Teksti: Pyhä Paisios: Enkelielämästä. Kirjeitä Surotin luostarin nunnille.
Kuva: Athos-säätiö
Teksti: tulevasta julkaisusta: Pyhä Paisios: Enkelielämästä. Kirjeitä Surotin luostarin nunnille.
Kuva: Athos-säätiö
| Kolme nuorukaista tulisessa pätsissä |
”Isä, jos olisin silloin tiennyt, millaista on
iankaikkinen elämä ja taivaallinen kauneus, josta sielut nauttivat
Jumalan läheisyydessä, olisin pyytänyt että
marttyyrikilvoitukseni kestää ikuisesti, sillä se ei ollut mitään
verrattuna Jumalan armon lahjoihin.”
- Pyhän Eufimia Khalkedonilaisen (+303) vastaus pyhälle Paisiokselle, kun tämä ihmetteli, kuinka hän niin pienikokoisena ja hauraana ihmisenä oli saattanut kestää sellaisia kidutuksia
”Marttyyrit (eli todistajat) johdatetaan teurastuspaikalle ja he huutavat ilosta. Sillä halu iankaikkiseen elämään tuhoaa teurastuksen kivun. Marttyyri ei näe vaaroja vaan seppeleitä, kruunuja. Hän ei säikähdä haavoja, vaan laskee palkintoja. Hän ei katso alas mestaajiin, jotka häntä ruoskivat, vaan ylös enkeleihin, jotka iloitsevat Taivaissa. Hän ei tutkiskele ohimeneviä vaaroja, vaan mietiskelee iankaikkisia palkintoja.”
”Marttyyrikilvoituksen aikana Jumala lähettää pyhittyneille marttyyreille erityisen Armon, oman marttyyriarmon, jotta he voivat kestää marttyyrikilvoitukset. Kuten lääketieteessä potilas nukutetaan leikkaukseen, eikä hän tunne kipua, niin tämän Armon avulla marttyyrit tunsivat vähemmän kipua. Tietenkin nämä marttyyrit olivat ennen marttyyrikilvoitustaan eläneet hyveellistä elämää.”
- Pyhän Andreaan skiitan johtaja, arkkimandriitta Efraim
”Jumalallinen Armo teki marttyyreista sellaisia, että he eivät olleet ainoastaan tuntematta marttyyrikilvoituksensa kipua vaan he myös iloitsivat, että saattoivat todistaa Kristuksesta.”
- pyhä Efraim Katunakialainen
![]() |
| Παναγία Παραμυθία, Jumalanäiti Lohduttajan kirkko, athoslaisen Pyhien apostoli Andreas Ensiksikutsutun ja Antonios Suuren skiitan porttisisäänkäynnin yläpuolella. |
"Vuoden 1989 elokuussa pyhän Paisioksen luona vieraili silloinen Pyhän Vuoren siviilihallinnon johtaja, joka oli iältään nuori. Hän oli vastikään astunut tehtäväänsä ja suunnitteli rakentavansa uuden hallintorakennuksen siviilihallintoa varten silloin rauniotilassa olevaan Pyhän Andreaan skiittaan. Hän ei ilmaissut ajatustaan Vanhukselle.
Tämä kuitenkin heti käytyään istumaan hänen kanssaan alkoi puhua hänelle: ”Katsopa, hyvä lapseni, täällä Pyhällä Vuorella, jonne tulit, ei ole mitään erityistä ihmiselle, joka haluaa harjoittaa hallintoa. On kuin sinulla olisi iso traktori – sinä olet näet kyvykäs – ja sinulle annettaisiin viljeltäväksi pieni puutarha, samankokoinen kuin traktori. Hädin tuskin mahdut sisään; et pysty menemään metriäkään eteenpäin etkä metriäkään taaksepäin etkä liioin pysty kääntymään. Et pysty tekemään mitään. Hallinnollisten velvoitteiden puolesta Pyhä Vuori on pieni puutarha, kun taas meille, jotka tulimme tänne ryhtyäksemme munkeiksi, se on suuri hengellinen pelto. Me kynnämme ja kynnämme eikä siitä loppua tule.” Kun siviilihallinnon johtaja kuuli tämän, hän muutti käsitystään eikä ryhtynyt toimenpiteisiin hallintorakennuksen siirtämiseksi."
