Toinen kohtaaminen Vanhuksen kanssa. Ote Athos-vuoren matkapäiväkirjasta 2019.

Maalaus: Konstantinos Xenopoulos.

​

Tätä polkua olen kävellyt kerran aikaisemminkin. Kolme vuotta sitten edellisellä matkallani, pääsin ensimmäistä kertaa tapaamaan Vanhusta. Tätä hetkeä olin kovasti toivonut. Saavuimme kuistille ja jäimme odottamaan vastaanottoa. Eräs seuralaisemme oli pahoinvoiva ja joutui asettumaan kuistille makaamaan.

Hetken kuluttua ovi avautuu, ja sieltä pilkistävät ulos tutun Vanhuksen kasvot, kirkkaat ja herkät silmät, jotka huomaavat heti jonkin olevan vialla. Hänen mukanaan isällinen huolenpito purjehtii luoksemme, kun hän omin käsin nostaa huonosti voivan ystävämme pystyyn ja taluttaa hänet sisään sohvalle istumaan.

Lopulta kaikki asettuvat paikalleen, ja vihdoin on jälleen aika keskustella hänen kanssaan. Itse istun pitkään vain hiljaa, sillä en keksi mitään kysyttävää. Ymmärrän murusen siitä, mitä eräs nuori munkki kaukaisessa erämaassa satoja vuosia sitten sanoi pyhälle Antonios Suurelle: ”Minulle riittää, kun näen sinut, Abba”. Lopulta minäkin esitän kysymykseni, ja tässä ovat sanat, jota Vanhus puhui meille kaikille:

K: Kuinka voisi tulla enemmän lapseksi maailmassa?

V: Täytyy ensin nähdä itsensä, millainen on; hyveineen ja paiheineen. Sitten voi alkaa työstää itseään keskittymällä hyveisiin, paheiden kanssa työskentely ei useinkaan onnistu.

Täytyy rukoilla ja heittää pois pohdinta siitä, saavutanko jotain vai enkö saavuta – siitä pitää ehdottomasti luopua. Ja sitten työstämällä itseämme alamme pikkuhiljaa parantua. Se ei ole mikään päivän, kuukauden tai vuoden, vaan koko elämän asia. Kun hyveet sitten kasvavat meissä, opimme, mitä on olla lapsen kaltainen, olematta lapsellinen. Kasvi, jota ei kastella, kuihtuu. Samoin paheet, jos niitä ei ruoki, pikku hiljaa kuihtuvat kasaan.

Jos sinulla on tapana tuomita toisia, koeta keksiä jotain heidän puolustuksekseen.

Jos närkästyt tai paheksut ihmisiä, koeta nähdä heissä jotain hyvää.

Jos olet tottunut syömään vain hyvää ruokaa, opettele syömään hieman myös huonompaa ruokaa.

Jos nukut aina paljon, koeta hieman vähentää unta, ja antaa siitä vapautunut aika Jumalalle.

Jos otat suuria ja raskaita kilvoituksia, jaksat vain muutaman päivän. Sitten seuraa väsymys, ja turhaudut. Täytyy tehdä voimien mukaan, mutta ei pakolla, ahdistuksella, vaan vapaasti.

K: Vanhus, haluatko sanoa jotakin lopun ajoista? Tuleeko piiloutua, jos Kolmas Maailmansota syttyy?

V: Elämme ajallisesti lähempänä loppua kuin aikaisemmin. Jos sota tulee, pahin asia, mitä voi tehdä, on piiloutua, sillä sellaiselle pakenemiselle ei tule loppua: Jos olet naimisissa ja puolisosi on hankala, silloin pakenet ongelmia; jos sinusta tulee munkki ja saat huomautuksen jostain asiasta, alat miettiä luostarista lähtöä; ja jos tulee sota, pakenet johonkin luolaan, mutta sotaa ei käydä nykyään aseilla, vaan jos menet luolaan aseita pakoon, voidaan sinne ampua pommi, joka räjäyttää sekä vuoren, luolan että sinut! Täytyy rukoilla Jumalaa, että Hän johdattaa meitä.

