Päivi Kristiina Loikala jatkaa jälleen "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X ja XI sekä XII).
Päivi Kristiina Loikala:
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle
- XIII osa
Maalaan
Kristuksen ristiltä ottamisen taivaan, muurin ja ristin.
Taivas ja muuria. |
Ristin alle
tulee Golgata ja pääkallo.
Ristin alle tulee Golgata ja (Aadamin) pääkallo. |
Minna siirtyy ornamenttien kanssa
kappeliin maalaamaan – ei tarvitse olla yksin ikonimaalaamossa.
Minä yritän maalata ristin yläpuolelle kahta pientä enkeliä.
Veivaan ja vuovaan, mutta ei tahdo onnistua. Että on vaikeaa! Koko
päivä meni, eikä tullut edes valmista.
Ornamentti. |
Minna siirtyy ornamenttien kanssa kappeliin maalaamaan. |
Seuraavana päivänä otan
itseäni niskasta kiinni ja saan enkelit valmiiksi. Seuraavaksi
aloitan naisista, jotka ovat ristin juurella ja sitten tulee
Nikodemos. Kaksi naulaa on jo korissa ja jaloissa olevat ovat vielä
irroittamatta. Kummallista on, että äskettäin olin ihan
juhlatunnelmissa Jerusalemiin ratsastamisen kanssa ja nyt olen
murheellinen.
Kaksi naulaa on jo korissa. |
Ystäväni ostaa minulle
kirjakauppa Filokaliasta pääsiäisaiheeseen liittyvän cd:n, että
voin kuunnella sitä. Ihanaa, kun kaikki tutut kappaleet soivat
samalla uudelleen ja uudelleen, kun maalaan aihetta.
Ajan taas kotiin ja
maalaan siellä apostoleita, jotka pitkänä letkana jo piirsin.
Tuntuu mukavalle, vaikka yhtä tehokasta ei työnteko olekaan kuin
Lammilla. Teen myös taustatyötä: tutkin ja luen kaikkea
tarpeellista, joista osan kirjoitan koneelle kuvien kera. Tietokone
päättää ryhtyä hankalaksi, ja joudun kirjoittamaan kaiken
uudelleen, mitä olin jo saanut aikaiseksi. En ollut osannut oikein
niitä tallentaa: tietokoneeseen päivittyi uusi ohjelma, ja yllätys,
yllätys – kuvat katosivat ja tekstistä tulikin taulukko! Aina ei
oikein mene jakeluun. Turhauttaa kirjoittaa uudelleen, mutta
kerrankin on laiskuudesta hyötyä! En sentään kaikkea ollut
kirjottanut.
Lammilla jatkan ristin
äärellä. Sitten yht'äkkiä jakkaran jalka menee lavojen väliin
ja lennän rytinällä selälleni. En sentään alas asti, koska
kaide on edessä. Käteen sattuu ja haudon jääpussilla rannetta.
Mutta selkää alkaa hiljalleen särkeä, ja toinen jalka on niin
kipeä aamulla, etten saa sukkaa jalkaan. Päädyn lörppöihin
villasukkiin.
Telineelle meno tuntuu
ankealle. Mietin, mitä olisi käynyt, jos suojelusenkeli ei olisi
varjellut. Kiipeän ylös. Työ jatkuu, hiljalleen etenee ja
valmistuu kohta kohdalta. Selän ja jalan temppuillessa kiihdytän
vauhtia, että saisin jouluksi tehtyä koko aiheen. Yölläkään en
saa unta, kun kolottaa – niinpä menen sitten maalaamaan!
"Kunniallinen Joosef otettuaan puun päältä Sinun puhtaimman Ruumiisi..." |
Kuoro laulaa levyllä
kunniallisesta Joosefista, joka ottaa ristiltä puhtainta Ruumistasi.
Neitseen Marian ja Kristuksen kasvot. Suru ja tyyneys. Kuinka osaisin
ne saada kauniisti? Koko aihe ja veisut nivoutuvat tapahtumiin, ja
Kristus tuntuu läheisemmälle. Olen tyytyväinen ja pakkaan
kamppeet.
Neitseen Marian ja Kristuksen kasvot. Suru ja tyyneys. |
Nukkumaan mennessä
törmään pimeässä oveen, ja päähän nousee kaamea patti –
kuin sarjakuvissa. Onpas erinomaista! Taas kylmäpakkausta etsimään.
Ikinä en näin suurta kuhmua ole nähny. Oli se laaki, piti ihan
seinään nojata ja ottaa lukua. Halkes' varmaan kallo – tähtiäkin
näkyi!
"Pese minut puhtaaksi iisopilla ja korjaa luut, jotka särkenyt olet," tulee mieleeni. Oi,
kuinka väsyttää. Onneksi tulee loma, saa vain olla ja nakertaa
joulupipareita.
Joulupipareita. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.