torstaina

Pyhittäjäisä Sofroni, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!



Miksi nimittäisimme sinua Sofroni?
Jumalaa kantavaksi ohjaajaksi vai Hengen täyttämäksi temppeliksi,
himoista vapautuneeksi kuolevaiseksi ihmiseksi vai munkkien esikuvaksi,
ylen kirkkaaksi arvostelukyvyn valonlähteeksi vai eksymättömäksi opastajaksi kohti taivaallisia?
Sinulle totisesti sopivat korkeat tutkiskelut, oi pyhittynyt isä.
Rukoile meidän sieluillemme armahdusta!
(8. sävelmä)






Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Suuri ja Pyhä Synodi kirjasi kokouksessaan 27.11.2019 arkkimandriitta Sofroni Saharovin Ortodoksisen kirkon virallisesti pyhänä kunnioittamien ihmisten joukkoon...




















Seinämaalaus: Demetrios Vernezos
Kuva: T. L.

keskiviikkona

"Olkoot minusta kaukana sinun valosi!"






Piispa Palladios kuvaa teoksestaan Historia Lausaica (suom. Kilvoittelijaelämää) Ualesta, joka "ankaralla elämällään saavutti kilvoituselämän huipun, mutta joutui ylpeyden ja korskeuden demonin petkuttamaksi... ja... tuhoisan korskeuden ylpistämänä vähitellen petti oman mielensä ajattelemaan itsestään suuria, että muka enkelit keskustelivat hänen kanssansa":

Eräänä päivänä, kun hän työskenteli korien parissa myöhään illalla pimeän aikaan, häneltä tipahti neula maahan siellä, missä hän ompeli koreja. Ja kun hän ei sitä löytänyt, demoni pani soihdun valaisemaan hänelle, ja niin hän löysi kadottamansa neulan. Ja taaskin hän pöyhkeytyi tyhjän päiten ja entistä korskeampana ajatteli itsestään suuria.

- - - Kun sitten demoni oli saanut selville, että Uales oli täysin uskonut eksytykseen, se meni pois ja Perkele otti Vapahtajan muodon. Yöllä se meni Ualeksen luo demoneineen, jotka näyssä tuntuivat soihtuja kantavilta enkeleiltä. Se näytti Ualekselle ikään kuin tulisen pyörän, jonka keskellä se otti Vapahtajan muodon. Se lähetti edeltä yhden demoneista enkelin muodossa sanomaan Ualekselle:

"Kristus on mieltynyt vaellukseesi ja rohkeaan elämääsi ja on tullut luoksesi sinut nähdäksensä. Mene siis ulos keljastasi äläkä tee mitään muuta kuin että seisot etäällä, niin että näet hänet. Kumarra häntä, joka on muitten keskellä ja palaa keljaasi."

Niin Uales meni ulos ja nähdessään soihdunkantajien joukon stadionin päässä kumarsi antikristusta..."


- Piispa Palladios: Kilvoittelijaelämää
käännös: isä Johannes Seppälä / © Valamon luostari





Eräs pyhittäjä Paisios Athosvuorelaisen (+1994) kokemuksista kilvoitteluvuosiltaan Siinailla:

Laskeutuessaan eräänä iltana erakkolan alapuolella olevia äkkijyrkkiä kallioita hän yritti sytyttää kaasusytytintä, jotta näkisi. Sytytin ei kuitenkaan toiminut, vaan antoi vain kipinän. ”Ei haittaa, laskeudun kipinän avulla.”

Juuri sillä hetkellä, ennen kuin hän ehti edetä yhtään, voimakas valo kuin valonheittäjästä osui vastakkaiselle kalliolle ja valaisi koko seudun. Hän ymmärsi heti, että kyseessä oli jokin demoninen ilmiö. ”En ole tuollaisten valojen tarpeessa, olkoot minusta kaukana sinun valosi”, hän sanoi torjuvasti ja palasi keljaansa.

Sinä iltana hän ei mennyt minnekään. ”Paholainen tahtoi ’palvella’ minua!” hän totesi myöhemmin. ”Se ikään kuin sanoi: ’On sääli, että hän joutuu kärsimään. Minäpä annan hänelle valoa!’ Jos olisin eksynyt ja uskonut, että valo oli Jumalasta, tai olisin edes tuntenut ylpeää tyytyväisyyttä, se olisi pian esittänyt nähtäväkseni Kristuksen, Jumalanäidin ja muita, ja niin olisin kärsinyt suuren vahingon.”