Meidän ei tule ajatella ja pelätä sotaa, sillä muuten emme muuta teekään. Me olemme jo sodassa, sillä elämä on sotaa: yhtenä päivänä taistelet ahneutta vastaan, toisena olemme masentuneita, toisena päivänä taistelemme haureuden himoa vastaan jne. Me elämme ahtaalla joka paikassa, niin Suomessa kuin Kreikassakin.

Paholainen tietää, että sen loppu on lähellä, ja siksi se on koventanut taisteluaan. Maailma on hullujen ihmisten johtama, ja täytyy rukoilla, ettei heidän päästään viimeinenkin ruuvi löystyisi ja putoaisi, sillä silloin he tuhoavat meidät kaikki.

Mutta meidän ei tule ajatella koko ajan sotaa ja kuolemaa, vaan meidän tulee ajatella Kristusta ja muistaa kuolemaa oikealla tavalla. Meidän jokaisen henkilökohtainen loppumme voi tulla koska vain.

K: Vanhus, eräällä ystävälläni, rakkaimmalla ihmiselläni, on mennyt todella huonosti...

V: Kaikki elämässämme on suhteellista, muuttuvaa. Ainoastaan Jumala on Absoluuttinen, mitään muuta absoluuttista ei ole: tänään olemme täällä keljassa, huomenna meidät kenties häädetään täältä; tänään olemme Kreikassa, huomenna kenties muutamme Suomeen; tänään puhun teille hengellisiä asioita, mutta ehkä huomenna minusta tulee hullu ja menen pelleilemään Kariekseen.¹ Nyt jollakulla menee huonosti, mutta elämä voi muuttua – ei siis pidä hämmentyä mistään, eikä menettää mielenrauhaansa minkään asian tähden, sillä kaikki muu on muuttuvaa, paitsi Jumala.

Kristittyinä koko elämämme on Kristus-keskeistä. Kaikkien Pyhien ikonissa on kuvattuna keskellä Kristus, Hänen ympärillään Jumalansynnyttäjä ja Johannes Edelläkävijä, sitten enkelit, sitten apostolit ja marttyyrit, pyhät ja niin edelleen. Jopa kadotukseen joutuvat. [Vanhus nousee, hakee ikonin ja näyttää sen meille.] Näin kaikki pyörii lopulta Kristuksen ympärillä, ja tältä meidän koko elämämme – kaikki elämä – todella lopulta näyttää.

Muutakin vanhus puhui, mitä en ulkomuistista ole kyennyt kirjoittamaan ylös. Hän tarjosi meille syötävää ja taputti minuakin päälaelle, kuin lastaan. Siinä ei ollut mitään lässyttävää tai alentuvaa, vaan pikemminkin isällistä rakkautta. Lähtiessämme hän jälleen siunasi meidät kaikki halauksen kera, ja saattoi ulos ja seisoi kuistilla rukoilemassa puolestamme aina siihen saakka, kunnes olimme kadonneet polun mutkan taa.

Juho Varpukoski

1 Karies, Athos-vuoren ”hallinnollinen keskus”, jossa on paljon maallikoita,

muutama kahvila, puoteja ja postitoimisto.

Kaikki Athoksen asukkaat eivät pidä Kariesta munkeille soveliaana paikkana.

Pyhän Andreaan skiitan juhlasta vuonna 2019

KUVA: orthodoxianewsagency.gr

KUVIA JA VIDEO - Orthodoxianewsagency.gr - Pyhän Andreaan skiitan pääjuhlasta

11. joulukuuta 2019 ΕΞΟΔΙΟΣ ΑΚΟΛΟΥΘΙΑ Μακαριστού Γέροντος ΕΦΡΑΙΜ

Igumenia Makrina ja Vanhus Efraim Filotheoslainen. ΕΞΟΔΙΟΣ ΑΚΟΛΟΥΘΙΑ Μακαριστού Γέροντος ΕΦΡΑΙΜ Απευθείας δορυφορική μετάδοση από την Ιερά Μονή Αγίου Αντωνίου - Αριζόνα Η.Π.Α.

Kreikkalainen TV4E lähettää suorana lähetyksenä arkkimandriitta Efraim Filotheoslaisen hautauspalveluksen Pyhän Antonios Suuren luostarista, Arizonasta, Yhdysvalloista. Palvelus alkaa tänään (11.12.19) kello 22 (Suomen aikaa).

