Aina, kun muistan sinua...

Juho Varpukosken runo "Aina kun muistan sinua, oi Pyhä Vuori"

 

Pyhän Andreaan skiitan juhlasta vuonna 2019

KUVA: orthodoxianewsagency.gr

KUVIA JA VIDEO - Orthodoxianewsagency.gr - Pyhän Andreaan skiitan pääjuhlasta

Valokuvia Pyhältä Vuorelta

PIENI VALOKUVALLINEN KIERROS 

ATHOSVUORELLA

Kuvat julkaistu kuvaajien luvalla.

Kiitollisuudesta - erään athoslaisen vanhuksen rukous

Kristukseni,

kiitän Sinua kaikesta,

mitä minulle annoit.

Aineellisesta ja hengellisestä,

kiitän sieluni syvyydestä. 

Kiitän Sinua kaikesta,

mitä et ole minulle antanut,

sillä en ole sen arvoinen. 

Ja ennen kaikkea kiitän Sinua siitä,

mitä et tule koskaan minulle antamaan.

My Christ,

I thank Thee for everything

that You gave me.

Material and spiritual,

I thank Thee from the bottom of my soul.

I thank Thee from everything,

that You did not give me,

for I am not worth it.

And above all,

I thank Thee for everything,

that You will never give me.

Luentomuistiinpanona Pyhän Andreaan skiitan johtajan,

arkkimandriitta Efraimin luennolta toukokuussa 2008.

A lecture note from the speech of Archimandrite Ephraim,

the Δίκαιος of the Athonite Skete of Saint Andrew 

the First-Called and Saint Anthony the Great,

 in May 2008.

Pyhiinvaellusmatkoista vuonna 2019

Athos-Säätiö tekee tänä vuonna kaksi miehille tarkoitettua pyhiinvaellusmatkaa Athosvuorelle ja kaksi pyhiinvaellusmatkaa, jotka on tarkoitettu kaikille, toisen Kreikkaan ja toisen Pyhälle Maalle.

PYHÄ VUORI, ATHOS

Kesäkuun Athoksen pyhiinvaellus tehdään pääosin jalkaisin, kun taas syys-lokakuun matkalla liikutaan pääosin laivalla ja minibussilla. Athosvuoren matkat ovat ainutlaatuinen mahdollisuus vierailla Ortodoksisuuden elävässä keskuksessa kokeneen matkanjohtajan seurassa ja päästä kosketuksiin siellä kilvoittelevien munkkien kanssa.

Athosvuoren patikkapyhiinvaellus, 18.–24.6.

Athosvuoren syksyn pyhiinvaellus, 24.9.–3.10.

OLYMPOSVUOREN YMPÄRISTÖ, KREIKKA

Kaikille tarkoitetun Kreikan pyhiinvaellus syyskuussa suuntautuu tänä vuonna maan keskiosiin, Olymposvuoren ympäristön luostareihin. Matkalla nähdään, kuullaan ja koetaan paljon. Parhaita hetkiä ovat kohtaamiset luostariasukkaiden kanssa ja pääseminen osalliseksi heidän elämänkokemuksestaan.

Pyhiinvaellus Kreikkaan, 4.–13.9. 

 

PYHÄ MAA

Samoin kaikille suunnatun Athos-Säätiön vuoden toiminta huipentuu marraskuun alussa tehtävään Pyhän Maan pyhiinvaellukseen, jolla tutustutaan Jeesuksen elämästä tuttuihin pelastushistoriallisiin paikkoihin ja Pyhän Maan merkittäviin ortodoksisiin luostareihin. Matka on erityisen antoisa niille, jotka haluavat tutustua Pyhään Maahan Ortodoksisen kirkon perinteen valossa.

Pyhän Maan pyhiinvaellus, 1.–9.11.

Näistä matkoista ja muusta Athos-Säätiön toiminnasta 

lisätietoa Säätiön kotisivuilta.

Muut tiedustelut ja ilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen: 

tai puhelimitse numeroon: 

+ 358 (0)50 441 2036.

 

 

Pyhiinvaellus Pohjois-Kreikkaan syyskuussa 2014

Minna Maria Loikala kertoo Athos-säätiön järjestämästä pyhiinvaelluksesta Pohjois-Kreikkaan vuonna 2014.

