Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 12)

Päivi Kristiina Loikala jatkaa jälleen "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X ja XI).

Päivi Kristiina Loikala: 

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 

- XII osa

Illalla päätän, että saan nukkua niin pitkään kuin tuntuu hyvälle. Koska kellot on yöllä siirretty talviaikaan, niin olen aamulla vähän epätietoinen ajasta. Onpas tämäkin nyt turhaa venkslausta!

Eräs talkoolainen on ollut talviajassa jo pari viikkoa ja myöhästynyt aamiaiselta. Siellä hän nyt väsää leipiä itselleen, kun me muut lampsimme ovesta sisään. Tapaus herättää hilpeää hämmennystä. Katuvaisena hän oli tullut mielestään myöhässä aamupalalle ja nyt sitten katui, kun olikin aloittanut ennen aikojaan!!

Seuraavana päivänä on alkamassa ikonimaalauskurssi, niinpä viimetingassa alan siivoamaan ikonimaalaamossa. Jotenkin on rempalleen menny paikat, joten puuhaa on paljon. Taas se ketku - Joku - on vienyt kaikki siivous välineet! Miten voi olla! Joku on täällä kaikkein ahkerin varmaan. Ehtii joka paikkaan. Niinpä saan mieki juosta siellä täällä etsimässä lastoja ja moppeja.

Maalausleiri alkaa. Meitä on kolme, Eeva Maria piirtää ikonostaasin ikoneita, Heljä-Marja viimeistelee ison kirkon töitä. Minä juoksen siellä täällä kieli vyön alla ja järjestelen asioita. Ensin pystytän telineitä Hannun ja Alexin kanssa isoon kirkkoon - samalla odotamme ensimmäisiä lehdistön edustajia. Kerään kaikki tavarat, joita oululaisten töiden liimaukseen isossa kirkossa tarvitaan - paperia lattian suojaamiseen, telat, sutit, liimaa, mitta, sakset, mattoveitsi... Huiske keskeytyy, kun lehtikuvaaja ja toimittaja saapuvat ja haastattelukin menee jossain välissä. 

Autan Heljää maalausten liimaamisessa. Kirkko muuttui ihmeellisesti, kun kuvat oli paikallaan. Heljä-Marja viimeistelee työt, korjaa reunat, maalaa tekstit. Mie alan illalla hahmotella Oulun ryhmälle Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumista. Väsyneenä mittailen ja aloitan uupuneena. Aamulla en oikein muistakaan, miten olin mitannut ja suunnitellut - olen ihan pihalla. Miettimistyö keskeytyy, kun tulee lisää toimittajia.

Minna Maria tulee paikalle ja aloittaa hahmottelemaan ornamentteja kappeliin. Etsin hänelle kaikki työvälineet ja aineet kankaiden pohjustamiseen. Taas tulee toimittajia ja pitää rynnätä kappeliin kesken kaiken. Kun toimittajat ovat lähteneet, yritän heti piirtää Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumista. Tuleekohan tästä valmista ja onkohan se ollenkaan hyvä, kun en pysty keskittymään? Minnan työ on edennyt ja hän siirtää ornamentit kankaalle, ja minä taas etsin tarvittavat värit niiden maalaamista varten.

Illalla pääsen kynttiläsaunaan ja se tuleekin tarpeeseen. Kuitenkin pitää kiiruhtaa takaisin piirtämään, että Heljä-Marja saa seuraavana päivänä piirroksen mukaansa. Alkaa tassua painaa. 

Kaiken huiskeen jälkeen aamupäivällä tulee äiti, koska on tarkoitus mennä ikoninäyttelyn avajaisiin Kangasalalle. Avajaiset on kodikkaan juhlalliset ja kauniita töitä on paljon eri maalareilta esillä. Puheita pidetään ja Tampereen kuoro laulaa. Päälle vielä kahvi tarjoilu, oikein mukavaa.

Illalla pitää vielä pakata, koska lähden seuraavana päivänä kotiin. Tuntuu että selkä katkeaa, aivoista puhumattakaan! Jäiköhän vielä vauhti päälle vai pyörrynkö sänkyyn!?