TV4E:n SUORIA LÄHETYKSIÄ VOI SEURATA TÄÄLTÄ:

http://www.tv4e.gr/livestreaming.php

KANAVAN OHJELMISTO LÖYTYY TÄÄLTÄ:

https://tv4e.gr/index.php/tileoptiko-programa1#te-11-12

Päivitetty 12.12.2019

Päivitetty 27.12.2019

Hyvää Paratiisia, Vanhus Efraim!

Valokuvia Pyhältä Vuorelta

PIENI VALOKUVALLINEN KIERROS 

ATHOSVUORELLA

Kuvat julkaistu kuvaajien luvalla.

"Iloitse, pyhä Porfyrios!"

Pyhittäjä Porfyrios (1906-1991) aloitti luostarielämän Kausokalivian skiitalla jo hyvin nuorena. Sairauden vuoksi hän joutui kuitenkin pian jättämään Athosvuoren, minkä jälkeen hän palveli pääosan elämästään Ateenassa sairaalapappina ja rippi-isänä. Hänet tunnettiin erityisesti voimakkaasta selvänäköisyyden armolahjastaan. Kannettuaan kärsivällisesti monet vaikeat sairaudet hän palasi elämänsä lopulla Athosvuorelle, jossa hän antoi henkensä Herralle ja hänet haudattiin hiljaisuudessa tuntemattomaan paikkaan. Pyhien joukkoon hänet luettiin vuonna 2013 (muistopäivä 2.12.).












Pyhittäjäisä Porfyrios:

"Pahojen ajatusten vaikutuksesta"

"Suloisin Jeesus"

Nunna Theosemni, Khrysopigin luostari:

Hengellinen elämä pyhän Porfyrios Kausokalivialaisen mukaan

Suomenkielisiä julkaisuja pyhästä Porfyrioksesta:

Rakkauden haavoittama - Vanhus Porfyrios Kausokalivialaisen elämä ja opetukset

Akatistos pyhälle isällemme Porfyrios Kausokalivialaiselle (Panagian julkaisuja 1)

Pyhittäjäisä Sofroni, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!

Miksi nimittäisimme sinua Sofroni?

Jumalaa kantavaksi ohjaajaksi vai Hengen täyttämäksi temppeliksi,

himoista vapautuneeksi kuolevaiseksi ihmiseksi vai munkkien esikuvaksi,

ylen kirkkaaksi arvostelukyvyn valonlähteeksi vai eksymättömäksi opastajaksi kohti taivaallisia?

Sinulle totisesti sopivat korkeat tutkiskelut, oi pyhittynyt isä.

Rukoile meidän sieluillemme armahdusta!

(8. sävelmä)

Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Suuri ja Pyhä Synodi kirjasi kokouksessaan 27.11.2019 arkkimandriitta Sofroni Saharovin Ortodoksisen kirkon virallisesti pyhänä kunnioittamien ihmisten joukkoon...

Hannu Pöyhönen: Arkkimandriitta Sofronin elämästä

Arkkimandriitta Zaharias: Askeesi ja munkkilaisuus arkkimandriitta Sofronin opetuksessa

Arkkimandriitta Efraim: Arkkimandriitta Sofronin persoonasta ja merkityksestä

Pyhä Sofroni: Usko ja teologit

Seinämaalaus: Demetrios Vernezos

Kuva: T. L.

"Olkoot minusta kaukana sinun valosi!"

Piispa Palladios kuvaa teoksestaan Historia Lausaica (suom. Kilvoittelijaelämää) Ualesta, joka "ankaralla elämällään saavutti kilvoituselämän huipun, mutta joutui ylpeyden ja korskeuden demonin petkuttamaksi... ja... tuhoisan korskeuden ylpistämänä vähitellen petti oman mielensä ajattelemaan itsestään suuria, että muka enkelit keskustelivat hänen kanssansa":

Eräänä päivänä, kun hän työskenteli korien parissa myöhään illalla pimeän aikaan, häneltä tipahti neula maahan siellä, missä hän ompeli koreja. Ja kun hän ei sitä löytänyt, demoni pani soihdun valaisemaan hänelle, ja niin hän löysi kadottamansa neulan. Ja taaskin hän pöyhkeytyi tyhjän päiten ja entistä korskeampana ajatteli itsestään suuria.

