”Me pelkäämme ja
vapisemme ajatellessamme iankaikkista elämää, koska emme ole
perillä, millaista se on. Niillä, jotka ovat tulleet tuntemaan sen,
on sielussaan pidättelemätön into päästä sinne.
Vanhurskaat
uiskentelevat Pyhän Kolminaisuuden ÄÄRETTÖMÄSSÄ VALOSSA! He
eivät muutu mitenkään; he säilyttävät täydellisesti oman
luonteensa, muistavat kaiken täällä olleen ja ovat kiinnostuneita
meistä ja meidän asioistamme. Heidän tietonsa siellä on kuitenkin
toisenlaista. He tuntevat asioita rajattomasti, mutta kaikkiviisas on
vain Jumala.
Päästäksemme
sinne meidän on tultava ristiinnaulituiksi. Meidän on kuoletettava
synti itsessämme. Nautinto tuo myötäänsä tuskan. Se on
väistämätöntä. Katumuksessa ja kilvoituksessa tunnettava tuska
taas tuo myötäänsä hengellisen nautinnon. Se tuo Paratiisin
sieluun jo tässä elämässä. Tuo tila kasvaa ja kehittyy
tuonpuoleisuudessa loputta.
Näet Paratiisissa
edesmenneet. He iloitsevat, laskevat leikkiä, keskustelevat,
vaihtavat mielipiteitä – aivan samoin kuin täällä kuitenkin
sillä erotuksella, ettei siellä ole pahuutta, ilkeyttä,
itsekkyyttä. Siellä vallitsee rakkaus. Kun rukoilemme heidän
puolestaan, kun heitä ajatellen harjoitamme salassa laupeudentöitä
ja pidämme heille hartaita muistopalveluksia me pystymme
vaikuttamaan paljon heidän tilaansa parantavasti. He odottavat sitä
meiltä, sillä kuoleman jälkeen kukaan ei voi auttaa itseään.
Elävien on tuupattava heitä eteenpäin. Niin kauan kuin elämme,
katumalla ja kilvoittelemalla me edistymme. He siellä taas odottavat
apua meiltä.
Kun joku Jumalan
valtakunnassa iloitsee kovasti ja näkee maan päällä tunnettavan
paljon tuskaa hänen vuokseen, hän ei lähesty noita omaisiaan,
sillä se särkisi hänen sielun tilansa. Asia on vähän samalla
tavoin kuin morsiamen kohdalla, joka iloitsee avioitumisestaan ja
tuntee murhetta äidistään, kun tämä epätoivosta repii hiuksiaan
menettäessään hänet. Mitä enemmän läheisensä menettäneet
tyyntyvät tuskastaan ja rukoilevat, sitä enemmän näiden sielut
lähenevät toisiaan.”
Kirjasta
Η Οσία Γερόντισσα Γαλακτία της
Κρήτης, Ιερά Μητρόπολις Μόρφου, εκδ.
Θεομόρφου;
käännös kreikasta, Hannu
Pöyhönen
Kuva:
Viber_Orthodoksa, Pneumatika&Ofelima 7.11.2025