- Surotin nunnaluostarin suomennetusta teoksesta Pyhä Paisios Athosvuorelainen
Ihminen, joka ei käy läpi koettelemuksia, joka ei halua tuntea yhtään kipua, tai kärsiä vaikeuksia, joka ei halua toisten vaivaavan itseään tai korjaavan itseään, vaan haluaa elää helppoa elämää, on irrallaan todellisuudesta. Psalmisti muistuttaa meitä sanoillaan: "Me kävimme läpi tulen ja veden, Sinä toit meidät ulos, ja me uudistuimme." (LXX Ps. 65:12)
Huomaattehan, että jopa Jumalanäiti kärsi ja myös meidän pyhämme kärsivät; ja sen vuoksi meidänkin täytyy olla valmiita kärsimään koska olemme samalla elämänpolulla. Ainoa ero heihin on, että kun me kärsimme hieman koettelemuksia tässä elämässä, me maksamme pois syntivelkaamme ja pelastumme. Jopa Itse Kristus tuli tähän maailmaan kivulla. Hän laskeutui alas Taivaista; Hän tuli lihaksi; Hän kärsi; Hänet ristiinnnaulittiin. Jopa nytkin kristitty ymmärtää Kristuksen tulemisen omaan elämäänsä kivun kautta.
Kun kipu vierailee ihmisen luona, silloin hänen luonaan vierailee Kristus. Jos ihminen ei kuitenkaan koe lainkaan vaikeuksia ja koettelemuksia, on aivan kuin Jumala olisi hänet hylännyt - ihminen ei voi silloin maksaa pois velkaansa eikä kerätä aarteita Taivaaseen. Puhun nyt tottakai sellaisesta ihmisestä, joka ei halua kestää yhtään kärsimystä rakkaudesta Kristukseen. Sellainen ihminen sanoo: "Minulla on terveyteni, minulla on ruokahaluni, minä syön, minulla on rauhallista ja hiljaista ja minulla on helppo elämä..." eikä hän koskaan sano yhtäkään: "Kunnia olkoon Sinulle, Jumala!" Jos hän edes tunnustaisi kaikki nämä siunaukset, joita Jumala on hänelle antanut, silloin tilanne olisi hieman parempi. Jos hän vain sanoisi: "Minä en ole arvollinen kaikkiin näihin siunauksiin, mutta koska olen aika heikko, Jumala on antanut ne minulle."
Pyhän Ambrosioksen elämästä me luemme, että pyhää ja hänen kumppalaisiaan piti kerran vieraana talossaan eräs rikas mies. Kun pyhä Ambrosius näki miehen valtavan omaisuuden, hän kysyi häneltä, oliko hän koskaan kokenut mitään surua tai murhetta. "Ei, en koskaan," mies vastasi. "Minun omaisuuteni kasvaa jatkuvasti, peltoni ovat hedelmällisiä, minulla ei ole kipuja, enkä ole koskaan ollut sairaana." Silloin pyhä itki ja sanoi seuralaisilleen. "Laittakaa kärryt valmiiksi, jotta voimme heti lähteä, sillä Jumala ei ole vieraillut tämän miehen luona!" Heti kun he astuivat ulos kadulle, rikkaan miehen talo vajosi maahan! Hänen hyvä ja helppo elämänsä merkitsi sitä, että Jumala oli hänet hylännyt.
![]() |
| Pappismunkki Damaskinoksen hauta Pyhän Andreaan skiitalla. |
![]() |
| Kutlumusionin skiitalla oleva pyhän palkattaparantaja Panteleimonin ikoni. Kuvan lähde. |
Eräänä päivänä, kun hän työskenteli korien parissa myöhään illalla pimeän aikaan, häneltä tipahti neula maahan siellä, missä hän ompeli koreja. Ja kun hän ei sitä löytänyt, demoni pani soihdun valaisemaan hänelle, ja niin hän löysi kadottamansa neulan. Ja taaskin hän pöyhkeytyi tyhjän päiten ja entistä korskeampana ajatteli itsestään suuria.
- - - Kun sitten demoni oli saanut selville, että Uales oli täysin uskonut eksytykseen, se meni pois ja Perkele otti Vapahtajan muodon. Yöllä se meni Ualeksen luo demoneineen, jotka näyssä tuntuivat soihtuja kantavilta enkeleiltä. Se näytti Ualekselle ikään kuin tulisen pyörän, jonka keskellä se otti Vapahtajan muodon. Se lähetti edeltä yhden demoneista enkelin muodossa sanomaan Ualekselle:
"Kristus on mieltynyt vaellukseesi ja rohkeaan elämääsi ja on tullut luoksesi sinut nähdäksensä. Mene siis ulos keljastasi äläkä tee mitään muuta kuin että seisot etäällä, niin että näet hänet. Kumarra häntä, joka on muitten keskellä ja palaa keljaasi."
Niin Uales meni ulos ja nähdessään soihdunkantajien joukon stadionin päässä kumarsi antikristusta..."
Laskeutuessaan eräänä iltana erakkolan alapuolella olevia äkkijyrkkiä kallioita hän yritti sytyttää kaasusytytintä, jotta näkisi. Sytytin ei kuitenkaan toiminut, vaan antoi vain kipinän. ”Ei haittaa, laskeudun kipinän avulla.”