- - - Kun sitten demoni oli saanut selville, että Uales oli täysin uskonut eksytykseen, se meni pois ja Perkele otti Vapahtajan muodon. Yöllä se meni Ualeksen luo demoneineen, jotka näyssä tuntuivat soihtuja kantavilta enkeleiltä. Se näytti Ualekselle ikään kuin tulisen pyörän, jonka keskellä se otti Vapahtajan muodon. Se lähetti edeltä yhden demoneista enkelin muodossa sanomaan Ualekselle:

"Kristus on mieltynyt vaellukseesi ja rohkeaan elämääsi ja on tullut luoksesi sinut nähdäksensä. Mene siis ulos keljastasi äläkä tee mitään muuta kuin että seisot etäällä, niin että näet hänet. Kumarra häntä, joka on muitten keskellä ja palaa keljaasi."

Niin Uales meni ulos ja nähdessään soihdunkantajien joukon stadionin päässä kumarsi antikristusta..."

- Piispa Palladios: Kilvoittelijaelämää

käännös: isä Johannes Seppälä / © Valamon luostari

Eräs pyhittäjä Paisios Athosvuorelaisen (+1994) kokemuksista kilvoitteluvuosiltaan Siinailla:

Laskeutuessaan eräänä iltana erakkolan alapuolella olevia äkkijyrkkiä kallioita hän yritti sytyttää kaasusytytintä, jotta näkisi. Sytytin ei kuitenkaan toiminut, vaan antoi vain kipinän. ”Ei haittaa, laskeudun kipinän avulla.”

Juuri sillä hetkellä, ennen kuin hän ehti edetä yhtään, voimakas valo kuin valonheittäjästä osui vastakkaiselle kalliolle ja valaisi koko seudun. Hän ymmärsi heti, että kyseessä oli jokin demoninen ilmiö. ”En ole tuollaisten valojen tarpeessa, olkoot minusta kaukana sinun valosi”, hän sanoi torjuvasti ja palasi keljaansa.

Sinä iltana hän ei mennyt minnekään. ”Paholainen tahtoi ’palvella’ minua!” hän totesi myöhemmin. ”Se ikään kuin sanoi: ’On sääli, että hän joutuu kärsimään. Minäpä annan hänelle valoa!’ Jos olisin eksynyt ja uskonut, että valo oli Jumalasta, tai olisin edes tuntenut ylpeää tyytyväisyyttä, se olisi pian esittänyt nähtäväkseni Kristuksen, Jumalanäidin ja muita, ja niin olisin kärsinyt suuren vahingon.”

- Pian julkaistavasta Surotin nunnaluostarin 

teoksesta Pyhä Paisios Athosvuorelainen, 

käännös: Hannu Pöyhönen

Kuvat: Konstantinos Kavarnoksen 

vuonna 1959 julkaistusta teoksesta 
"Anchored in God".

"Marraskuun 21. päivän yönä vuonna 1948"

Radiosähköttäjä Arsenios Eznepidis, tuleva pyhittäjä Paisios, oli armeijassa Kreikan sisällissodan vaikeina vuosina 1946-1949:

Ankarana talvena 1948–49 joukkue oli leiriytynyt Omaliavuorelle, jolla on korkeutta noin 1800 metriä ja joka on luonnollinen tarkkailuasema; sieltä he saattoivat pitää silmällä lähes koko Nafpaktian vuoristoseutua.

Marraskuun 21. päivän yönä siellä puhkesi hirvittävä lumimyrsky. Muutamien tuntien aikana useita telttoja sortui, ja monet sotilaat hautautuivat lumeen.

Heti kun Arsenios tajusi, että he olivat vaarassa jäädä jäisen lumen sisään, hän juoksi komentajan luo ja tiedotti tälle asiasta. Hälytys annettiin välittömästi, ja kaikki sotilaat, jotka eivät olleet jäässä, juoksivat auttamaan muita.

