Tulossa joulukuussa...

Wanhain tawarain Puodin myyjäiset lauantaina 1. joulukuuta kello 11 - 16

Konsertti "Beethoven, Schuman ja Chopin" sunnuntaina 16. joulukuuta kello 14

Jumalallinen Liturgia lauantaina 29. joulukuuta kello 10

Lämpimästi tervetuloa! 

 

Suloinen Rakkauteni - My Sweet Love

"Oli eräs nuori mies, Laurentios-niminen maallikko, jota vaivasivat pitkävihaisuuden ja kateuden himot. Hiljalleen - rippi-isän ja hengellisen kirjallisuuden avulla - hän kuitenkin vapautui näistä himoista. Hän alkoi rakastaa muita ihmisiä ja erityisesti Kristusta. Hänen sydämessään paloi voimakas rakkaus Kristusta kohtaan.

"Minä en enää kestä! Menen Jerusalemiin kunnioittamaan Kristuksen pyhää hautaa," hän sanoi. Hänen rippi-isänsä antoi hänelle luvan lähteä. Niinpä nuori mies meni Pyhälle maalle kävellen.

Kun hän saapui Jerusalemiin, hän meni Pyhän haudan kirkkoon. Siellä hän kumartui maahan ja jäi siihen pitkäksi aikaa.

Kun hän oli ollut paikallaan todella pitkään, vartija tuli paikalle. Vartija aikoi kehottaa nuorta miestä lähtemään paikalta, mutta löysikin nuorukaisen kuolleena.

Joitakin ihmisiä tämä tapaus häiritsi. Niinpä vaadittiin ruumiinavausta. Ensin avattiin nuoren miehen kallo - sieltä ei löydetty mitään selitystä. Tämän jälkeen lääkärit avasivat nuoren miehen sydämen. Sen sisältä löytyi jotain todella yllättävää! Miehen sydämeen oli kirjoitettuna kultaisilla kirjaimilla: "Jeesus Kristus, suloinen rakkauteni."

Laurentios oli kuollut suuresta rakkaudestaan Kristusta kohtaan. Tapauksesta ovat kertoneet Pyhän haudan munkit. Ja kyseessä oli siis maallikko."

- Pyhän Andreaan skiitan johtaja, arkkimandriitta Efraim

seminaarista "Synti sielullis-ruumiillisena sairautena" (2009)

There was a youngster named Laurentios, a layman, who was troubled by the passions of unforgiveness and envy.

Little by little, with the help of his father confessor and spiritual literature, he was freed from these passions. He began to love other people and especially Christ. A strong love for Christ burned in his heart.

"I cannot take it anymore! I will go to Jerusalem to venerate the Holy Sepulchre," he said. His father confessor gave him a blessing to go. So the young man went to the Holy Land by foot.

When he arrived to Jerusalem, he entered the Church of the Holy Sepulchre. There he made a prostration and stayed in the ground for a long time.

When he had been there for a really long time, the guard came to the site. The guard was about to tell the young man to leave the spot but he found him dead.

This incident troubled some people. Therefore an autopsy was demanded by them. First they opened the skull of the young man. No explanation was
found from there. Then the doctors opened the heart of the young man. Inside of it they found something really surprising! There it was written in golden letters:
"Jesus Christ, my sweet love."

Laurentios had died of his great love for Christ. This incident was told by the brotherhood of the Holy Sepulchre. And the man, Laurentios, was a layman."

- Archimandrite Ephraim, 

Prior of the Skete of Saint Andrew, "Serai",

from the seminary "Synti sielullis-ruumiillisena sairautena" (2009)

Iloitkaa pyhät isämme Paisios ja Porfyrios!

"Ylistäkäämme uskovaiset yhteen ääneen häntä, jonka Jumala näinä koettelemusten aikoina lähetti meitä lohduttamaan ja ohjaamaan. Ylistäkäämme ihmeellistä Paisiosta, joka kilvoitteli innokkaasti ja Valtiasta miellyttäen ja paloi rakkaudesta koko maailmaa kohtaan sekä antoi sydämensä pantiksi meidän ja meidän pelastuksemme tähden. Kiittäen huutakaamme hänelle: Iloitse, siunattu isä Paisios, viimeisten aikojen valistaja." (1. kontakki Akatistoksesta pyhälle isällemme Paisios Athosvuorelaiselle)


"Veisatkaamme täydestä sydämestä ylistystä Porfyriokselle, Lohduttajahengen pyhälle temppelille ja kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän rakkaalle ystävälle. Hän rakastaa ja suojaa kaikkia, parantaa kaikki ja rukoilee, että saavuttaisimme jumaloitumisen. Siksi me huudamme: iloitse, pyhä Porfyrios." (1. kontakki Akatistoksesta pyhälle isällemme Porfyrios Kausokalivialaiselle)

 

Akatistokset Kirjakauppa Filokaliasta.

