Panagia, Lammi

tiistaina

Uudistumisesta Kristuksessa

Pyhä Kallinikos

”Eläkäämme pyhää elämää Kristuksessa. Uudistukaamme sydämeltämme pyhin ja ylevin innoin. Uudistukaamme mieleltämme pyhin ajatuksin. Uudistukaamme päätöksissämme ja ennen kaikkea teoissamme. Olkaamme puhtaita, rauhaisia, pidättyväisiä, veljesrakkaita, oikeudenmukaisia, armahtavaisia, kaunaa kantamattomia, miellyttäviä lähimmäisiä, nöyriä, yksinkertaisia, pahuudettomia, totuutta rakastavia, vilpittömiä, pyhiä, Jumalan ihmisiä.

Pyrkikäämme yltämään hengelliseen ylösnousemiseen, uudestisyntymiseen ja uudistumiseen, sisäiseen muutokseen, tulemiseen uudeksi luomukseksi. Vanhat himot ja vanhat tottumukset vetäytykööt ja väistykööt. Tulkaamme ylösnousemuksen kautta uusiksi ihmisiksi, jotka levittävät ympärilleen iloa, siunausta ja hyvää hengellistä tuoksua.

Muuttukaamme pimeistä valoisiksi, kovista hienotunteisiksi ja sävyisiksi, ehjiksi täyteen mittaansa kasvaneiksi persoonallisuuksiksi. Kristuksessa me olemme uusi luomus, ’se, mikä oli vanhaa, on kadonnut, katso, kaikki on uudeksi tullut’ (2. Kor. 5:17).”

- Pyhä Kallinikos, Edessan metropoliitta (1919–1984)

Pyhä Kallinikos on kanonisoitu 2020 ja hänen vuosittainen muistopäivänsä on 8. elokuuta

Viber (teksti ja kuva): Orthodoksa, Pneumatika&Ofelima 15.10.2025;

käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen

torstaina

Tulossa: Lauantaina 13.12.2025

Athos-Säätiö järjestää päiväseminaarin yhdestä viime vuosisadan suurimmista ja rakastetuimmista pyhistä,

Pentapoliksen piispasta ja Eginan saaren suuresta ihmeidentekijästä Nektarioksesta.

Seminaari pidetään lauantaina 13.12.2025. Se alkaa klo 9 ja päättyy klo 15 paikkeilla. Seminaari liittyy Pyhän kuoleman 105-vuotisjuhlallisuuksiin. Seminaarissa Athos-Säätiön toiminnanjohtaja TT Hannu Pöyhönen kertoo pyhän Nektarioksen elämästä ja hänen kauttaan tapahtuneista vaikuttavista ihmeistä. Seminaarin aikana toimitetaan myös rukouspalvelus pyhälle Nektariokselle.

Osallistumismaksu on 50 euroa sisältäen luennot, lounaan ja päiväkahvit.

Ilmoittautumiset seminaariin mielellään sähköpostitse 9.12. mennessä

osoitteeseen: info @ athossaatio .fi

sunnuntaina

"Hän vierailee jatkuvasti kaikkien ihmisten luona, mutta asuu vain siellä, mistä löytää katumusta."

Kreetalla 95-vuotiaana 20.5.2021 kuollut naiskilvoittelija Vanhus Galaktia on viime aikoina tullut hyvin tunnetuksi Kreikassa ja muuallakin. Hän kilvoitteli pitkään maallikkona yksin kotonaan, mutta vanhalla iällään taipui ottamaan vastaan nunnan vihkimyksen suureen skeemaan. Monet maallikot, miehet ja naiset, mutta myös papit ja piispat kävivät tapaamassa häntä ja kysymässä häneltä neuvoa. Hän rakasti paljon lähimmäisiään ja rukoili uhrautuvasti heidän puolestaan. Hänellä oli lisäksi paljon aitoja hengellisiä kokemuksia, ja nyt Kreikassa ja sen ulkopuolella erityisesti Amerikassa on alettu puhua paljon hänen kauttaan tapahtuvista ihmeistä. Harvinaisen voimakkaiden selvänäkemisen ja ennaltanäkemisen armolahjojensa vuoksi häntä on kuvattu pyhäksi Porfyriokseksi naishahmossa. Vakavan sairaskohtauksen jälkeen Vanhus Galaktia eli viimeiset vuotensa vuodepotilaana.

Alla oleva hämmästyttävä teksti, joka on myös painettu Vanhus Galaktiasta Kreikassa julkaistun kirjan takakanteen, antaa meille mahdollisuuden aavistella hänen hengellistä suuruuttaan ja samalla kutsuu meitä itseämmekin pyrkimään osallisiksi hengellisen elämän ihmeteltävistä aarteista.

”Kun itken ja huokaan syntieni tähden, sydämeni herkistyy. Huokailen sydämeni pohjasta asti ja tunnen huojennusta.

Jeesuksen rukous alkaa toimia voimakkaasti. Ja sitten yhtäkkiä, aivan odottamatta, en tiedä miten, näen sydämen ’kiikareilla’ tuon valtaisan valon, jota mieli ei kykene käsittämään eikä kieli kertomaan. Kukaan ei pysty kuvailemaan Taivaan suuremoisuutta! Taivas kätkee sisäänsä monia salaisuuksia.