Lunta satoi kuitenkin lakkaamatta, ja mitä enemmän aikaa kului, sitä useammat sotilaat jäätyivät, ja joukkueen lääkäri yritti pelastaa heidät paleltumisvammoilta.

Vaikka lumi tuiskusi tiiviiksi kerrokseksi Arsenioksen kasvoille ja lähes tukehdutti hänet, hän jatkoi kaivamista hakulla siinä määrin kuin hänen jäätyneissä käsissään oli voimaa. Näin hän onnistui pelastamaan lumen alta kaksikymmentäkuusi paleltumisvammoja saanutta sotilasta.

Samaan aikaan hän kuitenkin rukoili palavasti Jumalaa sielunsa koko voimalla, että Hän lähettäisi heille apua, eikä sen ilmaantumista tarvinnutkaan odottaa kauan. Aamun valjetessa läheisestä Elatun kylästä ilmestyi kolme miestä, jotka kantoivat olallaan alkoholijuomia sisältäviä lasipulloja. Niiden avulla lääkäri kykeni elvyttämään jäätyneet sotilaat. Sitten nuo kolme miestä veivät heidät kyläänsä ja huolehtivat heistä kodeissaan. Pyhittäjä muisti aina tuon vaikean yön ja sanoi: ”Suurimman ilon tunsin siellä lumen keskellä; se oli uhrautumisen iloa.”

- Lainaus piakkoin ilmestyvästä, Surotin nunnaluostarin 

teoksesta Pyhä Paisios Athosvuorelainen, 

käännös Hannu Pöyhönen

Pyhällä Maalla

Praetorium.

"Lopulta Anastasios, kuin janoinen peura, saapui Pyhälle Maalle. Hän sanoi, että jokaista ottamaansa askelta seurasi ajatus siitä, ettei hän ollut arvollinen kävelemään siellä, missä Kristus ja Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä olivat kävelleet..."

- Lainaus teoksesta 

Elder Arsenios the Cave-Dweller - 

Fellow Ascetic of Elder Joseph the Hesychast

"Isä Arsenioksen mentyä Pyhälle Maalle kolmannen kerran Kristuksen Ylösnousemuksen kirkossa sattui yksi tapaus, josta tieto välittyi Farasaan hänen pyhiinvaelluksella olleiden kumppaneidensa kautta. Nämä farasalaiset pyhiinvaeltajat kertoivat: "Kun kirkossa oli meneillään Jumalallinen liturgiapalvelus ja kun Hadziefendis oli toimittamassa sitä alttarissa monien pappien ja piispojen kanssa, hänen kasvonsa olivat äkillisesti kirkastuneet. Tämän takia muut alttarissa olleet papit pyysivät meitä kertomaan heille, millaista elämää meidän Isämme, Hadziefendis noudatti..."

- Lainaus pyhän Paisioksen 

kirjoittamasta teoksesta 

Pyhä Arsenios Kappadokialainen

Pyhä Elisabet (Feodorovna) "oli Venäjälle tullessaan säilyttänyt luterilaisen uskonsa, mutta osallistui ortodoksisiin jumalanpalveluksiin yhdessä miehensä kanssa. Matka Pyhälle Maalle vuona 1888 oli yksi hänen elämänsä kohokohta. Maria Magdaleenan kirkko Öljymäellä teki vaikutuksen ja sai hänet huokaamaan: "Kuinka toivoisinkaan, että minut haudattaisiin tänne!" Matkalla kypsyi hänen päätöksensä liittyä ortodoksiseen kirkkoon."

- Lainaus Lintulan nunna Ksenian 

artikkelista Pyhä Elisabet Feodorovna 

- prinsessa, luostarin perustaja ja marttyyri 

(Ikonimaalari-lehti 1/2010)

Pyhän Maria Egyptiläisen luola.

Sisäänkäynti Pyhän Gerasimos Jordanialaisen luostariin.