Konsertti, sunnuntaina 18.11. kello 14

Viulistit Juhani Palola ja Erkki Palola sekä pianisti Rauno Jussila

Lammin Panagiassa

sunnuntaina 18.11. kello 14

 

​

TERVETULOA

korkeatasoiseen klassisen musiikin konserttiin!

Konsertin ohjelmisto koostuu Joseph Haydnin, Teodor Nicolau’n, Maurice Ravelin, Moritz Moszkowskin musiikista sekä Eero Hämeenniemen teoksesta ”Waiting for the Sunrise”, jonka esiintyjät pian äänittävät.

Konsertoiva kolmikko on kovan tason ammattimuusikkoja. Juhani Palola on toiminut pitkään mm. Sveitsissä Rorschachin pedagogisen korkeakoulun viulunsoiton professorina, mutta esiintynyt myös kapellimestarina Suomessa ja ulkomailla. Erkki Palola puolestaan on toiminut mm. Radion Sinfoniaorkesterin ensiviulistina ja konserttimestarina, Helsingin kaupunginorkesterin ensimmäisenä konserttimestarina ja ensiviulistina, minkä lisäksi hän on nauhoittanut paljon Yleisradiolle ja televisiolle sekä myös säveltänyt itse. Rauno Jussila taas on pianonsoiton opettajana ja myös konsertoivana pianistina suomalaisille niin tuttu, erityisesti nykyään Ortodoksisen kirkon piirissä, ettei hän esittelyjä kaipaa!

Konserttiin on vapaa sisäänpääsy, mutta käsiohjelma maksaa 10 euroa. Konsertin tuotto käytetään Athos-Säätiön hankkiman flyygelin oston lyhennykseen.

Väliajalla on mahdollisuus nauttia vahvat kahvit hyvien leivonnaisten kanssa Panagian viihtyisässä kahvilassa.

Panagian puistotie

16900 LAMMI

Iloitse, pyhittäjäisä Arsenios!

Dimitrios Vernezoksen maalaama fresko pyhästä Arsenios Kappadokialaisesta on Lammin Panagiassa Ilosanoman kappelissa.

Pyhä Paisios kirjoittaa teoksessaan Pyhä Arsenios Kappadokialainen:

"Monilla kyläläisistämme oli se käsitys, että Isä Arsenioksen, Hatžiefendiksen, ruumis olisi säilynyt maatumattomana, kuten lukuisten Pyhien kohdalla on käynyt, eivätkä he kunnioitussyistä siksi rohjeneet avata hänen hautaansa normaaliin tapaan.* Enää ei puolestaan ollut mahdollista se, että kaikki entiset farasalaiset olisivat kokoontuneet yhteen miettimään joukolla kysymystä haudan avaamisesta, sillä muuttonsa jälkeen he olivat levittäytyneet kaikkialle Kreikkaan Isä Arsenioksen ennustuksen mukaan. Isä Arsenios näet sanoi ennen kreikkalais-turkkilaista väestönvaihtoa: "Kun menemme Kreikkaan, kylämme hajaantuu ympäriinsä. Siitä tulee oikea sillisalaatti." Itsestään hän taasen sanoi: "Minä elän Kreikassa vain neljäkymmentä päivää ja kuolen siellä eräällä saarella." Nämä sanat kävivät todellakin kaikki toteen: kylämme joutui kokemaan sellaisen hajaannuksen, etteivät sen asukkaista monet tunne omia sukulaisiaan, eivätkä edes tiedä, ovatko nämä elossa vaiko kuolleet.

Kaikkea tätä ajatellessani päätin mennä yksin Kerkyraan nostaakseni hänen maalliset jäännöksensä haudasta ja siirtääkseni ne toiseen paikkaan. En kylläkään tiedä, kumpaan päätökseni perustui enemmän: hurskauteen vaiko röyhkeyteen.

Koko matkani ajan monet ajatukset vaivasivat minua, kuten se, mitä tekisin, jos löytäisinkin Isä Arsenioksen ruumiin maatumattomana, sillä silloin kerkyralaiset eivät varmasti antaisi minun ottaa sitä mukaani. Siitä kuitenkin olin täysin vakuuttunut, että kykenisin paikantamaan hänen hautansa, sillä vuonna 1945 sisarukseni olivat löytäneet sen ja lähettäneet minulle sieltä vähän multaa. Sen me levitimme Prodromoksen pyynnöstä erään kyläläisemme haudalle, koska hänen ruumiinsa ei ollut maatunut, ja niin se tämän jälkeen maatui. Prodromos kertoi minulle myös syyn, miksi kyläläisen ruumis ei aiemmin ollut maatunut.

Nykyisin pyhän Arsenioksen (tyhjälle) haudalle Kerkyran (eli Korfun) saarella ohjaa tämä kyltti. Kuva on otettu Athos-säätiön järjestämältä pyhiinvaellukselta vuonna 2016.

