hallaa; minä olin saanut ylpeyden ja turhamaisuuden "bakteerin", ja se myrkytti minut.  

Kuitenkin Vanhus Joosef pystyi selvästi näkemään hengellisillä "kiikareillaan" kuinka asiat todella olivat. Hän näki, mikä villipeto olikaan sisälläni, ja ryhtyi työhön tappaakseen sen!

(...)

Vanhus vartioitsi tilaisuuksia leikatakseen egoani. Aika pian sen jälkeen kun olin saapunut sinne, hän kysyi minulta: "Kerropas minulle jotakin, sinä pikkuruinen joka juuri ja juuri kykenet pysymään jaloillasi, jos joku päivä yksi veljistä menettää kärsivällisyytensä, huutaa sinulle ja jopa läpsäisee sinua, mitä silloin teet?"

"Silloin minä sanon, 'Evlogison'*."

"Mutta ihan tottako sanot 'Evlogison'?"

"Mitä muuta voisin sanoa?"

"Hyvä. Katsotaanpa."

Kun oli kulunut muutama päivä, Vanhus ajatteli: "Hänen on täytynyt tähän mennessä jo unohtaa kysymykseni." Oli perjantai, ja seuraavana päivänä papa-Efraim Katunakialainen oli tulossa toimittamaan Liturgian. Joten Vanhus sanoi minulle: "Kuulepas, sinä laulat huomenna. Pidä huolta siitä, että harjoittelet ensin!"  

"Olkoon siunattu," minä vastasin, vaikka minulla ei ollut ollut mitään tietoa laulamisesta, kun olin ollut maailmassa. Mutta olin kuullut toisten laulavan seurakuntakirkossa ja niin olin oppinut jotain korvakuulolta. Kuitenkaan minulla ei ollut mitään teoreettista tietoa tai kokemusta laulamisesta. 

Seuraavana aamuna papa-Efraim saapui ja aloitti Liturgian toimittamisen. Luolan sisällä oleva pikkukirkko oli hyvin pieni. Vanhus oli yhdellä puolella ja vanhus-Arsenios toisella puolella, minä olin keskellä ja takana olivat isät Athanasios ja Joosef. Oli lauantai, joten pienen saaton jälkeen tuli laulaa "Saata, oi Kristus, sinun palvelijaisi sielut lepoon...".

Joten Vanhus sanoi minulle: Laula: "Saata, oi Kristus, sinun palvelijaisi sielut lepoon."** Koska tätä kontakkia lauletaan myös muistopalveluksissa maailmassa, olin kuullut sen aiemmin ja tiesin, kuinka se meni. En kuitenkaan tiennyt, että siitä on olemassa kaksi eri versiota: pitkä, monimutkainen melodia muistopalveluksiin ja lyhyt, yksinkertainen melodia Liturgiaan. Joten aloin laulaa hyvin hitaasti: "Saata, oi Kristus..."

Yhtäkkiä ennen kuin pystyin jatkamaan Vanhus löi minua niin kovasti kappelissa, että näin tähtiä! Hän sanoi minulle terävästi: "Mitä sinä teet? Minkälaista laulua tuo oikein on? Idiootti! Noinko ihmiset laulavat?

Sisällä alttarissa ollut Papa-Efraim yllättyi niin kovasti, että hän jähmettyi paikoilleen.

"Anna minulle anteeksi, Vanhus."

"Mitä sinä kuvittelet meidän toimittavan? Muistopalvelustako?"

"Anna minulle anteeksi, Vanhus."

"Sinä olet harhassa! Heti kun Liturgia on ohi, sinä polvistut ovelle ja kumarrat kaikille, kun he lähtevät, pyydät heiltä anteeksiantoa, koska olet harhainen." 

Kun Liturgia oli ohi, minä polvistuin ovelle ja sanoin: "Antakaa minulle anteeksi, isät, olen harhassa."

"Kyllä, olet harhassa."

"Olen harhassa. Antakaa minulle anteeksi."

 






- Kirjasta Elder Ephraim: My Elder Joseph the Hesychast.

 

*Evlogison, (kirjaimellisesti "Siunaa") on yleinen luostaritapa sanoa "anna anteeksi". 

Sitä käytetään myös vastauksena kutsuttaessa.

 

**Saata, oi Kristus, sinun palvelijaisi sielut lepoon pyhien joukkoon, 

missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä.

 

sunnuntaina

Pyhittäjäisä Joosef, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!






"oi erämaan asukas ja enkeli lihassa"





(PÄIVITYS 22.10.2019)



Pyhittäjäisä Sofroni, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!


















 Pyhä Joosef Hesykasti, pyhä Efraim Katunakialainen, pyhä Daniel Katunakialainen ja pyhä Hieronymos Simonopetran luostarista... Lähde


Pyhä Sofroni... Lähde