Kaksi lyhyttä dokumenttia Athosvuorelta

 

 

 

 

 

Peili

 

 

Kerran eräs puutarhuri käveli puutarhan läpi ja löysi sieltä peilin. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän näki peilin! Hän oli kartanon puutarhuri, ja talon rouvalla oli peili, jonka tämä oli kävelyretkellään kadottanut puutarhaan. Ja niin puutarhuri siis löysi tuon peilin.

"Mikä tämä on? Mikä tämä on?" Puutarhuri katsoo peiliin. Ja sitten hän alkaa nauraa: "Oi, sehän on... minun isäni!"

Sitten hän ottaa peilin itselleen, jotta voisi katsella siitä isäänsä. Hän piilottaa peilin tyynynsä alle.

Sitten hänen vaimonsa - kuten kuka tahansa vaimo - ymmärtää, että hänen miehensä piilottelee jotain häneltä; että jotain epäilyttävää on meneillään. Kun puutarhuri sitten lähtee kotoa, hänen vaimonsa löytää peilin ja katsoo siihen. Ja hän alkaa... itkeä! "Hän on pettänyt minua jonkun naisen kanssa!"

Ja sitten... on eräs pappi - vanha pappi harmaantuneissa hapsissaan. Hän on vanhus, sellainen joka lohduttaa, sovittaa ihmiset toistensa kanssa, ymmärtää ihmisiä ja puhuu heidän kanssaan. Joten vaimo menee heti tämän hengellisen isänsä luo ja huudahtaa: "Isä! Kauheaa! Kauheaa!" Ja taas hän alkaa itkeä.

Vanhus vastaa: "Mikä hätänä?!"

Vaimo vastaa: "Mieheni pettää minua! Hän pettää minua!"

Vanhus toteaa: "Älä sano tuollaisia asioita. Minä tunnen hänet hyvin - hän ei ole sellainen. Älä sano tuollaisia asioita."

Vaimo: "Hyvä on! Jos et usko minua, katso itse!"

Ja vanhus katsahtaa peiliin. Ja hän alkaa nauraa! Hän sanoo: "Rakas hengellinen tyttäreni, etkö sinä näe? Sehän on pyhä Nikolaos!"

 

 

 

 

 

 LÄHDE

 

"Yllyttikö sinua joku? Pakottiko sinua joku?"

 

 

"Seuraava kysymys (munkiksi tai nunnaksi vihkimyksessä) on: "Yllyttikö sinua joku? Pakottiko sinua joku? Tuntuiko sinusta, ettei sinulla ollut muuta mahdollisuutta?"

Jos hän (so. vihittävä) ei voi vastata: "Ei, omasta vapaasta tahdostani, pyhä isä", niin silloin ei tule vihkimystä - ei tule munkkia tai nunnaa. Kyse on perustavanlaatuisesta vapaudesta, perustavanlaatuisesta vastuusta ja valinnasta. Tämä on aivan luostarielämän perusta - ja jokaisen hengellisen teon perusta. Jos se ei perustu vapaalle valinnalleni, silloin se saattaa olla psykologista, se saattaa olla sosiaalista, se saattaa olla kohteliasta... se saattaa olla mitä tahansa... mutta se ei ole hengellinen teko.

Joten astumme siis perustavanlaatuisen, täydellisen hengellisen vapauden ilmapiiriin.

(...)

Kukaan ei voi mennä luostariin, jos ei päätä niin tehdä. Ihminen haluaa tehdä niin. Ei ikinä ole mikään pakko mennä luostariin - ei edes vierailuille, saati sitten asumaan ja munkiksi tai nunnaksi. Joten on kyse täydellisestä vapaudesta. Se on vastakohta kaikille syntiinlankeemusta seuranneille, pakollisille ihmiselämän välttämättömyyksille.

Me synnymme rakkaudesta, mutta emme omasta valinnastamme. Jumala valitsee, meidän vanhempamme tekevät jotakin ja he valitsevat - ainoastaan lapselta ei kysytä mitään. "Haluatko syntyä? Keille? Missä? Milloin? Mitä?" Joten tietyllä tapaa on kyse rakkaudesta mutta ei vapaudesta.

Mutta luostarielämässä ja Kristuksessa me valitsemme hengellisen isämme, me valitsemme syntymän, päätämme syntyä, haluamme syntyä ja me pyydämme sitä ja me saamme sen lahjana - jälleen kerran rakkauden lahjana, mutta tällä kertaa ilman kompromisseja ja verukkeita."

 

- Igumenia Aemiliane, Pyhän Ninan luostari, lähde 

- Kuva: Pyhän Andreaan skiitan papa-Josifin maalama Kristuksen ikoni

Muistaen...

 

"Kyllä, kyllä, minä muistan..."

 

 

Isä Igumeni Jeremia, athoslaisen Pyhän Panteleimonin luostarin edellinen johtaja

Niin vanhus Jeremian luona vieraili Pyhän Panteleimonin luostarissa hänen pitkäaikainen ystävänsä, eräs kuuluisa venäläinen emigranttitaiteilija, jonka nimeä en tarkoituksellisesti mainitse. Hän - kuten Batjuska - oli maistanut Neuvostoliiton ja Saksan keskitysleirien katkeraa maljaa. Ystävällinen keskustelu ja yhteiset muistelut seurasivat...

