perjantaina

Vanhus Eusevios, Kalymnos






Videolla + vanhus Eusevios (Mamakas)
Lähde: https://www.youtube.com/watch?v=MqHyrZzU-7Y



«Γύρισε σε μένα. Ακόμα και μέσ’ στην αθλιότητά σου, την ενοχή σου, Σε δέχομαι όπως είσαι.
Και σου λέω ότι σε έχω ήδη συγχωρέσει.

Palaa luokseni. Sinun surkeudessasi ja syyllisyydessäsi, hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. 
Ja sanon sinulle, että minä olen antanut sinulle anteeksi.

Return to me. In your wretchedness and in your guilt, I accept you as you are. 
And I tell you: I have forgiven you.

Άφησέ με, παιδί μου, να σου πω, ότι κανένας άνθρωπος δεν έχει μεγαλύτερη αγάπη για σένα από τη δική μου.

Lapseni, anna minun kertoa sinulle, ettei kellään ihmisellä ole niin suurta rakkautta sinua kohtaan kuin minulla.

My child, let me tell you that no man has such great love for you as I do.

Ύψωσε τα μάτια σου σε μένα και δες ποιος σε παρακαλεί.

Kohota katseesi puoleeni ja näe, kuka sinua kutsuu.

Raise your eyes to me and see who is calling you.

Εγώ είμαι ο Ιησούς, ο Σωτήρας σου...

Minä olen Jeesus, sinun Vapahtajasi...

I am Jesus, your Saviour...



Γυρεύω την καρδιά σου. Μην μου την αρνιέσαι.

Etsin sinun sydäntäsi. Älä kiellä sitä minulta.

I seek for your heart. Do not deny it from me.

Νύχτα και μέρα σου απλώνω τα χέρια μου, πότε θα έρθεις σ’ Εμένα;

Öin ja päivin ojennan käteni sinun puoleesi, milloin tulet luokseni?

Night and day I reach out my hands to you, when will you come to Me?



keskiviikkona

Tulossa: Pianokonsertti lauantaina 18. toukokuuta









LAUANTAINA 18. TOUKOKUUTA
KELLO 15
AUDITORIO

RAUNO JUSSILA - PIANO




 (ilmainen sisäänpääsy, ohjelma 10 euroa)



KAIKKIEN ATHOSVUOREN PYHIEN PERINTÖSÄÄTIÖ
PANAGIAN PUISTOTIE
16900 LAMMI (HÄMEENLINNA)

sunnuntaina

Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 15)


Päivi Kristiina Loikala jatkaa "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XI, XII, XIII ja XIV).


Päivi Kristiina Loikala: 
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 
- XV osa

Minna-siskoni käy täällä kerran viikossa ja on yötä. Se on oikein mukavaa vaihtelua, kun kappelissa olo on niin yksinäistä. Illalla alamme opettelemaan kasvomaalausta, löydän hyvän Neitsyt Marian mallin, ja piirrämme sen. Liimaamme pohjustetut kankaat pahville, ja siitä se alkaa.

Istumme vastakkain saman pöydän ääressä, ja yritän pysyä askeleen edellä maalaamisessa, että sitten voisin neuvoa. En ole ennen ketään opettanut, ja se onkin mielenkiintoista. Päätämme tehdä kasvot kaikilla erilaisilla tyyleillä, joita olen Xenopoulokselta oppinut. Aloitamme kuitenkin perinteisellä tavalla. Ilta hurahtaa nopeasti, emme huomaa ajan kulkua. Juomme välillä teetä ja meillä on oikein mukavaa. Maalaamon toiseen siipeen muuttanut Vasili tulee ihmettelemään meidän iloista mekastustamme.


"Päätämme tehdä kasvot kaikilla erilaisilla tyyleillä..."

Aamupäivällä aloitamme kappelin pohjoisseinän viimeisen opetuslapsen liimaamisen. Vaikka onkin pieni pala vain kyseessä, niin sekin auttaa meidän yhteistyön kehittymistä. Huomaan, kuinka olen taas möhlinyt edellisen ison kankaan liimauksen suunnittelussa. Taas täytyy laittaa kankaan palasia, että pohja tulee täyteen. Tuuletusräppänät tekevät kepposen, millään en osaa niiden ympärystä suunnitella kunnolla. Se tietää vain lisää askartelemista.