- Pian julkaistavasta Surotin nunnaluostarin 
teoksesta Pyhä Paisios Athosvuorelainen
käännös: Hannu Pöyhönen













Kuvat: Konstantinos Kavarnoksen 
vuonna 1959 julkaistusta teoksesta 
"Anchored in God".

torstaina

"Marraskuun 21. päivän yönä vuonna 1948"



Radiosähköttäjä Arsenios Eznepidis, tuleva pyhittäjä Paisios, oli armeijassa Kreikan sisällissodan vaikeina vuosina 1946-1949:

Ankarana talvena 1948–49 joukkue oli leiriytynyt Omaliavuorelle, jolla on korkeutta noin 1800 metriä ja joka on luonnollinen tarkkailuasema; sieltä he saattoivat pitää silmällä lähes koko Nafpaktian vuoristoseutua.

Marraskuun 21. päivän yönä siellä puhkesi hirvittävä lumimyrsky. Muutamien tuntien aikana useita telttoja sortui, ja monet sotilaat hautautuivat lumeen.

Heti kun Arsenios tajusi, että he olivat vaarassa jäädä jäisen lumen sisään, hän juoksi komentajan luo ja tiedotti tälle asiasta. Hälytys annettiin välittömästi, ja kaikki sotilaat, jotka eivät olleet jäässä, juoksivat auttamaan muita.

Lunta satoi kuitenkin lakkaamatta, ja mitä enemmän aikaa kului, sitä useammat sotilaat jäätyivät, ja joukkueen lääkäri yritti pelastaa heidät paleltumisvammoilta.

Vaikka lumi tuiskusi tiiviiksi kerrokseksi Arsenioksen kasvoille ja lähes tukehdutti hänet, hän jatkoi kaivamista hakulla siinä määrin kuin hänen jäätyneissä käsissään oli voimaa. Näin hän onnistui pelastamaan lumen alta kaksikymmentäkuusi paleltumisvammoja saanutta sotilasta.

Samaan aikaan hän kuitenkin rukoili palavasti Jumalaa sielunsa koko voimalla, että Hän lähettäisi heille apua, eikä sen ilmaantumista tarvinnutkaan odottaa kauan. Aamun valjetessa läheisestä Elatun kylästä ilmestyi kolme miestä, jotka kantoivat olallaan alkoholijuomia sisältäviä lasipulloja. Niiden avulla lääkäri kykeni elvyttämään jäätyneet sotilaat. Sitten nuo kolme miestä veivät heidät kyläänsä ja huolehtivat heistä kodeissaan. Pyhittäjä muisti aina tuon vaikean yön ja sanoi: ”Suurimman ilon tunsin siellä lumen keskellä; se oli uhrautumisen iloa.”

- Lainaus piakkoin ilmestyvästä, Surotin nunnaluostarin 
teoksesta Pyhä Paisios Athosvuorelainen
käännös Hannu Pöyhönen


sunnuntaina

Pyhällä Maalla




Praetorium.


"Lopulta Anastasios, kuin janoinen peura, saapui Pyhälle Maalle. Hän sanoi, että jokaista ottamaansa askelta seurasi ajatus siitä, ettei hän ollut arvollinen kävelemään siellä, missä Kristus ja Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä olivat kävelleet..."

- Lainaus teoksesta 
Elder Arsenios the Cave-Dweller - 
Fellow Ascetic of Elder Joseph the Hesychast




"Isä Arsenioksen mentyä Pyhälle Maalle kolmannen kerran Kristuksen Ylösnousemuksen kirkossa sattui yksi tapaus, josta tieto välittyi Farasaan hänen pyhiinvaelluksella olleiden kumppaneidensa kautta. Nämä farasalaiset pyhiinvaeltajat kertoivat: "Kun kirkossa oli meneillään Jumalallinen liturgiapalvelus ja kun Hadziefendis oli toimittamassa sitä alttarissa monien pappien ja piispojen kanssa, hänen kasvonsa olivat äkillisesti kirkastuneet. Tämän takia muut alttarissa olleet papit pyysivät meitä kertomaan heille, millaista elämää meidän Isämme, Hadziefendis noudatti..."

- Lainaus pyhän Paisioksen 
kirjoittamasta teoksesta 
Pyhä Arsenios Kappadokialainen









Pyhä Elisabet (Feodorovna) "oli Venäjälle tullessaan säilyttänyt luterilaisen uskonsa, mutta osallistui ortodoksisiin jumalanpalveluksiin yhdessä miehensä kanssa. Matka Pyhälle Maalle vuona 1888 oli yksi hänen elämänsä kohokohta. Maria Magdaleenan kirkko Öljymäellä teki vaikutuksen ja sai hänet huokaamaan: "Kuinka toivoisinkaan, että minut haudattaisiin tänne!" Matkalla kypsyi hänen päätöksensä liittyä ortodoksiseen kirkkoon."

- Lainaus Lintulan nunna Ksenian 
artikkelista Pyhä Elisabet Feodorovna 
- prinsessa, luostarin perustaja ja marttyyri 
(Ikonimaalari-lehti 1/2010)




Pyhän Maria Egyptiläisen luola.

Sisäänkäynti Pyhän Gerasimos Jordanialaisen luostariin.