Silloin eräs paikalla ollut munkki alkoi kysellä vieraalta Neuvostoliiton keskitysleirien tuskallisista päivistä. Ja vieras kertoi ongelmistaan ja tuskistaan, painotti, että ihmiset leirillä olivat pahempia kuin koirat - uskomattoman julmia ja että he pilkkasivat heitä, vankeja... Ja sitten hän lisäsi, että isä Jeremia voisi kertoa yhtä monista kauhuista, koska kaikki kokivat saman noilla leireillä. Ja silloin munkki kääntyi igumeninsa puoleen...

Isä Jeremia - oltuaan hetken hiljaa - vastasi jotenkin rauhallisesti ja hurskaasti: "Kyllä, kyllä, minä muistan... Minä muistan, kun vanhempani tapettiin, ja leirin komentaja kutsui minut luokseen ja ojensi minulle kolme ruplaa pieniä kuluja varten ja neuvoi minua, että minun tulisi paeta yöllä. Minä todella pakenin. Kolme vuotta minä vaeltelin kylästä kylään, eivätkä ihmiset missään antaneet minun kuolla nälkään tai jättäneet ilman ruokaa, vaikka ottivatkin riskin minun vuokseni. Jumala lähetti hyviä ihmisiä. Minä muistan. Kunnia Jumalalle kaikesta!"

Keskustelutoverit tunsivat tiettyä epämukavuutta ja siirtyäkseen jotenkin seuraavaan puheenaiheeseen, paikalla ollut munkki kysyi vieraalta Saksan keskitysleireistä. Vieras alkoi puhua, että natsien leirillä oli vielä pahempaa ja että hänen oli vieläkin vaikea pidätellä itseään, kun tapasi saksalaisia... Hän ei voinut unohtaa kaikkia niitä nöyryytyksiä, joita heidän piti kestää. Ja hän lisäsi, että isä Jeremia voisi myös kertoa epäinhimillisistä olosuhteista siellä... 

Jälleen isä Jeremia oli hetken hiljaa, hymyili ja, kuin muistaen jotakin, vastasi: "Kyllä, kyllä, minä muistan... minä muistan saksalaiset naiset, jotka tulivat joka päivä ja heittivät meille leipää piikkilanka-aidan läpi, jotta emme kuolisi nälkään. Heidän leipänsä oli niin herkullista, että muistan vieläkin sen maun. Kunnia Jumalalle kaikesta!"


 

 

 

 

Tekstistä "Remember no evil - Elder Jeremiah of Mount Athos"

Kevyesti stiloisoitu

käännös: Athos-säätiö.

Lähde

"... Sinun totuutesi sanan oikeina jakajina."

 

 

 

"Ensimmäiseksi muista, Herra, meidän isiämme...

 jotka anna pyhille seurakunnillesi rauhassa olevina, terveinä, kunniallisina, voimallisina, pitkäikäisinä, Sinun totuutesi sanan oikeina jakajina."

 

 

Papistolla on kaksi vaihtoehtoa:

1) He eivät muistele piispaa eivätkä toimita jumalanpalveluksia

2) He muistelevat piispaa ja toimittavat jumalanpalveluksia

Papistolla saattaa olla perusteet olla muistelematta piispaa, mutta ei tule erottautua Kirkosta. Piispan muistelu on toiveen muodossa esitetty rukous.

 

 

- Arkkimandriitta Efraim, 

Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta, 

Athosvuori

Lahjoja Jumalalta

 

"Ihminen, jota rakastat, on lahja Jumalalta, ja ihminen, jota et voi sietää, on vielä suurempi lahja Jumalalta."

 

 

Lähde

Tulisin ja kultaisin kirjaimin...

 

 

"Paras ja menestyksekkäin tapa rakastaa meidän Jumalanäitiämme on rukoilla hänen nimessään: "Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta minut." 

Jumalanäidin nimissä tekemillämme rukouksilla on suuri merkitys pelastuksemme kannalta, sillä nämä rukoukset on kirjoitettu tulisin ja kultaisin kirjaimin ja niillä on suuri voima ja erityinen painoarvo Tuomion päivänä."

- Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitan johtaja, 

arkkimandriitta Efraim, Athosvuori

"Todellakin kaikki rikkomuksemme ovat Sinulle tiedossa mutta Sinun armosi mittaamaton ja vertaansa vailla."

 

 

Oli ylhäistä sukua oleva nainen, maallisilla hyvyyksillä varustettu, ja täysin uppoutunut tämän maailman turhuuksiin. Hän oli yhteiskunnan kermaa ja leskeydyttyäänkin hän käytti rahaa ylenmäärin ja eli ylellisesti, antautui kaikenlaisiin paheisiin, eikä ikinä tehnyt mitään, mikä olisi miellyttänyt Jumalaa. Hän oli kuin omissa jätöksissään pyörivä porsas.

Mutta Jumala antoi naiselle kevyen töytäisyn, ja hän meni itseensä. Hänen mielensä yhtäkkiä valaistui hänen syntiensä suuruudesta. Mielessään hän kävi ne kaikki läpi ja itki suurella murheella.

"Voi minua, syntistä!" hän huudahti. "Kuinka voin sovittaa kaikki synnit, joita olen tehnyt? Olen turmellut Pyhän Hengen temppelin. Minulla on tässä ruumiissani sielu ja molemmat olen tahrannut. Voi minua! Voi minua! Mitä voin tehdä? Mikä minuun on mennyt? Voinko sanoa, että olen tehnyt syntiä niin kuin portto tai publikaani?" 