"Kun pyhä abba Gerasimos kerran käveli pyhän Jordanin rannalla, häntä vastaan tuli leijona, joka valitti kovasti jalkaansa. Ruo'osta oli jalkaan tarttunut tikku, ja se oli sen tähden turvonnut ja täynnä mätää. Kun leijona näki vanhuksen, se tuli hänen tykönsä ja näytti hänelle haavoittunutta jalkaansa, johon tikku oli tunkeutunut. Se ikään kuin itki ja pyysi häneltä apua. Kun vanhus näki eläimen sellaisessa hädässä, hän istuutui, leikkasi sen jalan auki, poisti ruo'on ja nesteen, puhdisti haavan huolellisesti, sitoi jalan kankaalla ja päästi leijonan menemään. Mutta parantunut leijona ei enää jättänyt vanhusta, vaan seurasi häntä oikeaan oppilaan tavoin, mihin hän menikin. Vanhus ihmetteli eläimen suurta kiitollisuutta..."

- Lainaus Johannes Moskoksen 

teoksesta Niitty

 (suom. isä Johannes Seppälä)

 

Pyhän Gerasimos Jordanialaisen luostarin näkymiä (ennen).

Pyhän Gerasimos Jordanialaisen luostarin näkymiä (nykyisin).

Pyhittäjä Haritonin hauta.

Ollos iäti muistettu, pappismunkki Joakim!

 

Nunnien Veronikan ja Varvaran hauta, Gornenskin luostarin hautausmaa.

"Pyhällä Maalla hyökättiin toisinaan myös nunnien kimppuun. Surmansa saivat muun muassa kaksi hyvin tuntemaani venäläisen Gornenskin luostarin nunnaa Ein Karemissa. Nunnat olivat nimeltään Varvara ja Veronika, ja he olivat olleet maailmassa äiti ja tytär. He tulivat luostariin vuonna 1965. Ennen sitä he olivat vierailleet Ein Karemissa ja ihastuneet paikkaan. Palattuaan kotiinsa he pyysivät latvialaiselta ohjaajavanhukselta pappismunkki Kirililtä siunausta lähteä pysyvästi Israeliin. Hän ei kuitenkaan olisi halunnut antaa heille siunausta, sillä hän sanoi heidän tulevan siellä tapetuiksi. Kaikesta huolimatta he lähtivät. He elivät Ein Karemissa pitkään, kunnes 19. toukokuuta 1983 isä Kirilin ennustus toteutui..."

- Lainaus teoksesta Erämaan kukkia - Erakko-

munkki Alexanderin muistelmia 

kilvoitteluvuosilta Pyhällä 

Maalla ja Siinailla

Betlehemissä.

Jerusalemin Jumalanäidin ikoni, Jumalanäidin hauta, Getsemane.

 

"Kristus odotti kaivon reunalla istuen, vaikka oli janoinen. Kristus sanoo: ”Anna minulle vettä.” Voimme ihmetellä: Kristus itse on veden Lähde, miten Hän voi sanoa: ”Minun on jano”?!

"En ole janoinen veden suhteen, vaan janoan samarialaisen naisen sielua voidakseni pelastaa hänet, tehdä hänestä opetuslapseni, jotta hän voi kärsiä marttyyrikuoleman puolestani.'"

- Lainaus muistiinpanoista 

arkkimandriitta Efraim Pyhän Andreaanskiittalaisen 

puheesta Evankeliumiteksti: Samarialainen nainen kaivolla (2011)

Pyhän Sabbas Pyhitetyn luostarin maisemissa.

"Pyhittäjä Paisios iloitsi uhrihengestä, jota näki monissa Pyhällä Maalla palvelevissa papeissa, munkeissa ja maallikoissa. ”Asuakseen täällä”, hän sanoi, ”ihmisen on oltava hyvin urhoollinen ja hänellä on oltava paljon kärsivällisyyttä. Pyhiinvaelluspaikkoja ja luostareita ylläpitävät isät ovat sankareita, sillä monet asiat kuormittavat heidän mieltään, ja he ovat alttiina vaaroille. Kuitenkin Jumala vahvistaa heitä.'"

- Lainaus Panagian julkaisuja-sarjan 

seuraavana ilmestyvästä teoksesta 

Pyhä Paisios Athosvuorelainen

KUVAT: 
KAIKKIEN ATHOSVUOREN 
PYHIEN PERINTÖSÄÄTIÖN 
JÄRJESTÄMÄLTÄ
PYHIINVAELLUKSELTA 
PYHÄLLE MAALLE 
MARRASKUUSSA 2019