Muutenkin tulee muutoksia: huomaan, että Neljänkymmenen marttyyrin yläreuna menee ihan hassusti. Kuvittelin aiemmin, että opetuslapsien viiniköynnös menisi marttyyrien yläpuolelta jouhevasti, mutta se näyttikin omituiselle. Katsomme Minnan kanssa, miten sen saisi paremmin. Päädymme siihen, että jatkan punaisia reunuksia ylemmäs ja teen niistä jykevämmän kaaren Kristuksen yli. Koko aamupäivän korjaan kaarta ja viiniköynnöstä. 






Ruokailun jälkeen Minna toivoo, että vielä vähän maalaisimme Neitsyt Mariaa. Eipä tarvitse montaa kertaa houkutella! Työ etenee yllättävän hyvin, ja Minna on niin tyytyväinen. Taas aika saa siivet, ja pian onkin Minnan kotiinlähdön aika.

Lauantaiksi sovimme, että tulen yökylään, ja aamulla sitten pääsemme kirkkoon. Sunnuntaina kävelemme kirkolle. Siellä onkin paljon ihmisiä, ja palvelus on slaavinkielinen. Kaikki tärkeät kohdat, Evankeliumi, uskontunnustus, ehtoollislauselmat sentään luetaan molemmilla kielillä. Seisomme lasten ikonin ”Hyvän Paimenen”, jossa Kristuksella oli lammas harteillaan, ja pyhän Efraim Syyrialaisen ikonien edessä. Ennen Ehtoollista saliin pelmahtaa kymmeniä lapsia, varmaankin he ovat olleet kerhossa palveluksen alkuajan. Alkaa iloinen tuohusten sytyttely ja ikoneiden suukottelu. Yksi pikkunappula haluaisi viedä Kristuksen ikonin mennessään.

Palaan illalla Lammille hyvällä mielellä. Aamulla maalaan tuonelaa ja paholaisen. Kello muistuttaa kahvitauosta, mutta en millään voi lähteä, kun paha ei ole vielä köysissä. Pakko saada se sidotuksi, ennen kun voi lähteä tauolle. Jotenkin tulee hyvä mieli, ja ihmettelen, mistä moinen tässä kohtaa johtuu? Eipä luulisi, että tuonelan tekeminen paljoa naurattaa! Tässä syy:

Kristus nousi kuolleista, 
kuolemalla kuoleman voitti 
ja haudoissa oleville elämän antoi!

Sinut on köytetty ja kuolema voitettu!

Riemuitkoot taivaalliset ja iloitkoot maan päällä olevat, 
sillä Herra teki voimallisen työn käsivarrellaan: 
Hän kukisti kuolemallaan kuoleman 
ja tuli esikoiseksi kuolleiden joukossa. 
Helvetin kidasta hän päästi meidät 
ja teki maailmalle suuren laupeuden.



 

keskiviikkona

Tulossa: Konsertti 28.4.2019




PIANISTI RAUNO JUSSILAN 
KONSERTTI

SUNNUNTAINA 
28. HUHTIKUUTA
2019

KELLO 14





AUDITORIO

KAIKKIEN ATHOSVUOREN PYHIEN PERINTÖSÄÄTIÖ
PANAGIAN PUISTOTIE
16900 LAMMI (HÄMEENLINNA)


Kiitollisuudesta - erään athoslaisen vanhuksen rukous





Kristukseni,

kiitän Sinua kaikesta,

mitä minulle annoit.

Aineellisesta ja hengellisestä,

kiitän sieluni syvyydestä. 

Kiitän Sinua kaikesta,

mitä et ole minulle antanut,

sillä en ole sen arvoinen. 

Ja ennen kaikkea kiitän Sinua siitä,

mitä et tule koskaan minulle antamaan.




My Christ,

I thank Thee for everything

that You gave me.

Material and spiritual,

I thank Thee from the bottom of my soul.

I thank Thee from everything,

that You did not give me,

for I am not worth it.

And above all,

I thank Thee for everything,

that You will never give me.













Luentomuistiinpanona Pyhän Andreaan skiitan johtajan,
arkkimandriitta Efraimin luennolta toukokuussa 2008.


A lecture note from the speech of Archimandrite Ephraim,
the Δίκαιος of the Athonite Skete of Saint Andrew 
the First-Called and Saint Anthony the Great,
 in May 2008.