Mutta Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden, eikä Hän halua kenenkään joutuvan kadotukseen. Ja kun nainen pohti tätä kaikkea mielessään, Jumala antoi hänelle armon muistaa kaikki synnit, jotka hän oli tehnyt nuoruudestaan asti. Hän istuutui alas ja kirjoitti paperille kaikki rikkomukset, jotka hän oli tehnyt nuoruudesta aina tähän päivään saakka. Hän laittoi listan kärkeen hirvittävimmän ja suurimman synnin, jonka hän oli tehnyt, ja allekirjoitti listan. 

Valiten sopivan ajan, jolloin nainen tiesi pyhän Basileioksen olevan tapana mennä kirkkoon rukoilemaan, nainen juoksi hänen eteensä, kumartui maahan hänen jalkojensa juuren ja heitti listan hänen eteensä.

"Oi, Jumalan pyhä," hän huudahti. "Armahda minua, anna anteeksi kaikki syntini."

"Mitä on kaikki tämä itku ja valitus?" siunattu mies kysyi kaikista välittävimmällä äänensävyllään.

"Katso, Jumalan pyhä, minä olen kirjoittanut kaikki minun syntini ja rikkomukseni tähän listaan ja olen allekirjoittanut sen. Anon sinua, Jumalan pyhä, ota huomioon tämä listani ja pyhillä rukouksillasi pyyhkäise pois siitä kaikki." 

Suuri ja pyhä Basileios otti listan maasta ja kohotti katseensa kohti taivaita. 

"Yksin Sinulle, Herra, ovat tämän naisen teot tunnetut, mutta Sinä olet ottanut pois maailman synnit ja voit helposti pyyhkiä pois tämän yhden sielun synnit. Todellakin kaikki rikkomuksemme ovat Sinulle tiedossa mutta Sinun armosi mittaamaton ja vertaansa vailla." 

Sanoen tämän hän meni kirkkoon pitäen listaa kädessään, kumartui alttarin eteen ja rukoili koko yön läpeensä, aina seuraavan päivän Liturgian juhlallisuuksiin asti. Sitten hän meni naisen luo ja antoi hänelle takaisin listan.

"Oletko kuullut, että yksin Jumala voi antaa meille meidän syntimme anteeksi?" 

"Olen, isä, mutta sen vuoksi pyysin sinua rukoilemaan Jumalalta armoa minun puolestani."

Sitten nainen avasi paperin ja huomasi, että kaikki synnit olivat pyyhitty pois - ainoastaan ensimmäinen suurin synti oli jäljellä. Kun hän näki synnin vielä paperilla, eikä se ollut lainkaan pyyhkiytynyt pois, hän alkoi hakata rintaansa ahdistuneena ja vajosi pyhän Basileioksen jalkojen juureen itkien. 

"Armahda minua, kaikkein korkeimman Jumalan palvelija, ja kun olet kilvoitellut kaikkien muiden syntieni kanssa ja tullut kuulluksi, varmasti sinun täytyy pystyä pyytämään että tämä yksittäinenkin jäljellä oleva synti voitaisiin myös pyyhkiä pois?"

Pyhä Basileios itki suuresta säälistä.

"Nouse, naisrukka," hän sanoi. "Minä olen vain ihminen, joka tarvitsen anteeksiantoa. Hän, Joka antaa anteeksi, on pyyhkinyt pois syntisi, ja Hän Joka on ottanut pois kaikki maailman synnit, voi ottaa pois myös tämänkin synnin. Jos olet uskollinen tästä lähtien ja kuljet Herran lain tietä, et löydä ainoastaan anteeksiantoa synneillesi vaan sinä tulet arvolliseksi kunniaan. Mene nyt erämaahan ja siellä olevien pyhien isien joukosta etsi käsiisi mies, jota kutsutaan Efraimiksi. Anna hänelle paperi ja hän rukoilee Jumalaa sinun puolestasi ja hankkii Jumalalta sen mitä sinä haluat." 

Hän otti vaarin tämän pyhän Jumalan piispan sanoista ja teki pitkän matkan erämaahan, kunnes hän löysi sieltä suuren ja ihmeellisen erakon nimeltä Efraim. Nainen koputti hänen ovelleen ja huusi. 

"Armahda minua, armahda minua, oi Jumalan pyhä!"

Erottelukykyisenä Efraim tiesi syyn, miksi nainen oli tullut, ja vastasi: "Mene pois, nainen, sillä minä olen vain syntinen ihminen, joka myös tarvitsen anteeksiantoa." 

"Mutta pyhä Basileios Arkkipiispa lähetti minut sinun luoksesi," nainen sanoi ja heitti samalla paperin hänen jalkoihinsa, "että sinä voisit rukoilla Jumalaa, jotta tämä viimeinen synti voidaan pyyhkiä pois. Rukouksillaan pyhä Basileios on saanut kaikki muut synnit pyyhkiytymään pois, joten - oi Jumalan pyhä - älä ole niin vastahakoinen rukoilemaan tämän viimeisen synnin vuoksi. Juuri sen vuoksi minut on lähettty sinun luoksesi."

"Ei, tyttäreni. Jos Basileios saattoi saada anteeksiannon kaikkiin muihin synteihin, varmasti hän pystyy saamaan sen myös tähän? Mene, äläkä viivyttele, hänen luokseen taas, ennen kuin hänen sielunsa lähtee hänen ruumiistaan." 

Joten nainen otti vaarin tämän pyhhän tunnustajan sanoista ja palasi Kesareaan. Kun hän saapui kaupunkiin, hän tapasi matkalla hautajaissaattueen, jossa kannettiin pyhän Basileioksen ruumista. Hän vaipui maahan ja huudahti Jumalan pyhää vastaan.