Pyhiinvaellus Pohjois-Kreikkaan tuli minulle yllätyksenä, sellaiseen aikaan, kun en ollut varustautunut lähtemään minnekään. En tiedä, voiko pyhiinvaellukselle muutenkaan varustautua etukäteen kovinkaan hyvin. Edellisten matkakokemuksien mukaan mikään ei suju niin, kun olet suunnitellut, mutta kaikki menee kuitenkin niin, kun sinulle on parasta. Kaikenlaiset vastoinkäymiset kuuluvat pyhiinvaelluksen luonteeseen. Mikään ei ole liian helppoa, kaiken kuuluu olla mieleenpainuvaa. Tällä matkalla suurimmilta yllätyksiltä vältyttiin, matkatavaroiden hetkellistä katoamista lukuun ottamatta. Kannattaa ottaa vastaan kaikki, mitä matka tarjoaa ilolla ja ymmärryksellä. Pyhiinvaellus on ikivanha perinne, joka rikastuttaa hengellistä elämää ja opettaa kokemuksen tasolla ymmärtämään ortodoksisuutta, kuten ohjelmassamme sanottiin. Ja sen elin todeksi tällä matkalla.

 

Saavuttuamme Tessalonikiin pääsimme heti ensimmäiseksi käymään Tessalonikin kaupungin suojeluspyhän Demetrios Mirhanvuodattajan kirkossa. Pyhä suurmarttyyri Demetrios kärsi marttyyrikuoleman vuonna 306 ja hänen reliikkinsä eli pyhäinjäännöksensä olivat Demetrioksen kirkossa. Ne oli sijoitettu pieneen huoneeseen, jossa jokainen saattoi omassa rauhassaan käydä kunnioittamassa pyhiinjäännöksiä ja rukoilemassa. Olin jo aiemmin kuullut, että Demetrioksen pyhäinjäännöksistä valui mirhaa, jota otettiin vuosittain talteen. Eräs kreikkalainen oli lähettänyt tätä mirhaa viime vuonna Lammin ortodoksikeskuksen työntekijöille, enkä olisi voinut ikänäni silloin aavistaa, että pääsisin näin lähelle tätä pyhää paikkaa jo seuraavana vuonna. Athos-säätiön oppaan Hannu Pöyhösen kertomukset Demetrioksesta tulivat kovin tosiksi seistessämme pyhiinjäännösten edessä ja katsoessamme kaivoa, johon Demetrioksen ruumis oli heitetty. Kristittyjen vainoaminen oli ollut tällöin todella julmaa.

Tessalonikista matkustimme  Edessaan, jossa pääsimme Edessan metropoliitta Joelin vastaanotolle. Meidät otettiin siellä sydämellisesti vastaan. Tämä oli vasta alkusoittoa sille, mitä päivän aikana tuli tapahtumaan. Jatkoimme melko tiukan aikataulun mukaisesti Pyhän Ilarionin naisluostariin, jossa koin sellaisen rauhan, jota en aiemmin ollut missään luostarissa tai kirkossa tuntenut. Luostari sijaitsi korkealla vuoristossa, jonne oli ajettava kiemuraista vuoristotietä muutama tunti. Yllätyksemme meidät otti luostarissa vastaan vanhus Paisioksen oppilas, nuorempi Isä Paisios. Syvän kokemuksen koettelema usko Jumalaan ja syvän rukouselämän tuottama viisaus huokui hänestä samalla tavalla, kuin vanhus Paisioksesta nunna Kristodulin kertomusten mukaan. Tällaisia hengellisiä opettajia voi kohdata pyhiinvaelluksilla vain sattumalta, jos nyt mitään sattumaa on olemassakaan. Tapaaminen kruunasi matkamme!

Eräänä matkan tarkoituksena minulle oli tutkia kirkkojen mosaiikkilattioita. Olimme päättäneet tehdä Lammin ortodoksikeskuksen pieneen kappeliin mosaiikkilattian kreikkalaiseen tyyliin. Sain mahdollisuuden kuvata kirkkojen lattioita ja tehdä pikaisesti skitsejä ja mittapiirustuksia, joiden avulla kuvista saisi tehtyä mallit pieneen kappeliimme. Kuvailin itsekseni ja konttailin papereiden kanssa kirkon käytäviä. Eräs nunna saapui hymysuin katselemaan touhuani. Olin niin innoissani lattioista, että olisin voinut jäädä sinne viikoksi piirtelemään ja kuvaamaan niitä. Hehkutin niiden kauneutta hänelle ja hän selvästikin ymmärsi innostukseni. Useimmissa kirkoissa lattiat oli tehty yhdistämällä pieniä mosaiikkilaattoja ja isoja kivilaattoja. Okran, punaisen, siniharmaan ja norsunluunvalkoisen harmoniset sävyt sopivat täydellisesti yhteen.  