Valo on valtaisa, sillä ei ole alkua, keskikohtaa eikä loppua. Se on hahmoton, kauttaaltaan tasainen. Se on täynnä tietoa. Sen vaikutuksesta monet selittämättömät asiat selviävät. Joistakin niistä voit kertoa, useimmista kuitenkaan et. Kyseessä on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen valo. Yhdessä valossa näyttäytyvät kaikki Kolme, mutta on kuin näkisit kolme Valoa, joka kuitenkin on yksi Valo! En osaa kuvata sitä teille.

Alutonta Isää et näe. Kukaan ei ole nähnyt Häntä eikä tule koskaan näkemäänkään, eivät edes enkelit. Määrätön Valo kätkee Hänet. Havaitset kuitenkin Hänen hyvyytensä, Hänen verrattoman rakkautensa, Hänen huolenpitonsa maailmasta, Hänen kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä. Pojan näet, sillä Hän tuli kaltaiseksemme: Hän otti ihmisruumiin ja näet selkeästi, kuinka Hänestä loistaa Valo! Hänellä on taivaansiniset silmät, kastanjan väriset vaalean ruskeat hiukset ja kahtia haaroittuva parta, keskikokoinen vartalo ja sopusuhtainen ruumis. Hänen ruumiissaan näkyvät parantumattomina ristiinnaulittaessa saadut haavat, joista me voimme tunnistaa Hänet, sillä monet pitävät Häntä eksyttäjänä, viisaana ja ties minä. Pyhää Henkeä et voi nähdä. Hän on Valo! Hän tuli maailmaan eikä ole koskaan lähtenyt pois täältä. Hän liikkuu kovalla pauheella, jota kuitenkaan kukaan ei kuule! Hän vierailee jatkuvasti kaikkien ihmisten luona, mutta asuu vain siellä, mistä löytää katumusta.

Jumalallisiin asioihin liittyy hyvä tuoksu. Ne välittävät rauhaa, tyyneyttä ja Paratiisin sieluun mutta ojentavat myös heikkouksistamme. Valon keskellä näen, miten Jumala on kaikki kaikessa enkä minä puolestani ole mitään.”

Teksti: Viber_Orthodoksa, Pneumatika&Ofelima 7.11.2025

käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen

Julkaistu: Athos-säätiön ystävien Facebook-sivuilla 15.11.2025

torstaina

"Kerran hämmästyin suuresti kuinka Vanhus kuuli niitä, jotka mielessään anoivat häneltä apua."

Pyhittäjä ja tunnustaja Sebastian Karagandalainen

Matkasimme kerran R.G:n kanssa Saranin kaupunkiin tapaamaan vanhoja ystäviä. Linja-autoja kulki tunnin välein. Meidän tuli palata ennen iltaa. Kuski oli nuori tšetšeeni. Matkalla toinen linja-auto ohitti meidät, sen kuski oli venäläinen – myös nuorukainen. Hän tunki päänsä ulos kuskin ikkunasta ja huudahti nauraen: ”Laahustat kuin vanha koni!” Tämä todellakin sai meidän tšetšeenimme raivon valtaan. Hän painoi kaasun pohjaan ja kaahasi eteenpäin ohittaakseen loukkaajansa, kun taas tämä pyyhälsi vielä lujempaa.

Ajoneuvo viiletti eteenpäin; se heilahteli tienpinnan epätasaisuudessa niin että käytävällä seisovat ihmiset iskivät päitänsä kattoon. Kauhistuttava pelko valtasi sydämeni. Ja kohdassa, jossa valtatie tekee laajan mutkan ja kiertää pellon, josta juuri oli korjattu vehnä, näin kauhukseni, että kuskimme oli ajanut pois tieltä pellolle. Hän kaahasi eteenpäin ajoneuvolla peltoa ylämäkeen ohittaakseen mutkakohdan ja päästäkseen ensimmäisen linja-auton edelle. Linja-auto heittelehti puolelta toiselle ylämäessä. Kaikki lapset itkivät. Linja-auton renkaat olivat irrota, ja auto oli kaatua ja murskata luumme. Kaikki anoivat rahastajaa pysäyttämään kuskin, mutta hän – valkoisena kuin lakana – saattoi vain vastata: ”Kun hän on noin hurjana, kuka voi pysäyttää hänet?” Ymmärsin, että olimme kuoleman kynnyksellä. Pelko valtasi sydämeni ja aloin rukoilla ja kutsuin mielessäni Vanhusta: ”Batjuska, pelasta meidät! Batjuska, auta! Batjuska, isä Sebastian, pelasta meidät!” Katsoin ulos ikkunasta ja näin ensimmäisen linja-auton seisovan paikallaan valtatiellä. Kaikki matkustajat olivat tulleet ulos ja parveilivat auton ympärillä – siitä oli puhjennut rengas. Meidän kuskimme hiljensi vauhtia, saavutti valtatien ja ajoi ensimmäisen linja-auton ohi rauhallisesti, eikä edes pistänyt päätään ulos kuskiosastosta. Kaikki alkoivat tulla itseensä, rauhoittua.