"Voi minua syntistä! Voi! Minä olen hukassa! Voi minua, oi Jumalan pyhä, sillä sinä ohjasit minut erämaahan jotta saattaisit lähteä tästä elämästä ilman että joutuisit vielä minun vaivaamakseni. Ja katso, olen tullut takaisin saamatta mitään tulosta niin pitkän matkan jälkeen - hiekkaisia kilometrejä turhaan. Katsokoon Herra Jumala alas ja tehköön tuomiota minun ja sinun välillä, sillä olisit voinut rukoilla Jumalaa ja saanut vastauksen ilman että lähetit minut toisen luo." 

 Ja hän heitti paperin kadulle Basileioksen ruumista kantavien ihmisten eteen ja kertoi heille yksityiskohtaisesti kaikesta, mitä hänelle oli tapahtunut. Yksi papistosta - haluten kipeästi tietää, mikä oli se suuri synti - otti paperin maasta ja avasi sen... ja löysi sen täysin puhtaaksi pyyhittynä. 

"Nainen," hän huudahti. "Tälle paperille ei ole kirjoitettu mitään. Minkä suuren taakan ja tuskan oletkaan ottanut kannettavaksesi, tietämättä niitä suuria tekoja, jotka Jumala tutkimattomassa armossaan on sinulle tehnyt."

Kun paikalla olevat ihmiset tajusivat tämän ihmeen suuren kunnian, he ylistivät Jumalaa, Jolla on niin suuri valta ottaa pois kaikki maailman synnit ja joka antoi Hänen palvelijoilleen sellaisen armon parantaa kaikki sairaudet ja vaivat ja antaa syntien anteeksiannon voiman niille, jotka pitävät todellisen uskon Jumalaan, pyrkivät hyviin töihin ja ylistävät Jumalaa ja meidän Herraamme Jeesusta Kristusta.

 

 

 - Katkelma pyhän Amfilokhioksen kirjoittamasta 

"Pyhän Basileios Suuren, Kesarean arkkipiispan, elämästä"

"Mustana tai valkoisena"

 

"Mitä aiot nyt tehdä, Finten?"

 

 

Pyhä Finten, joka myöhemmin tunnettiin erittäin hyvin kaikissa irlantilaisten kirkoissa, oli - Jumalan armosta - säilyttänyt lapsuudestaan asti ruumiin ja sielun puhtauden, ja jumalallisen viisauden tutkimiseen keskittyneenä oli nuoruuden vuosistaan asti hautonut sydämessään yhtä päätöstä: että hän jättäisi taakseen Hibernian ja menisi ulkomaille pyhän Columban luo. Tuosta halusta palaen hän meni vanhan ystävänsä, erään hyvin hurskaan ja kunnoitetun maansa papin luo, jota kutsuttiin irlanninkielellä Columba Cragiksi, jotta voisi tältä saada raitishenkistä neuvoa. Kun hän oli avannut ajatuksensa hänelle, hän sai seuraavan vastauksen: "Tunnen, että sinun harras toiveesi on Jumalan antama, joten kuka voisi sanoa, ettei sinun tulisi ylittää merta ja mennä pyhän Columban luo?" 

Samalla hetkellä kaksi pyhän Columban munkkia sattui saapumaan paikalle ja kun heiltä kysyttiin heidän matkastaan, he vastasivat: "Olemme vähän aikaa sitten saapuneet Britaniasta ja tänään saavumme Calaghin Oakwoodista." 

"Voiko hän hyvin," kysyi Columb Crag, "teidän pyhä isänne Columba?" 

He purskahtivat itkuun, ja suurella surulla vastasivat: "Meidän suojelijamme voi tosiaan yvin, sillä muutama päivä sitten hän lähti Kristuksen luo." Kuullessaan tämän Finten ja Columb ja kaikki läsnäolijat kaatuivat kasvoilleen maahan ja itkivät katkerasti. Lopulta Finten kysyi: "Kenet hän jätti seuraajakseen?"

 "Oppilaansa Baithenen," he vastasivat. Ja kaikki huudahtivat: "Se on kohtuullista ja oikein!" Columb kysyi silloin Finteniltä: "Mitä aiot nyt tehdä, Finten?" 

"Jos Jumala sallii," hän vastasi, "minä purjehdin Baithenen, tuon viisaan ja pyhän miehen luo. Ja jos hän ottaa minut vastaan, minä otan hänet igumenikseni." Sitten hän suuteli Columbia ja hyvästeli hänet, valmistautui matkalle ja ilman viivettä lähti purjehtimaan ja saapui sitten Ionan saarelle.

Koska vielä tuolloin hänen nimensä oli täysin tuntematon noilla alueilla, hänet otettiin ensin vastaan vain sellaisella vieraanvaraisuudella, jota osoitetaan kaikille tuntemattomille matkaajille. Seuraavana päivänä hän kuitenkin lähetti sanan Baithenelle ja pyysi häneltä henkilökohtaista tapaamista. Baithene, koska oli aina ystävällinen ja rakastava muukalaisia kohtaan, pyysi, että hänet esiteltäisiin hänelle. Kun Finten ensin ohjattiin sisälle, hän - kuten vaikutti oikealta - teki maahankumarruksen ja igumeni sitten pyysi häntä nousemaan ja istuutumaan. Sitten Baithene kysyi häneltä, kun ei tiennyt mitään hänen perheestään, asuinalueestaan, nimestään tai elämästään, kertomaan, mikä oli hänen matkansa tarkoitus. Tähän tiedusteluun hän vastasi järjestelmällisesti ja pyysi sitten igumenia ottamaan hänet veljestöön. Kun pyhä igumeni oli kuullut nämä asiat vieraaltaan, hän tunnisti tämän samaksi mieheksi, josta pyhä Columba oli jonkin aikaa aiemmin lausunut profetian. Hän vastasi Fintenille: "Totisesti, poikani, minun tulee kiittää Jumalaa sinun saapumisestasi, mutta ole varma siitä, että sinusta ei tule meidän munkkejamme." 

