torstaina

Mitä tulee muistaa...?





Kysyjä:

Mitä tulee muistaa omassa elämässä?


Vanhus Efraim, athosvuorelainen Pyhän Andreaan skiitta:

Kristus!

Jeesuksen rukous.

Pyhä Ehtoollinen.

Tulee muistaa myös lähtöä - paratiisia ja kadotusta. Koska emme voi varmasti tietää, kuinka monta vuotta elämme täällä, meidän täytyy olla valmiina joka hetki. Kuten oli pyhä Athanasios Athosvuorelainen: kirkon kupoli putosi hänen päälleen.


keskiviikkona

... todellisen atomipommin!



KYSYJÄ kysyy ajatusten harhailusta rukouksessa.


VANHUS EFRAIM, athosvuorelaiselta Pyhän Andreaan skiitalta, vastaa: 

Eräs askeetti sanoi veljilleen: ”Jätän teidät hetkeksi ja menen rukoilemaan. Pyydän siunaustanne.” Silloin kuului ääni: ”No, lähdetäänpä yhdessä. Minä autan sinua rukoilemaan.” Se oli paholaisen ääni.

Aina siihen asti kaikki on hyvin, kunnes alamme rukoilla. Silloin mielestä tulee tennispallo, joka lentelee edestakaisin.

Jos kuitenkin olemme päättäväisiä, paholainen menee pois.

Eräs hengellinen maallikko rukoili monta tuntia. Hänellä oli suuri hengellinen tarve. Hän rukoili Jeesuksen rukousta. Paholainen syötti hänelle haureutta, tuomitsemista, ruoanhimoa jne. Suu, joka rukoili, väsyi, mutta paholainen vain jatkoi oman myllynsä pyörittämistä vieressä.

Silloin maallikko käytti toista apukeinoa: hän polvistui ja nosti kätensä ristinmuotoon ja jatkoi Jeesuksen rukousta. Silloin paholainen alkoi pilkata. Se nimitteli rukoilijaa vuoheksi jne.

Silloin maallikko alkoi rukoilla: ”...vanhukseni esirukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika...”. Tuon kuultuaan paholainen meni hieman taaksepäin, muttei lähtenyt.

Silloin maallikko pudotti todellisen atomipommin! Hän nosti kätensä ylös ja rukoillen huusi: ”Herra Jeesus Kristus, armahda paholaista.... Herra Jeesus Kristus, armahda....”. Silloin paholaiselle tuli lähtö. Se säikäytti paholaisen kokonaan.

Kestäväisyys. Meillä ei ole voimaa hajaannuksettomuuteen. Puhdas mielen rukous on Pyhän Hengen lahja, joka on käynyt läpi monia taisteluita itsensä ja toisten tahoilta.

Kerran eräs paljasjalkaista munkkia pisti skorpioni. Hän rukoili kivun kanssa. Meni kaksi tuntia ja kipu hellitti.

Ajatukset voivat lähteä aineellisiin ajatuksiin. Jumala auttaa ja suojelee meitä. Meillä on tarve: ”Nyt rukoillaan.” Jumala itse kotkoon ajatukset. Minä pidän huolta määrästä, Jumala laadusta.




tiistaina

Sen sijaan että...




KYSYJÄ: 

Kuinka voi uskoa siihen, että Kristus ei rankaise?


VANHUS EFRAIM, Pyhän Andreaan skiitan johtaja: 

Kristus ei koskaan rankaise. Syntimme rankaisee meitä. Jumala ei ajattele, Hän tuntee kaikki. Ihminen ei tunne ketään, mutta ajattelee tuntevansa. Sen sijaan että syyttäisimme itseämme, jotka olemme syntisiä, me syytämme rankaisusta Kristusta, joka on viaton!







maanantaina

eräs esimerkki





"Meillä ei saisi olla ylpeyden mikrobia, ulkokultaisuutta. Meidän tulee olla yksinkertaisia ja
luontevia.

Esimerkki. Oli kerran isoäiti, yksinkertainen ja oppimaton nainen, joka sai vanhalla iällään tyttären. Tytär sairastui vakavasti. Nainen meni lääkäreiden luo. Nämä kuitenkin kertoivat hänelle, ettei tytärtä voitaisi parantaa.

Tämän jälkeen äiti meni hengellisten isien luokse. Nämä vastasivat: "Lue Daavidin psalmeja, niin tytär paranee."

Äiti ei kuitenkaan osannut lukea ja kertoi tämän isille. "Sitten sinun pitää opetella lukemaan." Äidin mieli oli kuitenkin niin täynnä kaikkea muuta, ettei hän pystynyt opettelemaan.

Niinpä hän meni ikonin eteen ja rukoili: "Kristus, jos rakastat Äitiäsi, tee tyttäreni terveeksi." Välittömästi tytär nousi vuoteeltaan. Tätä ennen hänellä oli ollut 42 astetta kuumetta. Nyt tytär oli terve.

Seuraavana päivänä äiti kertoi tapahtumasta rippi-isälleen. Rippi-isä alkoi torua häntä: "Kuinka uskalsit sanoa Kristukselle niin?! Totta kai Hän rakastaa Äitiään!" Äiti vastasi: "Tiedän sen, ja juuri siksi niin sanoin."

Yksinkertainen äiti siis "pakotti" Kristuksen parantamaan tyttärensä."





- Arkkimandriitta Efraim, 
Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitan johtaja, 
Athosvuori

tiistaina

"... hän mahtuu metriin maata."

Pappismunkki Damaskinoksen hauta Pyhän Andreaan skiitalla.



Sata metriä luostarin yläpuolella oli kukkula, jonne monet menivät viikonloppuisin ja vapaapäivinä juhlimaan myöhään yöhön. Lopettaakseen tämän pahan tavan isä Paisios kaivoi sinne haudan, pystytti ison puisen ristin, möyhi aika ajoin multaa sekä sytytteli sinne tuohuksia. Siitä lähtien kukaan ei enää mennyt sinne juhlimaan, mutta kaikki menivät uteliaisuudesta nähdäkseen ”Munkin haudan”.

Toisinaan ihmiset tapasivat hänet makaamasta haudassa kädet ristissä rinnalla kiilakivi päänsä alla. Joku kysyi häneltä: ”Isä, etkö pelkää?”

”Mitä pelkäisin?” hän vastasi. ”Kaikkien meidän pitää olla valmiita kuolemaan. Elämämme muistuttaa matkantekoa; niin kuin vietät yön hotellissa ja lähdet aamulla, niin mekin olemme matkalaisia tässä elämässä. Olennaista on, että olemme valmistautuneet. Jos tämä hauta
auttaa minua tekemään vähemmän syntiä, se koituu hyödykseni.”

Ja eräälle toiselle hän sanoi: ”Aleksanteri Suuresta on olemassa sanonta ’Vaellettuaan maata metrikaupalla, hän mahtuu metriin maata’. Aleksanteri Suuri lähti liikkeelle Makedoniasta ja matkasi aina Intiaan asti. Hän kulki monta kilometriä ja valloitti monta seutua, mutta lopulta sai kaksi metriä maata; ei yhtään enempää.”





- Lainaus kirjasta Pyhä Paisios Athosvuorelainen  
(luvusta Pyhässä Stomion luostarissa)