Juuri sillä hetkellä, ennen kuin hän ehti edetä yhtään, voimakas valo kuin valonheittäjästä osui vastakkaiselle kalliolle ja valaisi koko seudun. Hän ymmärsi heti, että kyseessä oli jokin demoninen ilmiö. ”En ole tuollaisten valojen tarpeessa, olkoot minusta kaukana sinun valosi”, hän sanoi torjuvasti ja palasi keljaansa.
Sinä iltana hän ei mennyt minnekään. ”Paholainen tahtoi ’palvella’ minua!” hän totesi myöhemmin. ”Se ikään kuin sanoi: ’On sääli, että hän joutuu kärsimään. Minäpä annan hänelle valoa!’ Jos olisin eksynyt ja uskonut, että valo oli Jumalasta, tai olisin edes tuntenut ylpeää tyytyväisyyttä, se olisi pian esittänyt nähtäväkseni Kristuksen, Jumalanäidin ja muita, ja niin olisin kärsinyt suuren vahingon.”
Ankarana talvena 1948–49 joukkue oli leiriytynyt Omaliavuorelle, jolla on korkeutta noin 1800 metriä ja joka on luonnollinen tarkkailuasema; sieltä he saattoivat pitää silmällä lähes koko Nafpaktian vuoristoseutua.
Marraskuun 21. päivän yönä siellä puhkesi hirvittävä lumimyrsky. Muutamien tuntien aikana useita telttoja sortui, ja monet sotilaat hautautuivat lumeen.
Heti kun Arsenios tajusi, että he olivat vaarassa jäädä jäisen lumen sisään, hän juoksi komentajan luo ja tiedotti tälle asiasta. Hälytys annettiin välittömästi, ja kaikki sotilaat, jotka eivät olleet jäässä, juoksivat auttamaan muita.
Lunta satoi kuitenkin lakkaamatta, ja mitä enemmän aikaa kului, sitä useammat sotilaat jäätyivät, ja joukkueen lääkäri yritti pelastaa heidät paleltumisvammoilta.
Vaikka lumi tuiskusi tiiviiksi kerrokseksi Arsenioksen kasvoille ja lähes tukehdutti hänet, hän jatkoi kaivamista hakulla siinä määrin kuin hänen jäätyneissä käsissään oli voimaa. Näin hän onnistui pelastamaan lumen alta kaksikymmentäkuusi paleltumisvammoja saanutta sotilasta.
Samaan aikaan hän kuitenkin rukoili palavasti Jumalaa sielunsa koko voimalla, että Hän lähettäisi heille apua, eikä sen ilmaantumista tarvinnutkaan odottaa kauan. Aamun valjetessa läheisestä Elatun kylästä ilmestyi kolme miestä, jotka kantoivat olallaan alkoholijuomia sisältäviä lasipulloja. Niiden avulla lääkäri kykeni elvyttämään jäätyneet sotilaat. Sitten nuo kolme miestä veivät heidät kyläänsä ja huolehtivat heistä kodeissaan. Pyhittäjä muisti aina tuon vaikean yön ja sanoi: ”Suurimman ilon tunsin siellä lumen keskellä; se oli uhrautumisen iloa.”
![]() |
| Praetorium. |
![]() |
![]() |
![]() |
| Pyhän Maria Egyptiläisen luola. |
![]() |
| Sisäänkäynti Pyhän Gerasimos Jordanialaisen luostariin. |
![]() |
| Pyhän Gerasimos Jordanialaisen luostarin näkymiä (ennen). |
![]() |
| Pyhän Gerasimos Jordanialaisen luostarin näkymiä (nykyisin). |
![]() |
| Pyhittäjä Haritonin hauta. |
![]() |
| Ollos iäti muistettu, pappismunkki Joakim! |
![]() |
| Nunnien Veronikan ja Varvaran hauta, Gornenskin luostarin hautausmaa. |
![]() |
| Betlehemissä. |
![]() |
| Jerusalemin Jumalanäidin ikoni, Jumalanäidin hauta, Getsemane. |
![]() |
| Pyhän Sabbas Pyhitetyn luostarin maisemissa. |
![]() |
| Dimitrios Vernezoksen maalaama fresko pyhästä Arsenios Kappadokialaisesta on Lammin Panagiassa Ilosanoman kappelissa. |
![]() |
| Nykyisin pyhän Arsenioksen (tyhjälle) haudalle Kerkyran (eli Korfun) saarella ohjaa tämä kyltti. Kuva on otettu Athos-säätiön järjestämältä pyhiinvaellukselta vuonna 2016. |
![]() |
| Täältä pyhä Paisios haki pyhän Arsenioksen pyhäinjäännökset eli pyhän Arsenioksen (tyhjä) hauta Kerkyralla. |
![]() |
| Pyhä Paisios pyhän Arsenioksen reliikkien äärellä. |