Saavuin siis Kerkyraan vuoden 1958 lokakuussa ja siellä satoi yhtenään. Hautausmaan pappi kehotti minua tulemaan uudestaan jonakin toisena vuodenaikana tai odottamaan sitä, että sade lakkaisi. Minä sanoin hänelle: "Minä tulen huomenaamuna tänne hautausmaalle, ja Isä Arsenios auttaa minua."

Seuraavan päivän aamuna lähdin liikkeelle rankkasateen saattelemana, mutta heti, kun saavuin hautausmaalle, tuo voimakas sade taukosi ja aurinko tuli esiin pilviverhon takaa. Isä Arsenioksen luitten nosto haudasta tapahtui täyden luonnonrauhan vallitessa. Pappi luki trishagioninkin. Kun sitten lähdin Isä Arsenioksen maallisten jäännösten kanssa, voimakas sade alkoi uudelleen. Silloin pappi sanoi: "Tuo Isä teki sen odottamasi ihmeen."

Täältä pyhä Paisios haki pyhän Arsenioksen pyhäinjäännökset eli pyhän Arsenioksen (tyhjä) hauta Kerkyralla.

Saavuin sitten hotelliin. Sijoitin matkalaukun, johon oli pannut Isä Arsenioksen luut, tyynyni päälle ja avasin laukun nähdäkseni ne ja rukoillakseni niiden edessä polvillani. Kun päivä jo oli pimentynyt, sytytin valon, jotta näkisin Isä Arsenioksen pyhittyneet jäännökset myös yön aikana ja voisin jatkaa rukoustani samalla tapaa.

Illalla yhdeksän tai kymmenen maissa maailmassa käytössä olevan ajanmittaustavan mukaan, kun olin siinä polvillani rukoilemassa, kuulin karkean äänen, joka sanoi minulle uhkaavaan sävyyn: "Mitä Pyhäinjäännöksiä nuo ovat olevinaan?" Samassa tunsin, kuinka jokin voima kävi kimppuuni. En nähnyt sen hahmoa kokonaisuudessaan, vain kaksi mustaa ja vastenmielistä kättä, jotka puristautuivat tiukasti kurkkuni ympärille tukehduttaakseen minut. Tuona hetkenä, jolloin olin vaarassa, huusin lujaa, vaikka en tiedä mistä se tulikin mieleeni: "Pyhä Arsenios, auta minua!" Silloin tunsin välittömästi toisenlaisen voiman, vahvan atleetin, tarttuvan kiinni noihin kauhistuttaviin käsiin ja paiskaavan ne etäämmäksi sekä vapauttavan minut. Sen jälkeen sydämeni sykki taas suloisesti ja jatkoin rukoustani entistä suuremmalla kunnioituksella Isä Arseniosta kohtaan...."

Pyhä Paisios pyhän Arsenioksen reliikkien äärellä.

*Kreikassa on tapana avata hauta noin kolmen vuoden kuluttua hautaamisesta ja nostaa vainajan luut ylös.

Pyhän Arsenioksen elämään voi tutustua täällä. Pyhän Paisioksen hänestä kirjoittaman teoksen "Pyhä Arsenios Kappadokialainen - elämä ja ihmeet" voi tilata mm. Kirjakauppa Filokaliasta tai Valamon Tuohuksesta. Kirjan esittelyyn voi tutustua täällä.

Lyhytelokuva "Panagia"

Viisi minuuttia kestävä lyhytfilmi "Panagia" on alaa opiskelleen Jenni Luhdan elokuvallista käsialaa. Elokuvan materiaali on kuvattu loppukesästä Athos-Säätiön vuoden 2018 päätapahtuman, perhettä käsittelevän seminaarin yhteydessä.

Panagia (2018) from Jenni Luhta on Vimeo.

Lämmin kiitos Luhdan koko perheelle tästä videosta ja seminaariin osallistumisesta!

Pyhittäjä Gabriel, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!

Athoslaisen Profeetta Elian skiitan johtajan, pyhän Gabrielin muistopäivä on 1. marraskuuta (athoslaisen ajanlaskun mukaan 19. lokakuuta). 

Hän siirtyi taivaallisiin majoihin vuonna 1901.

Hänen pyhäinjäännöksiään voi kunnioittaa paitsi Odessassa myös Lammin Panagian Ilosanoman kappelissa, jossa pieni reliikki on sijoitettu pyhästä maalattuun ikoniin. 

ps. Odessan ihmeidentekijän, pyhän Gabrielin elämänkertaan voi tutustua venäjäksi täällä, 

kreikaksi täällä ja ranskaksi täällä.

pps. Myös huomenna on Kirkossamme erään toisen pyhittäjä Gabrielin päivä. 

Häneen voi tutustua suomeksi täällä sekä monilla eri kielillä täällä.