Kuullessaan tämän vieras murehtui suuresti ja sanoi: "Ehkäpä en ole arvollinen tulemaan teidän munkiksenne." 

"Ei vastaukseni johdu siitä, että olisit arvoton, kuten sanot," vastasi igumeni välittömästi, "sillä haluaisin todellakin pitää sinut luonamme, mutta minun täytyy olla kuuliainen edeltäjäni, pyhän Columban, käskylle, sillä Pyhä Henki profetoi hänelle sinusta. Sillä kun kerran olin kahdestaan hänen kanssaan niin muiden asioiden ohella hän kertoi etukäteen seuraavan asian: "Kuuntele hyvin tarkasti, Baithene," hän sanoi minulle, "näitä sanojani, sillä pian minun tervetulleen ja kovasti kaipaamani lähdön tästä maailmasta Kristuksen luo, eräs Finten-niminen veli Irlannista, Tailchanin poika, Mocumoien heimosta, joka nyt hyvin varjelee nuoruusvuosiaan hyvällä elämällä ja on hyvin oppinut pyhissä opinnoissa, tulee sinun luoksesi ja nöyrästi pyytää sinua ottamaan hänet ja lisäämään hänet toisten munkkiesi joukkoon. Mutta Jumalan ennaltatietämisessä tämä ei ole hänelle osoitettu, että hänestä tulisi kenenkään igumenin munkki, vaan Jumala on kauan sitten valinnut hänet tulemaan igumeniksi munkeille ja sielujen johdattajaksi Taivasten Valtakuntaan. Sen vuoksi sinä et pidättele tuota loistavaa miestä luonasi täällä meidän saarillamme, vaan sinun tulee saattaa hänelle tietoon se, minkä olen sinulle kertonut, ja lähettää hänet rauhassa takaisin Irlantiin, jotta hän voi perustaa siellä luostarin Leinstermen alueelle, lähelle merta, ja että hän siellä - ruokkien Kristuksen laumaa - voi johdattaa lukemattomien sielujen joukot taivaalliseen maahansa." Kuullessaan tämän pyhä nuorukainen purskahti itkuun ja kiitti Kristusta ja sanoi: "Tapahtukoon minulle pyhän Columban ihmeellisen profetian ja ennaltatietämyksen mukaan." Samalla kuuliaisena pyhän sanoille, hän sai siunauksen Baithenelta ja purjehti sitten rauhassa takaisin Irlantiin. 

Olen kuullut tämän epäilemättömänä tosiasiana Kristuksen sotilaalta: Mocu Neth Corpin heimoon kuuluvan Ernanin pojan, Oissene-nimisen vanhan ja hurskaan papin huulilta. Hän vakuutti, että oli itse kuullut nämä sanat pyhältä Finteniltä, Tailchanin pojalta, jonka munkkina hän oli itse ollut."

- Saint Adamnan of Iona: The Life of Saint Columba of Iona

(TÄMÄ ON MAINOS) Sent By God: Geronda Ephraim of Arizona Book Project

 

 

 

 

Αιωνία η μνήμη!

 

Gerontissa Makrina

Meidän aikamme kreikkalainen äiti, Portarian luostarin Igumenia Makrina

"Toista niin puhdasmielistä ihmistä en ole koskaan tavannut"

Kesäsunnuntain vieras: "Vapaus sanoa ja uskoa"

 

(tämä on mainos)

 Χριστός Ανέστη!

 

 

 Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitan suitsutuspihkamyynti: 

https://thumiama.gr/

 

Ja Facebook-sivu:

https://www.facebook.com/thymiama/

Ja Instagram:

https://www.instagram.com/skitiotikes_evlogies/

 

 

 

 

Freskomaalarin sisar kertoo: Pyhän kasvot

 

Päivi Kristiina Loikalan "Freskomaalari kertoo"-sarjassa on julkastu osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XI, XII, XIII, XIV, XV, XVI, XVII, XVIII, XIX, XX ja XXI & lisäosa: Kysymyksiä.

 

Tällä kertaa siveltimeen tarttuu pyhän Basileioksen pikkukirkkoa maalaavan Päivi Kristiinan sisko, Minna. Tässä ollaan jo vuodessa 2021.

 

 

 

Maalailin viikonlopun Päivi Kristiinan kanssa pyhän Basileios suuren kappelia, vaaleaa kerrosta pyhälle Maria Egyptiläiselle. Jalat ja kädetkin alkoivat jo näyttää oikeanlaisille, mutta kaula ja kasvot vaivasivat minua. 

 

"En voinut maalata mallini mukaisia..."

 

... kasvoja...

 

 

 

En voinut  maalata mallini mukaisia, kauniita kasvoja erakkokilvoittelijalle, joka on kovia kokenut ja käsistäkin luut näkyvät. Kerroinkin sen Päiville.

Päivi alkoi selailla malleja ja pian löysikin erilaiset kasvot, "... sitten vaan muutetaan tämän mukaiseksi. Myös kaulan seutu menee uusiksi. Olkapäältä hiukset selän taakse, kylkiluut näkyviin, hyvä siitä tulee." 

 

No, jopas kuullosti helpolle, mutta mistähän alkaisin! Suuret muutokset kauhistuttivat. Mutta opettaja oli vieressä ja neuvoi.