  

Jossain vaiheessa kiireinen aikataulu ja matkan aiheuttama innostus sai mieleni kaaokseen, ja aloin innoissani hehkuttaa kaikkea tapahtunutta ja höpöttää kaikkia ajatuksia mitä vaan mieleeni pullahti. Minua alkoi vaivata, etten saanut itseäni kuriin vaan ajatukseni laukkasi täyttä vauhtia ja kaikki, mitä päässä liikkui tuli vuolaasti ulos suustani. Mennessämme kunnioittamaan Gregorios Teologin pyhiinjäännöksiä, rukoilin että voisin lopettaa turhan puhumisen ja pystyisin taas keskittymään oleelliseen, sisäiseen pyhiinvaellukseeni. Rukous oli niin voimakas, että kaikenlainen puhuminen loppui kuin seinään! Sain taas kasattua itseni ja keskityttyä olennaiseen. Istuin itsekseni linja-autossa ja ihailin Pohjois-Kreikan kauniita vuoristomaisemia. Mietin, minkä vuoksi tälle alueelle rakennettiin niin monia luostareita. Oli selvää, että vuoristoalueen karuus ja kauneus tarjosi hyvät puitteet luostarielämälle. Kun astui luostarien pihoihin, koki suuren tyyneyden ja rauhan laskeutuvan. Ja sinne olisi ollut helppo jäädä.

Matkan loppuhuipentumana pääsimme Athosvuoren risteilylle. Ajoimme ensin bussilla Ouranoupolikseen, josta pieni risteilyaluksemme lähti. Aluksemme ajeli Pyhän Vuoren tuntumassa muutaman tunnin. Keinuin omissa ajatuksissani, rakastin merta ja olin odottanut laivalle pääsyä. Athoksen näkeminen toi lähemmäksi ortodoksista uskonelämää viettäviä opettajiamme, vanhus Efraimin ja muut isät. Athoksen Pyhä Vuori on yksi osa Halkidikin niemimaita ja on ollut yli tuhat vuotta ortodoksisen uskonelämän merkittävin hengellinen keskus. Pyhän vuoren pääluostareissa elää noin 2000 munkkia ja kaiken kokoisia luostareita näkyi vuoren rinteissä aivan mahdottomissa paikoissa. Vuoren karuus pääsi yllättämään! Ymmärsin minkälaista vaivaa jokaisen munkin täytyi nähdä, asuakseen saarella ja toteuttaakseen arkisten töiden lisäksi kaikki rukouselämän velvoitteet. Oman elämäni karikot kutistuivat mitättömiksi.

Πανήγυρις Ι. Σκήτης αγ. Ανδρέα (Σεράι) 2018

Pemptousia.gr-sivustolla julkaistu video Pyhän Andreaan skiitan juhlasta joulukuussa 2018.

Pyhän Andreaan skiitan juhlasta (joulukuussa 2018)

Valokuvia Pemptousia.gr-sivustolla:

Ιερά πανήγυρις στην Σκήτη του Αγίου Ανδρέα. Μικρός Εσπερινός και Τράπεζα

Μέγας Εσπερινός και Αγιασμός στην εορτάζουσα Σκήτη του Αγίου Ανδρέα

Τιμώντας τον Αλιέα ψυχών. Θεία Λειτουργία στη Σκήτη του Αγίου Ανδρέα (Σεράι)

Pyhän Andreaan skiitan johtaja, arkkimandriitta Efraim. Kuva: Pemptousia.gr. 

Siunatut isäni...

Kuvassa arkkimandriitta Efraim Filotheoslainen.

