"Kaikkia meitä kyyneleet polttavat,
kun näemme makaavan ruumiin.
Ja kun lähestymme sitä tervehtiäksemme,
lausukaamme samalla näin:
Katso, sinä jätit rakkaasi;
etkö enää puhu kanssamme, ystävä?
Miksi et puhu, niinkuin ennen puhuit meille,
vaan olet hiljaa, etkä lausu kanssamme: Halleluja!"
+
"Ei ole sieltä kukaan palannut elämään kertoakseen,
kuinka he siellä elävät,
entiset veljemme ja jälkeläisemme,
jotka ehättivät edeltämme Herran tykö.
Sentähden me usein kyselemmekin:
Näemmeköhän siellä toisiamme?
Näemmeköhän siellä veljiämme?
Lausutaankohan siellä yhdessä: Halleluja!"
+
"Ihminen, jos olit ihmiselle armollinen,
niin Hänkin armahtaa sinua siellä.
Jos olit sääliväinen orvolle,
on Hänkin sinua säälivä.
Jos pelastit jonkun hädästä,
niin Hänkin pelastaa sinut hädästä.
Jos eläessäsi vaatetit alastoman,
niin Hänkin vaatettaa sinut siellä veisulla: Halleluja!"
+
"Sytymme tuleen vain kuullessammekin,
että siellä on iankaikkinen valkeus.
Siellä on elämämme lähde,
siellä myös iankaikkinen nautinto.
Siellä on paratiisi,
jossa kaikki vanhurskasten sielut iloitsevat.
Käykäämme sinne Kristuksessa mekin,
että saisimme huutaa näin Jumalalle: Halleluja!"
Katkelmat pyhä Anastasios I:n (559 – 599),
pyhän Gregorios Suuren ystävän, hautauskontakista (suom. isä Johannes Seppälä)