Seuraavana päivänä oli kokoöinen juhlavigilia. Minä ajoin Mihailovkaan ajoissa ja odotin ulkopuolella, jotta Vanhus tulisi kirkkoon. Hän lähti huoneestaan ja lähestyi minua. Halusin kertoa hänelle, kuinka edellisenä päivänä minulla oli ollut kauhistuttava tilanne, mutta hän kysyi minulta ensin: ”Olitko se sinä, joka huusit minulle eilen: ”Batjuska, pelasta meidät, auta!”?" Minä sanoin: ”Kyllä, se olin minä, Batjuska.”

”Kun kutsut minua, sinun tulisi kertoa kaikki – kuka kutsuu ja mistä tulisi pelastaa – tai muuten se on hyvin vaikeaa minulle. Minä kuulen ”Pelasta minut”, mutta ihmisen tulisi kertoa, kuka on ja mistä tulisi pelastaa. No, saavuitteko turvallisesti?” Minä olin kerta kaikkiaan hämmästynyt… ”Kyllä, turvallisesti!”

Suomennettu Tatiana V. Torstensenin kirjoittamasta teoksesta "Elder Sebastian of Optina". Pyhittäjä ja tunnustaja Sebastian Karagandalainen (1884-1966) aloitti luostarielämänsä Optinan luostarissa vuonna 1909 ja oli keljapalvelijana niin pyhälle vanhus Joosefille kuin pyhälle vanhus Nektariokselle. Hän näki neuvostovallan sulkevan rakkaan luostarinsa vuonna 1923 ja kymmenen vuotta myöhemmin hänet pidätettin ja lähetettiin seitsemäksi vuodeksi Karagandan pakkotyöleirille Kazakstaniin. Leiriajan jälkeen hän asettui pysyvästi Kazakstaniin ja rukouksillaan ja uurastuksellaan muutti neuvostotasavallan erämaan hengellisesti hedelmälliseksi puutarhaksi.

Synaksarion (ort.fi)

keskiviikkona

Tämä on mainos: Konsertti ja avoimet ovet 24.8.2025

Sunnuntai 24.8.2025

Konsertti ja avoimet ovet

Athos-Säätiön Panagiassa

Avoimet ovet: 12–16

Konsertti: 14–15:30

Klassisen musiikin konsertissa esiintyy Duo Gylling

Kristoffer ja Dhyani Gylling (piano ja viulu), jotka soittavat ranskalaisten ja venäläisten mestarien teoksia (G. Fauré, M. Ravel; P. Tšaikovski, S. Rachmaninov).

Sisäänpääsy konserttiinkin on vapaa, käsiohjelman hinta 10 euroa.

Myös Athos-Säätiön luostarihenkinen kahvila on auki avoimien ovien päivän aikataulun mukaisesti.

Tervetuloa tutustumaan tai päivittämään aiemmilla käynneillä näkemäänne!

Panagian puistotie

16900 LAMMI (Hämeenlinna)

perjantaina

Isä Aki Leskisen muistoksi

Tänään iltapäivällä (24.7.) saimme Athos-Säätiön Panagiassa yllätykseksemme kuulla – vieläpä Kreikan kautta – oman alueemme papin, siis Hämeenlinnasta ja sen ympäristöstä vastaavan, isä Aki Leskisen kuolemasta. Aidolla inhimillisellä surulla ja kaipauksella otimme tiedon vastaan, sillä keskinäiset suhteemme olivat hyvät, lämpimät, keskinäiseen kunnioitukseen perustuvat ja sitä heijastavat. Molemmin puolin muistimme toisiamme myös rukouksessa – me häntä päivittäin ja hän meitä aina proskomidia toimittaessaan, jokaista nimeltä, erikseen. Varmaan näin syntynyt rukousyhteys ystävyytemme konkreettisena merkkinä jatkuu ajan rajankin ylitse. Sen ensi-ilmentymänä toimitimme tänään ehtoopalveluksen edellä maallikkopalveluksena täysmittaisen panihidan hänen puolestaan.

Opimme tuntemaan isä Akin palvelualttiina, vilpittömänä, hyväsydämisenä pappina, jolle oli ominaista vaatimattomuus, oikeudenmukaisuus, hyvät ajatukset ja aito usko. Vaikka suru varjostaakin hänen poislähtöään, samalla ammennamme nyt ja vasta iloa hyvistä yhteisten palvelusten ja keskusteluhetkien muistoista. Päätöksen jokaisen iankaikkisesta osasta tekee yksin Kolmiyhteinen Jumalamme, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Toivomme isä Akin selviämisestä patriarkka Abrahamin helmaan on kuitenkin vahva.

Isä Aki, ollos iäti muistettu! Hyvää jälleentapaamista tulevassa elämässä, jonne Jumala meitä itse kutakin auttakoon – niiden vaiheiden kautta, jotka Hän parhaiksi näkee. Jäät rukouksiimme eikä sinua Athoksellakaan unohdeta!

(Athos-säätiön ystävien facebook-sivuilta, 24.7.2025)