"Siunatut isäni, jos teidän olisi mahdollista palata vähäksi aikaa Athokselle, jossa kilvoittelitte sielunne pelastumiseksi, löytäisittekö saman elämäntavan, jonka te niin monin vaivoin ja uhrauksin säilytitte? Tuntisitteko saman itsekieltäymyksen hengen joka teitä innoitti vaalimaan kaiken olennaisen sisältäviä vanhoja perinteitä? Näkisittekö kilvoituksen hikipisaroita, iloa tuottavan murheen kyyneleitä? Tapaisitteko saman köyhyyden, kaiken uudenaikaisen ja maailmallisen halveksunnan, hiljaisuuden, mielen ja sydämen täydellisen suuntautumisen Jumalaan, mikä vallitsi siellä teidän aikananne? Näkisittekö tämän päivän munkeilla kuluneet rukousnauhat, tuhannesti paikatut haalistuneet alusviitat, mietteliäät ilmeet, alasluodut silmät? Kohtaisitteko heissä saman iankaikkisuuden janon, joka kalvoi teitä tuskallisissa taisteluissanne? Vai palaisitteko pettyneinä taivaan kirkkauteen? Kääntäisittekö kasvonne pois meistä veltoista ja välinpitämättömistä?

Pyhät isät, minä olen ensimmäisenä kavaltanut teidän jättämänne perinnön. Ehkä meitä on muitakin. Ottakaa sen tähden vastaan arvottomien lastenne pyyntö:

Olkaa välittäjinämme, rukoilkaa yhdessä Äitimme, kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän, Athoksen Kuningattaren kanssa Hänen Poikaansa ja meidän Herraamme, Häntä jonka nimi on painunut syvälle mieleenne ja sydämeenne ja joka oli suussanne "makeampi hunajaa ja mehiläisen mettä". Anokaa, että teidän perintönne säilyisi turmeltumattomana, ettei Pyhän Vuoren perinteen kultainen ketju pääsisi katkeamaan, vaan että se jatkuisi pyhittäjä Pietari Athoslaisesta aina Vuoren viimeiseen munkiin saakka."

Lainaus arkkimandriitta Kerubimin teoksesta "Jumalanäidin puutarha"

Pyhittäjä Gabriel, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!

Athoslaisen Profeetta Elian skiitan johtajan, pyhän Gabrielin muistopäivä on 1. marraskuuta (athoslaisen ajanlaskun mukaan 19. lokakuuta). 

Hän siirtyi taivaallisiin majoihin vuonna 1901.

Hänen pyhäinjäännöksiään voi kunnioittaa paitsi Odessassa myös Lammin Panagian Ilosanoman kappelissa, jossa pieni reliikki on sijoitettu pyhästä maalattuun ikoniin. 

ps. Odessan ihmeidentekijän, pyhän Gabrielin elämänkertaan voi tutustua venäjäksi täällä, 

kreikaksi täällä ja ranskaksi täällä.

pps. Myös huomenna on Kirkossamme erään toisen pyhittäjä Gabrielin päivä. 

Häneen voi tutustua suomeksi täällä sekä monilla eri kielillä täällä.

Katkelmia kirjasta "Pyhän Vuoren isiä ja elämää"

Yhdessä vaiheessa isä Anthimos viipyi pitkähkön aikaa Athoksen huipun rauhassa. Ruokasalin hoitaja, isä Viktor, oli kovin levoton ja rukoili, että Jumala valaisisi vanhusta tulemaan luostariin, jotta hän saisi tältä hengellistä hyötyä. Hän myös ajatteli mielessään: "Ehkäpä vanhuksen kilvoitusvaivat erämaassa ovat uuvuttaneet hänet. Jos hän olisi täällä, tarjoaisin hänelle jotakin syötävää - tekisin hänelle teetä."

Seuraavan päivän aamuna vanhus saapui luostariin ja sanoi leikkisästi ystävälleen: "Kas, tässä olen. Toiveesi mukaan tulin Athokselta lopen uupuneena ja jalat kivistä verillä. Onko teesi tällaisen vaivannäön arvoinen?!" Veli huomasi vanhuksen ennaltanäkemisen armolahjan ja pyysi anteeksi vaivannäköä, jonka tuli tälle aiheuttaneeksi.