 

 

Uudet värit paletissa aloin rohkeasti vetää ohjeiden mukaan oliivinvihreällä hiukset ja kasvojen ääriviivat piiloon. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten Maria Egyptiläisen olemus muuttuisi. Vaihe vaiheelta, pienin vedoin arasti aloin tehdä olkapäätä, solisluun näkyviin. Leukaa yritin kolme kertaa haparoiden, lopuksi Päivi Kristiina sai sen sipaista yhdellä pensselin vedolla paikalleen. On se hienoa, miten voi nähdä noin selkeästi mihin viivan vetäisee. Millipeliä, että näyttää oikealle. Kaartuuko sisään vai ulos? Kuinka paksun viivan tekee? Vielä korjasi opettaja nenän, jonka jälkeen katsekin kääntyi toiseen suuntaan. Silmille ei tehty mitään, uurteita hieman poskiin, silmien alle oliivia ja, oi ihmettä? Nyt se alkoi näyttää Maria Egyptiläiselle.
 

 

 

Olin päivän jälkeen aivan hengetön, en taas muistanut hengittää, kun oli niin jännittävää.
 

Menin kuuden ehtookirkkoon, hieman myöhässä ja istuin takaoven viereen penkille, etten häiritsisi. Kirkossa oli hämärää, vain tuohukset valaisivat ikoneja, ainaisen neitseen Marian, Jumalanäidin, kasvot olivat niin levolliset, onnellisuus ja rauha valtasivat minut.

 

 

 

 

 

Rukoile - Pelasta - Armahda

 

 

Herra Jeesus Kristus, armahda meitä!

Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä pelasta meidät!

Jumalan pyhät, rukoilkaa Jumalaa meidän puolestamme! 

Pelasta minut on ylempänä kuin 

Rukoile minun puolestani. Ja 

Armahda minua on ylempänä kuin 

Pelasta minut, 

minkä vuoksi käytämme sitä vain rukoilessamme 

Kristusta. 

 

 

 

 

 

 

 

- Arkkimandriitta Efraim, 

Pyhien Antonios Suuren ja apostoli Andreaan skiitta, 

Athosvuori

- Kuva: Skiitan papa-Josifin maalaama ikoni

 

 

 

 

Poikkeukset aukioloajoissa

 

HERRA JEESUS KRISTUS, ARMAHDA MEITÄ JA MAAILMAASI.

Κύριε Ιησού Χριστέ, ελέησον ημάς και τον κόσμον Σου.

 

 

LAMMIN PANAGIA (JA KIRJAKAUPPA FILOKALIA)

 

OVAT POIKKEUKSELLISESTI AUKI

TORSTAINA 17.03.22

KELLO 10:00 - 13:00

 

&

 

PERJANTAINA 18.03.22

KELLO 13:00 - 17:00

 

 

 

TORSTAIN EHTOOPALVELUSTA JA PERJANTAIN AAMUPALVELUSTA

ei myöskään ole.

Rakkaus on lain täyttämys

 

"Minun toverini ei tullut takaisin taistelukentältä, herra*. Minä pyydän lupaa mennä etsimään häntä."

"Lupa evätty," sanoi upseeri. "En halua sinun vaarantavan henkeäsi sellaisen miehen puolesta, joka on luultavasti kuollut."

Sotilas meni joka tapauksessa ja palasi tuntia myöhemmin kuolettavasti haavoittuneena, kantaen ystävänsä ruumista.

Upseeri oli vihainen: "Minähän sanoin, että hän on kuollut. Nyt olen menettänyt teidät molemmat. Kerro minulle: Oliko se sen arvoista käydä hakemassa takaisin kuollut ruumis?"

Sotilas vastasi: "Voi, se oli sen arvoista, herra. Kun löysin hänet, hän oli vielä elossa ja sanoi minulle: "Ystäväni, olin varma, että tulisit hakemaan minut."

- Romanian Clujn metropoliitta Andrei opetuspuheessaan "Tätä on rakkaus" (2021).

Lähde.

* Suomen nykykäytännöissä tässä yhteydessä

puhuteltaisiin upseeria pelkästään tämän sotilasarvolla,

mikä ei kuitenkaan käy ilmi kertomuksesta.

Muissa maissa nykykäytännöt (kuten vanhemmat

käytänteet) ovat vaihtelevia.

 

 

Eräs elämä Kristuksessa (2)

 

 

Innokenti-nuorukainen lukee Pyhää Evankeliumia

Kuva: Pyhän Andreaan skiitan kalenteri (2009)

 

 

TOINEN OSA

Pyhät ja pyhyys ortodoksisuudessa - seminaari Mikkelissä 19.02.2022

 

 "Mitä Evankeliumista jää jäljelle, jos me riisumme siitä kaikki ihmeet? Kristuksen syntymän ihme, Ylösnousemuksen ihme, parantamisihmeet, vetten päällä käveleminen, sairaitten parantamiset, tuhansien ruokkimiset muutamalla leivällä - - -  Haluammeko evankeliumin, joka on nippu tyhjiä sivuja, vai haluammeko Evankeliumin, jossa Kristus toimii Jumalana? Kaikki haluamme sen Evankeliumin, missä Kristus toimii Jumalana ja sitä Evankeliumi rakastamme ja se Evankeliumi on koonnut meidät tänne."  

- Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin nunna Ksenia

 

Seminaarissa puhuivat Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, isä Raimo Sissonen Joensuun seurakunnasta, nunna Ksenia Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarista sekä Athos-säätiön toiminnanjohtaja Hannu Pöyhönen Lammin Panagiasta.

