"Lapseni, pahimmasta asiasta mitä joku sinulle tekee, tee sinä puolestasi hänelle parhainta."
- Fotios Vassopoulos, Gerontissa Makrinan isä
"Lapseni, pahimmasta asiasta mitä joku sinulle tekee, tee sinä puolestasi hänelle parhainta."
- Fotios Vassopoulos, Gerontissa Makrinan isä
"Meidän ei tule pelätä kuolemaa vaan kadotusta."
- Pyhä Gabriel (Urgebadze), Kristuksen tähden houkka ja tunnustaja
"Kun pyhä mies (Columba) oli vielä nuori ja palveli diakonina, hän eli Lagenian* alueella ja opiskeli siellä jumalallista viisautta. Eräänä päivänä eräs tunnoton ja armoton viattomien ahdistelija ajoi takaa nuorta tyttöä, joka pakeni hänen edeltään tasangolla.
Kun tyttö huomasi tasangolla lukemassa iäkkään Gemmanin, Columban ohjaajavanhuksen, hän juoksi vanhusta kohden niin lujaa kuin pystyi. Gemman säikähti tuota yllättävää tapahtumaa ja kutsui luokseen Columban, joka oli lukemassa jonkin matkan päässä, jotta he yhdessä - parhaansa mukaan - voisivat puolustaa tyttöä hänen ahdistelijaltaan.
Mutta kun ahdistelija tuli paikalle, hän ilman mitään huomiota munkkien läsnäolosta iski munkkien viittojen helmoissa olevaa tyttöä keihäällä, jätti hänet kuolemaan heidän jalkojensa juureen ja kääntyi mennäkseen pois. Silloin vanhus suurella tuskalla kääntyi Columban puoleen ja sanoi: "Oi pyhä nuorukainen Columba, kuinka kauan Jumala, oikeamielinen Tuomari, antaa tämän kauhistuttavan rikoksen ja loukkauksen pysyä rankaisemattomana?"
Silloin pyhä heti ilmoitti seuraavan tuomion teon tekijälle: "Sillä hetkellä kun hänen murhaamansa tytön sielu nousee taivaaseen, murhaajan sielu menee alas helvettiin."
Ja vain hetki siitä kun hän oli lausunut nämä sanat, viattoman murhaaja - kuten Ananias Pietarin edessä - putosi maahan kuolleena pyhän nuorukaisen silmien edessä. Uutinen tästä nopeasta ja kauhistuttavasta kostosta levisi pian moniin Irlannin maakuntiin ja sen mukana levisi pyhän diakonin ihmeellinen maine."
* Lagenia, Leinster
Teoksesta: Saint Adamnan of Iona:
The Life of Saint Columba of Iona,
käännös: Athos-säätiö
”Joka haluaa kohota korkeuksiin, oppikoon ensin laskeutumaan alas, syvyyksiin!”
