
Tämä tiedote on poikkeuksellisen tärkeä ja ajankohtainen.
Pyydän, että luet sen, vaikka olisit väsynyt tai kiireinen, sillä
Athos-Säätiön Luostarikeskus Panagian toiminnan jatkuminen on
todellisesti uhattuna.
Meille annettu takaraja toimia on 1.2.2022 mennessä. Siksi asiallamme on kiire.
Jättäydymme Jumalan kaitselmuksen varaan.
Panagian yhteisön puolesta,
Hannu Pöyhönen
Athos-Säätiön toiminnanjohtaja

LÄMMIN KIITOS TEILLE,
JOTKA OLETTE TUKENEET JUMALANÄIDILLE OMISTETTUA PANAGIAA
TUHANSIN ERI TAVOIN LÄHES YHDEKSÄN VUODEN AJAN.
TEITÄ ON SEKÄ TAISTELEVASSA ETTÄ RIEMUITSEVASSA SEURAKUNNASSA.
JUMALAN KUNNIAKSI TE OLETTE UHRANNEET -
PALKITKOON TEIDÄT JUMALA.
Panagia on parhaillaan historiansa vaikeimmassa tilanteessa, ainakin taloudellisesti. Vielä
koronarajoitustenkin hankaloittaessa elämää monin tavoin se ei ole
pystynyt hoitamaan pankkilainojaan kahteen vuoteen. Nyt pankki on tehnyt
meidän kannaltamme ikävän, mutta sinänsä ymmärrettävän päätöksen
siirtää maksamattomat pankkivelkamme perintään helmikuun 2022 alussa.
Mikäli niin käy, se tietää lainojemme irtisanomista. Vaikka pankin
mukaan tämä ei sinänsä merkitsekään toimintamme päättymistä,
toteutuessaan se silti vaikeuttaisi sitä paljon, inhimillisesti
katsottuna jopa kenties kuolettavasti.
Siksi pyydämme Teitä:
Jos pystyt ja olet halukas panostamaan Panagian tulevaisuuteen, lähetä meille tukesi seuraavin tiedoin:
Tilinomistaja: Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö
Tili: FI26 5680 0020 4568 16 (OP)
Viite: 7799
Summa: (Kunkin itse vapaasti määrittelemä)
Pyydämme vielä, että lahjoittajat lähettäisivät sähköpostitse yhteystietonsa* meille toimittaaksemme heille kustannuksetta pyhän Sofronin kirjan "Hengestä ja elämästä". Tukemalla meitä lahjoittaja keräysteknisesti ostaa sen sponsorihintaan.
Vaikka et pystyisikään auttamaan meitä tai autat meitä
mahdollisuuksiisi nähden jo maksimaalisesti, älä pahennu tähän
tempaukseemme vaan pyri kohtaamaan se hyvin ajatuksin. Lausu puolestamme
myös rukous Jumalalle, että Hän sytyttäisi halun auttaa Panagiaa niiden
sydämessä, joilla tässä tilanteessa on mahdollisuus siihen.
*yhteystiedot: nimi, postiosoite, matkapuhelinnumero
HIEMAN HISTORIAA: Mistä kaikki alkoi?
Athos-Säätiön tarina alkoi kutoutua 1900-luvun viimeisinä
vuosikymmeninä, kun allekirjoittaneen tavoin monet ortodoksista
teologiaa opiskelevat vierailivat Pyhällä Vuorella. Athoksen Isät
tekivät meihin syvän vaikutuksen valoisalla, helposti lähestyttävällä,
henkistä hyvinvointia huokuvalla persoonallaan, joka oli lujasti
ankkuroitunut Jumalaan. Katkeamaton yhteys Jumalaan oli heidän ainoa
pyrkimyksensä mutta samalla he olivat syvästi kiinnostuneita
kohtaamistaan ihmisistä ja valmiit osallistumaan heidän elämäänsä
rukouksen kautta.
Yksi selkeä merkkipaalu Suomen ja Athosvuoren välillä oli kahden
suomalaisen hakeutuminen kilvoittelemaan sinne 1990-luvun viimeisinä
vuosina, erityisesti hyvän ystävämme, nykyisen pappismunkki Joosefin.
Hänen kauttaan meille syntyi yhteys aluksi Filotheoksen luostarin ja
myöhemmin Pyhän Andreaan skiitan johtajana toimivaan arkkimandriitta
Efraimiin, joka isä Joosefin vuoksi kiinnostui maastamme ja oli valmis
pyyteettömästi auttamaan täällä eläviä ortodokseja, jos tarvetta
sellaiseen ilmenisi...
Koska me tuolloin Joensuussa eläneet halusimme pitää yhteyttä
toisiimme myös elämäntilanteiden ja asuinpaikkakuntien vaihtuessa,
perustimme Suomeen vuonna 2001 ortodoksisen yhdistyksen, joka sai
nimekseen Pyhän Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö, meille läheiseksi
tulleen Filotheoksen luostarin tunnetuimman pyhän mukaan. Veljestön
puitteissa aloimme julkaista keskeistä ortodoksista hengellistä
kirjallisuutta ja kokoontumaan kolmesti vuodessa jäsenkokouksiin joko
Valamon luostarissa tai Joensuun ortodoksisella seminaarilla. Näissä
jäsenkokouksissa kypsyi haave omasta paikasta, jossa voisimme vapaasti
kokoontua milloin ja miten usein halusimme. Hyvin pian siihen alkoi myös
yhdistyä haave Suomeen perustettavasta athoslaisesta luostarista.
Itse asiassa ensimmäisen aloitteen Suomeen perustettavasta
luostarista, joka noudattaisi Athosvuoren käytäntöjä ja järjestyisi
jonkin siellä olevan luostarin alaisuuteen, me teimme
piispainkokoukselle jo vuonna 2005...(jatkuu)
- KATKELMIA HANNU PÖYHÖSEN KIRJEESTÄ
"Athos-Säätiön Panagian yhdeksän vuotta"
HIEMAN NYKYHETKISTÄ ARKIPÄIVÄÄ: Millaista on luostarielämä luostarissa (tai siihen pyrkivässä paikassa)?
- "Talviaurinko
paistaa kauniisti kuilun partaalle. Olo on kuitenkin paljon
rauhallisempi kuin ensimmäisten vuosien tiukoissa paikoissa. Kaikkeen
tottuu, kokemus opettaa ja elämä antaa suhteellisuuden tajua. Monien
tuntemiemme ihmisten vaikeudet, sairaudet ja kuolemat laittavat asioita
oikeaan valoon. Mikä on lopullinen määrittäjä? Samalla päivät
kuluvat pitkälti katkenneiden hakeruuvien tai muiden tulipalojen kanssa
yhtäältä sekä vähemmän dramaattisen lumen kolaamisen ja sen sellaisten
kanssa toisaalta sekä edelleen päivittäisissä jumalanpalveluksissa ja
toivottomassa yrityksessä pitää yllä jotain omaa rukouselämää."
- "Ensiarvoinen
kysymys on, miten me siihen suhtaudumme, pidämmekö suhteemme
Kristukseen ensisijaisena tapahtuipa, mitä hyvänsä. Elämä on kuolemista.
Onko sillä arvoa ja mistä sen arvo tulee? ”Ainoa ratkaisu on
siinä, että löydämme sisimmästämme viisauden, päätöksen, että emme elä
tämän maailman aatteiden mukana vaan seuraamme Kristusta”, sanoo isä
Sofroni (Saharov)..."
- KATKELMIA H. ALEX SAULAMON KIRJEESTÄ
"Tämän maailman viisaus ei voi muuttaa maailmaa"