Eräs elämä Kristuksessa

 

ENSIMMÄINEN OSA

"Uusinta" parin vuoden takaa

 

 

 

 

 

 

 

Δόξα τω Θεώ!

Kunnia Jumalalle!

 

 

Iloksemme voimme ilmoittaa, että Panagian akuutti taloudellinen ahdinko on ohi.

Athos-säätiö pystyy maksamaan erääntyneet pankkivelkansa sovitussa aikataulussa.

 

LÄMMIN KIITOS TEILLE,
JOTKA OLETTE TUKENEET JUMALANÄIDILLE OMISTETTUA PANAGIAA
TUHANSIN ERI TAVOIN LÄHES YHDEKSÄN VUODEN AJAN.
TEITÄ ON SEKÄ TAISTELEVASSA ETTÄ RIEMUITSEVASSA SEURAKUNNASSA.
JUMALAN KUNNIAKSI TE OLETTE UHRANNEET -
PALKITKOON TEIDÄT JUMALA!

 

 

 

"Samanaikaisesti kuin taloudelliset vaikeutemme ovat kärjistyneet, toimintamme on saanut paljon uutta kantavuutta.

Melko pienen ajan sisässä luoksemme on hakeutunut ihmisiä, joita kaikkia yhdistää halu löytää elämälleen luja pohja ja luottamus Athosvuoren Isien edustamaan hengellisyyteen...

Jo heidänkin takiaan haluamme taistella Panagian olemassaolon puolesta."

- katkelmia H. Pöyhösen kirjeestä

"Athos-Säätiön Panagian yhdeksän vuotta"

 

"On suuri ilo ja toivon lähde nähdä, että kaikista tämän ajan vaikeuksista ja synnin täyttämässä todellisuudessa kompuroinnista huolimatta he etsivät Kristusta."

- katkelma H. Alex Saulamon kirjeestä

"Tämän maailman viisaus ei voi muuttaa maailmaa"

 

Athos-Säätiön Panagian tilanteesta

 

 

Tämä tiedote on poikkeuksellisen tärkeä ja ajankohtainen.

Pyydän, että luet sen, vaikka olisit väsynyt tai kiireinen, sillä Athos-Säätiön Luostarikeskus Panagian toiminnan jatkuminen on todellisesti uhattuna.

Meille annettu takaraja toimia on 1.2.2022 mennessä. Siksi asiallamme on kiire.

 

Jättäydymme Jumalan kaitselmuksen varaan.

Panagian yhteisön puolesta,

Hannu Pöyhönen

Athos-Säätiön toiminnanjohtaja

 

 

---

 

LÄMMIN KIITOS TEILLE,
JOTKA OLETTE TUKENEET JUMALANÄIDILLE OMISTETTUA PANAGIAA
TUHANSIN ERI TAVOIN LÄHES YHDEKSÄN VUODEN AJAN.
TEITÄ ON SEKÄ TAISTELEVASSA ETTÄ RIEMUITSEVASSA SEURAKUNNASSA.
JUMALAN KUNNIAKSI TE OLETTE UHRANNEET -
PALKITKOON TEIDÄT JUMALA.

 

---

 

Panagia on parhaillaan historiansa vaikeimmassa tilanteessa, ainakin taloudellisesti. Vielä koronarajoitustenkin hankaloittaessa elämää monin tavoin se ei ole pystynyt hoitamaan pankkilainojaan kahteen vuoteen. Nyt pankki on tehnyt meidän kannaltamme ikävän, mutta sinänsä ymmärrettävän päätöksen siirtää maksamattomat pankkivelkamme perintään helmikuun 2022 alussa. Mikäli niin käy, se tietää lainojemme irtisanomista. Vaikka pankin mukaan tämä ei sinänsä merkitsekään toimintamme päättymistä, toteutuessaan se silti vaikeuttaisi sitä paljon, inhimillisesti katsottuna jopa kenties kuolettavasti.

Siksi pyydämme Teitä:

Jos pystyt ja olet halukas panostamaan Panagian tulevaisuuteen, lähetä meille tukesi seuraavin tiedoin:

Tilinomistaja: Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö
Tili: FI26 5680 0020 4568 16 (OP)
Viite: 7799
Summa: (Kunkin itse vapaasti määrittelemä)

Pyydämme vielä, että lahjoittajat lähettäisivät sähköpostitse yhteystietonsa* meille toimittaaksemme heille kustannuksetta pyhän Sofronin kirjan "Hengestä ja elämästä". Tukemalla meitä lahjoittaja keräysteknisesti ostaa sen sponsorihintaan.

Vaikka et pystyisikään auttamaan meitä tai autat meitä mahdollisuuksiisi nähden jo maksimaalisesti, älä pahennu tähän tempaukseemme vaan pyri kohtaamaan se hyvin ajatuksin. Lausu puolestamme myös rukous Jumalalle, että Hän sytyttäisi halun auttaa Panagiaa niiden sydämessä, joilla tässä tilanteessa on mahdollisuus siihen.

*yhteystiedot: nimi, postiosoite, matkapuhelinnumero

 

---

 

HIEMAN HISTORIAA: Mistä kaikki alkoi?