"Kun pyhä abba Gerasimos kerran käveli pyhän Jordanin rannalla, häntä vastaan tuli leijona, joka valitti kovasti jalkaansa. Ruo'osta oli jalkaan tarttunut tikku, ja se oli sen tähden turvonnut ja täynnä mätää. Kun leijona näki vanhuksen, se tuli hänen tykönsä ja näytti hänelle haavoittunutta jalkaansa, johon tikku oli tunkeutunut. Se ikään kuin itki ja pyysi häneltä apua. Kun vanhus näki eläimen sellaisessa hädässä, hän istuutui, leikkasi sen jalan auki, poisti ruo'on ja nesteen, puhdisti haavan huolellisesti, sitoi jalan kankaalla ja päästi leijonan menemään. Mutta parantunut leijona ei enää jättänyt vanhusta, vaan seurasi häntä oikeaan oppilaan tavoin, mihin hän menikin. Vanhus ihmetteli eläimen suurta kiitollisuutta..."

- Lainaus Johannes Moskoksen 
teoksesta Niitty
 (suom. isä Johannes Seppälä)

 

Pyhän Gerasimos Jordanialaisen luostarin näkymiä (ennen).

Pyhän Gerasimos Jordanialaisen luostarin näkymiä (nykyisin).



Pyhittäjä Haritonin hauta.

Ollos iäti muistettu, pappismunkki Joakim!
 
Nunnien Veronikan ja Varvaran hauta, Gornenskin luostarin hautausmaa.


"Pyhällä Maalla hyökättiin toisinaan myös nunnien kimppuun. Surmansa saivat muun muassa kaksi hyvin tuntemaani venäläisen Gornenskin luostarin nunnaa Ein Karemissa. Nunnat olivat nimeltään Varvara ja Veronika, ja he olivat olleet maailmassa äiti ja tytär. He tulivat luostariin vuonna 1965. Ennen sitä he olivat vierailleet Ein Karemissa ja ihastuneet paikkaan. Palattuaan kotiinsa he pyysivät latvialaiselta ohjaajavanhukselta pappismunkki Kirililtä siunausta lähteä pysyvästi Israeliin. Hän ei kuitenkaan olisi halunnut antaa heille siunausta, sillä hän sanoi heidän tulevan siellä tapetuiksi. Kaikesta huolimatta he lähtivät. He elivät Ein Karemissa pitkään, kunnes 19. toukokuuta 1983 isä Kirilin ennustus toteutui..."


- Lainaus teoksesta Erämaan kukkia - Erakko-
munkki Alexanderin muistelmia 
kilvoitteluvuosilta Pyhällä 
Maalla ja Siinailla




Betlehemissä.

Jerusalemin Jumalanäidin ikoni, Jumalanäidin hauta, Getsemane.
 



"Kristus odotti kaivon reunalla istuen, vaikka oli janoinen. Kristus sanoo: ”Anna minulle vettä.” Voimme ihmetellä: Kristus itse on veden Lähde, miten Hän voi sanoa: ”Minun on jano”?!

"En ole janoinen veden suhteen, vaan janoan samarialaisen naisen sielua voidakseni pelastaa hänet, tehdä hänestä opetuslapseni, jotta hän voi kärsiä marttyyrikuoleman puolestani.'"

- Lainaus muistiinpanoista 
arkkimandriitta Efraim Pyhän Andreaanskiittalaisen 
puheesta Evankeliumiteksti: Samarialainen nainen kaivolla (2011)




Pyhän Sabbas Pyhitetyn luostarin maisemissa.





"Pyhittäjä Paisios iloitsi uhrihengestä, jota näki monissa Pyhällä Maalla palvelevissa papeissa, munkeissa ja maallikoissa. ”Asuakseen täällä”, hän sanoi, ”ihmisen on oltava hyvin urhoollinen ja hänellä on oltava paljon kärsivällisyyttä. Pyhiinvaelluspaikkoja ja luostareita ylläpitävät isät ovat sankareita, sillä monet asiat kuormittavat heidän mieltään, ja he ovat alttiina vaaroille. Kuitenkin Jumala vahvistaa heitä.'"

- Lainaus Panagian julkaisuja-sarjan 
seuraavana ilmestyvästä teoksesta 
Pyhä Paisios Athosvuorelainen







KUVAT: 
KAIKKIEN ATHOSVUOREN 
PYHIEN PERINTÖSÄÄTIÖN 
JÄRJESTÄMÄLTÄ
PYHIINVAELLUKSELTA 
PYHÄLLE MAALLE 
MARRASKUUSSA 2019
 

maanantaina

Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 17)


Päivi Kristiina Loikala jatkaa "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XI, XII, XIII, XIV ja XV sekä XVI).


Päivi Kristiina Loikala: 

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 
- XVII osa



Tällä kertaa Päivi Kristiina Loikalan "Freskomaalari kertoo"-sarja etenee sarjakuvina ja kertoo vuoden 2017 tapahtumista...