+ Arkkimandriitta Efraim Pyhänandreaanskiittalainen
Teoksesta: Itsetuntemuksen nuolia
"Kun joku tulee Pyhälle Vuorelle päämääränään jäädä sinne munkiksi, hänellä on yleensä aluksi itsestään se käsitys, että hän on kaikin tavoin kelpo nuorukainen, todellinen pikku enkeli. Hän ei ole perillä siitä, että hänen olemukseensa kätkeytyy runsaasti itsekkyyden, omahyväisyyden ja ylpeyden piirteitä. Tähän ylevään, mutta epärealistiseen itsetuntemukseen voi löytyä kaksikin selitystä: joko hänen elämässä aiemmin osoittamansa esimerkillinen tarkkaavaisuus tai se, ettei hänen kohdallaan ole koskaan ilmaantunut sellaisia olosuhteita ja edellytyksiä, jotka olisivat tulleet aktivoineeksi hänessä nuo salassa olevat paheet. Kun aika sitten kuluu, athoslainen munkki alkaa vähitellen nöyrtyä, sillä hän vertaa itseään nyt pyhiin kilvoittelijaisiin ja vielä sitäkin enemmän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Tälle uudelle orastavalle nöyryydelle on tyypillistä se, ettei se saata ketään epätoivoon eikä turhauta ketään, mutta myös se, että se estää meitä yhteiselämässämme sortumasta toisten tuomitsemiseen. Sen piirissä elävä ei näet vertaa itseään kehenkään ihmiseen maan päällä, sillä jokainen ortodoksi on oma erillinen ja ainutkertainen persoonallisuutensa. Pyhä Henki on tarkoituksellisesti jakanut armolahjat Kirkossa sillä tavoin, että sen jokainen jäsen tarvitsee kaikkia muita..." - Lisää elämästä Pyhällä Athosvuorella
"Hän oli niin hengellisesti herkkä ja teki niin puhtaan ja perinpohjaisen synnintunnustuksen, että vaikka monia vuosia oli kulunut, hän muisti ja tunnusti synnintunnustuksella, että kun hän oli ollut puutarhurina Stavronikitan luostarissa, hän oli kerännyt kesäkurpitsat silloin kun ne olivat vielä pieniä, eikä antanut niiden kasvaa. Hän piti tätä epäoikeudenmukaisena ja syvässä katumuksessaan hän itki lohduttamattomasti."
Teksti: Athonite Fathers of the 20th Century, Vol. 1.
Vanhus Filaretoksen kuva: Agioreitikes Mnimes
"Mitä tulee kuoleman välttämisen mahdottomuuteen, minä kerron teille erään hyödyllisen kertomuksen:
Oli mies, joka eräänä yönä näki unta, että Kuolema oli tullut, ja kun Kuolema näki miehen nukkumassa sängyssään, se sanoi yllättyneenä: "Mitä! Oletko sinä täällä?" ja sitten se katosi.
Mies heräsi valtavan järkyttyneenä unen vuoksi. Illalla hän sanoi itselleen: "Minä menen lankoni luokse naapurikylään, jotta pääsen irti tuosta hirveästä unesta!" Niin hän sitten hyppäsi hevosensa selkään ja meni menojaan. Kun hän hoputti hevosta laukkaamaan lujempaa, eläin kompuroi ja putosi ojaan, ja miehen kallo halkesi ja hän kuoli.
Kun hänen sielunsa oli jättämässä ruumista, Kuolema tuli paikalle ja sanoi: "No niin, täällähän minut pitikin sinut kohdata!"
Katsokaa, kuinka kuolema tulee eri tavoilla eri ihmisille. Kuinka monet ihmiset kuolevatkaan nukkuessaan - valmistautumatta mitenkään? Meidän aikoinamme monet kuolevat syöpään, sydäntauteihin, joutuvat auto-onnettomuuteen tai junan alle... Ja niin paholainen aina saa meidät siirtämään eteenpäin katumustamme kunnes kuolemme valmistautumattomina, ilman tekoja joita tarvitaan iankaikkisuuteen. Kuka voi taata meidän pelastuksemme ja vapautuksemme? Kukaan ei voi taata sitä ellei ihminen suojaa sieluaan ja valmistaudu ajoissa. Älkää leikkikö Uskolla, koska se ei ole mikään vitsi. Älkää uskoko, että synnit voidaan maksaa rahalla: ne voidaan maksaa ainoastaan aidolla katumuksella. Nyt on aika herätä, sillä Kuolema etsii meitä kaikkia. Se liikkuu koko ihmiskunnan päällä, ja meidän lähtömme voi tulla milloin vain.
Eteenpäin, rakkaat kristityt veljeni! Edetkäämme Jumalan luo kaikkien tämän maailman huolien läpi. Katsokaamme Herraamme ja kävelkäämme Hänen jalanjäljissään kuten tekivät ensimmäiset kristityt ja pyhät isämme.
- Munkkidiakoni Visarion (Iugulescu), katkelma Opetuspuheesta laupiaasta samarialaisesta
teksti: The Orthodox Word, No. 261
kuva: Athos-säätiö