Athos-Säätiön tarina alkoi kutoutua 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, kun allekirjoittaneen tavoin monet ortodoksista teologiaa opiskelevat vierailivat Pyhällä Vuorella. Athoksen Isät tekivät meihin syvän vaikutuksen valoisalla, helposti lähestyttävällä, henkistä hyvinvointia huokuvalla persoonallaan, joka oli lujasti ankkuroitunut Jumalaan. Katkeamaton yhteys Jumalaan oli heidän ainoa pyrkimyksensä mutta samalla he olivat syvästi kiinnostuneita kohtaamistaan ihmisistä ja valmiit osallistumaan heidän elämäänsä rukouksen kautta.

Yksi selkeä merkkipaalu Suomen ja Athosvuoren välillä oli kahden suomalaisen hakeutuminen kilvoittelemaan sinne 1990-luvun viimeisinä vuosina, erityisesti hyvän ystävämme, nykyisen pappismunkki Joosefin. Hänen kauttaan meille syntyi yhteys aluksi Filotheoksen luostarin ja myöhemmin Pyhän Andreaan skiitan johtajana toimivaan arkkimandriitta Efraimiin, joka isä Joosefin vuoksi kiinnostui maastamme ja oli valmis pyyteettömästi auttamaan täällä eläviä ortodokseja, jos tarvetta sellaiseen ilmenisi...

Koska me tuolloin Joensuussa eläneet halusimme pitää yhteyttä toisiimme myös elämäntilanteiden ja asuinpaikkakuntien vaihtuessa, perustimme Suomeen vuonna 2001 ortodoksisen yhdistyksen, joka sai nimekseen Pyhän Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö, meille läheiseksi tulleen Filotheoksen luostarin tunnetuimman pyhän mukaan. Veljestön puitteissa aloimme julkaista keskeistä ortodoksista hengellistä kirjallisuutta ja kokoontumaan kolmesti vuodessa jäsenkokouksiin joko Valamon luostarissa tai Joensuun ortodoksisella seminaarilla. Näissä jäsenkokouksissa kypsyi haave omasta paikasta, jossa voisimme vapaasti kokoontua milloin ja miten usein halusimme. Hyvin pian siihen alkoi myös yhdistyä haave Suomeen perustettavasta athoslaisesta luostarista.

Itse asiassa ensimmäisen aloitteen Suomeen perustettavasta luostarista, joka noudattaisi Athosvuoren käytäntöjä ja järjestyisi jonkin siellä olevan luostarin alaisuuteen, me teimme piispainkokoukselle jo vuonna 2005...(jatkuu)

- KATKELMIA HANNU PÖYHÖSEN KIRJEESTÄ

"Athos-Säätiön Panagian yhdeksän vuotta"

 

 

---

 

HIEMAN NYKYHETKISTÄ ARKIPÄIVÄÄ: Millaista on luostarielämä luostarissa (tai siihen pyrkivässä paikassa)?

 

• "Talviaurinko paistaa kauniisti kuilun partaalle. Olo on kuitenkin paljon rauhallisempi kuin ensimmäisten vuosien tiukoissa paikoissa. Kaikkeen tottuu, kokemus opettaa ja elämä antaa suhteellisuuden tajua. Monien tuntemiemme ihmisten vaikeudet, sairaudet ja kuolemat laittavat asioita oikeaan valoon. Mikä on lopullinen määrittäjä? Samalla päivät kuluvat pitkälti katkenneiden hakeruuvien tai muiden tulipalojen kanssa yhtäältä sekä vähemmän dramaattisen lumen kolaamisen ja sen sellaisten kanssa toisaalta sekä edelleen päivittäisissä jumalanpalveluksissa ja toivottomassa yrityksessä pitää yllä jotain omaa rukouselämää."

 

• "Ensiarvoinen kysymys on, miten me siihen suhtaudumme, pidämmekö suhteemme Kristukseen ensisijaisena tapahtuipa, mitä hyvänsä. Elämä on kuolemista. Onko sillä arvoa ja mistä sen arvo tulee? ”Ainoa ratkaisu on siinä, että löydämme sisimmästämme viisauden, päätöksen, että emme elä tämän maailman aatteiden mukana vaan seuraamme Kristusta”, sanoo isä Sofroni (Saharov)..."

 

• (JATKUU)

 

- KATKELMIA H. ALEX SAULAMON KIRJEESTÄ

"Tämän maailman viisaus ei voi muuttaa maailmaa"

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Meidän sielumme halajavat..."

 

"Oi, kaikkein puhtain Neitsyt Jumalansynnyttäjä, kerro meille, lapsillesi, miten sinä maan päällä eläessäsi rakastit Poikaasi ja Jumalaa, kuinka sinun henkesi riemuitsi Jumalasta, Vapahtajastasi, kuinka sinä katsoit Hänen ihania kasvojaan ja ajattelit, että Hän on se, jota kaikki taivaalliset voimat palvelevat peläten ja rakastaen! 

Kerro meille, mitä tunsit sielussasi, kun pidit sylissäsi ihmeellistä Pienokaista, miten kasvatit Hänet, miten sielusi kärsi kun etsit Häntä Joosefin kanssa kolme päivää Jerusalemissa, millaisia tuskia sait kärsiä, kun Herra oli kavallettu ristinkuolemaan ja kuoli ristillä! 

Kerro meille, miten iloitsit ylösnousemuksesta ja kuinka sielusi ikävöi Herran taivaanseenastumisen jälkeen! 

Meidän sielumme halajavat saada tietää sinun elämästäsi Herran kanssa maan päällä, mutta sinä et halunnut jättää siitä kirjoitettua tietoa, vaan peitit salaisuutesi hiljaisuudella."

- Pyhä Siluan Athosvuorelainen

 Teoksesta: 

Arkkimandriitta Sofroni Saharov: 

Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen 

(Valamon luostarin julkaisuja, 2005)