lauantaina
Älä kulje koskaan yksin tietäsi
keskiviikkona
"Kenen tai minkä edessä ihminen voi olla ylpeä?"
”Veljet, kenen tai minkä edessä ihminen voi olla ylpeä?
Enkeltenkö edessä? Katsokaa, enkelit ovat kuolemattomia ja ihminen
on kuolevainen. Ihmistenkö edessä? Katso, ihminen on riippuvainen
monista ihmisistä ja on kuolevainen, kuten kaikki ihmiset ovat. Vai
eläintenkö edessä? Kuinka hän voisi elää ilman eläinten
antamaa palvelua? Vai auringon ja tähtien edessä? Sillä ilman
niiden antamaa valoa hän hapuilisi pimeydessä ja muutamassa
päivässä lakkaisi olemasta. Vai kasvillisuuden edessä? Sillä
kasvillisuus on hänen pääruokansa. Vai mustan maan edessä? Sillä
maasta luotiin hänen ruumiinsa. Vai kuolleiden edessä? Ilman heitä
hän ei olisi tullut elämään. Vai elävien edessä? Mutta elävien
joukossa on monia samanlaisia, joten heidän joukossaan hän on kuin
yksittäinen lanka matossa. Jumalanko edessä? Ilman Jumalan tahtoa
hän ei olisi elävien eikä kuolleiden joukossa. Veljet, kenen tai
minkä edessä ihminen voi olla ylpeä?”
- Pyhä Nikolaj (Velimirović): Katkelma opetuspuheesta "Ohridin prologissa" (12.7)
tiistaina
lauantaina
"He kutsuivat Häntä Jeesukseksi."
Jatkoa tekstikatkelmalle "Älykkyys ilman hyvyyttä...", missä pyhä Justin (Popović) kirjoittaa meistä ihmisistä runollisesti peuran näkökulmasta:
Archimandrite Justin Popovich: A Deer in a Lost Paradise – A Confession.
Teoksesta: The Struggle for Faith and Other Writings of Bishop Nikolai Velimirovich and Archimandrite Justin Popovich.
keskiviikkona
Älykkyys ilman hyvyyttä on jumalallinen rangaistus.
Pyhä Justin (Popović) kirjoittaa meistä ihmisistä runollisessa tekstissään peuran näkökulmasta:
”Olen kuullut kyynelpurojen jokeltelevan, että ihmiset kerskaavat jonkinlaisesta älykkyydestä. Mutta minä tarkkailen heitä heidän päätekojensa, synnin, pahuuden ja kuoleman, mukaan. Ja olen tullut siihen loppupäätelmään, että jos heidän älykkyytensä koostuu siitä tosiasiasta, että he ovat keksineet ja luoneet synnin, pahuuden ja kuoleman, silloin se ei ole lahja vaan kirous. Älykkyys, joka elää ja ilmaisee itsensä synnin, pahuuden ja kuoleman kautta, on jumalallinen rangaistus. Suuri älykkyys - - suuri rangaistus. He solvaisivat minua, jos he sanoisivat minulle, että olen älykäs – älykäs inhimillisessä mielessä. Jos tuollainen älykkyys on ainoa ihmisten ominaisuus, silloin en ainoastaan hylkää sitä vaan myös kiroan sitä. Jos sekä paratiisini että kuolemattomuuteni riippuisivat siitä, silloin minä torjuisin sekä paratiisin että kuolemattomuuden ikuisesti. Älykkyys ilman hyvyyttä on jumalallinen rangaistus. Ja suuri älykkyys ilman suurta hyvyyttä on sietämätön kirous. Älykkäänä mutta ilman hyvyyttä ja lempeyttä ihminen on valmis paholainen. Olen kuunnellut taivaan enkeleitä, kun ne pesevät siipensä minun kyynelissäni: paholainen on suuri äly ilman hyvyyttä ja rakkautta. Ja myös ihminen on sitä jos hänellä ei ole hyvyyttä tai rakkautta. Älykäs ihminen ilman hyvyyttä ja myötätuntoa on helvetti minun lempeälle sielulleni, helvetti minun surulliselle sydämelleni, helvetti minun viattomille silmilleni, helvetti minun nöyrälle olemukselleni. Minun sieluni kaipaa yhtä: ei elää tässä eikä tulevassa maailmassa lähellä ihmistä, joka on älykäs, mutta jolla ei ole hyvyyttä tai myötätuntoista hellyyttä. Vain siinä tapauksessa suostun kuolemattomuuteen ja ikuisuuteen. Jos niin ei ole, oi Jumala, tuhoa minut ja muuta minut olemattomaksi!”
Archimandrite Justin Popovich: A Deer in a Lost Paradise – A Confession.
Teoksesta: The Struggle for Faith and Other Writings of Bishop Nikolai Velimirovich and Archimandrite Justin Popovich, s. 154-155.