- Luvusta: "Pappismunkki Anthimos, Kristuksen tähden houkka"

Vanhus Augustinoksen suurella rakkaudella ja nöyryydellä ei ollut rajoja. Joskus hän sanoi minulle, että paholainen oli ilmestynyt hänelle hänen keljassaan* hirmuisen koiran hahmossa. Se syöksi tulta suustaan ja hyökkäsi hänen kimppuunsa kuristaakseen hänet, sillä se tunsi palavansa hänen rukouksistaan, kuten se itse sanoi. Vanhus Augustinos otti paholaisen kiinni, paiskasi sen seinää vasten ja sanoi: "Kurja paholainen, miksi sinä sodit Jumalan luomia ihmisolentoja vastaan?" Sitten vanhus jatkoi ja sanoi minulle: "Paholainen oli kyllä vahva, mutta niin olin minäkin; liimasin sen seinään. Myöhemmin omatuntoni kuitenkin alkoi syyttää minua kovasti, koska löin paholaista. Odotin kärsimättömänä aamun koittoa mennäkseni rippi-isäni luokse synnintunnustukselle, sillä olin tullut lyöneeksi paholaista. Heti päivän valjettua menin Provataan rippi-isäni luo ja tunnustin syntini. Hän oli kuitenkin hyvin lempeä minua kohtaan eikä antanut minulle lainkaan epitimiaa*, vaan käski minun osallistua Ehtoolliseen..."

- Luvusta: Vanhus Augustinos

Pyhän Vuoren vanhus Paisios: Pyhän Vuoren isiä ja elämää

*kelja: sekä maja että munkinkammio. Athoslainen kelja käsittää pienen kirkkosalin ja munkkien asuinhuoneet. Sen johdossa on vanhus, jonka kuoltua pääluostari yleensä luovuttaa keljan hänen seuraajalleen.

*epitimia: synnintunnustuksen yhteydessä annettava katumusharjoitus, jolla on kasvatuksellinen luonne

Pyhä Paisios ja pyhä suurmarttyyri Eufimia

Kertomus pyhän Eufimian ilmestyksestä, joka sisältyy parhaillaan suomennettavana olevaan pyhittäjä Paisioksen elämäkertaan (käännös Hannu Pöyhönen, kustantaja Athos-Säätiö).

Pyhä Paisios Athosvuorelainen

Vuoden 1974 helmikuun 26. päivänä (vanhan ajanlaskun mukaan) isä Paisios palasi Pyhälle Vuorelle. Seuraavana päivänä, 27. helmikuuta, kymmenen maissa aamulla ollessaan toimittamassa hetkipalveluksia rukousnauhallaan, hän kuuli yhtäkkiä ovelta koputusta ja hennon naisäänen sanovan: ”Pyhien isiemme esirukouksien tähden.”

Hän oudoksui tätä ja kysyi: ”Kuka siellä?”

Hän kuuli saman äänen sanovan: ”Eufimia!”

Hän ajatteli: ”Kuka Eufimia? Ehkäpä joku nainen sai hullun päähänpiston tulla Pyhälle Vuorelle?” Koputus toistui kolmesti. Neljännellä koputuksella ovi, vaikka oli suljettu salvalla, avautui itsestään ja sisään astui pyhä suurmarttyyri Eufimia! Hänen seurassaan oli pyhä Johannes Teologi, joka ei astunut sisään hänen kanssaan, vaan katosi välittömästi.

Pyhä Eufimia säteili kauttaaltaan. Hänen vaatteensa, kuten kankaiset kengät hänen jaloissaan, olivat väriltään taivaan siniset. Hänen läsnäolonsa välitti Pyhittäjälle ”rauhan, joka muuttui taivaalliseksi riemuksi”. Mutta saadakseen täyden varmuuden, että kyseessä oli todella Pyhä eikä demoninen fantasia, hän pyysi, että he kumartaisivat yhdessä Pyhää Kolminaisuutta ja sanoi: ”Lausu: 'Nimeen Isän'.” Pyhä toisti sen vienolla äänellä tehden samalla maahankumarruksen, ei kuitenkaan kirkon suuntaan, kuten Pyhittäjä, vaan tämän keljan suuntaan. Pyhittäjä kummeksui sitä, mutta tajusi heti, että Pyhä katsoi Pyhän Kolminaisuuden ikonin suuntaan, joka riippui hänen keljansa oven yllä. ”Lausu kovempaa”, hän sanoi tälle.

Pyhä lausui saman uudelleen hieman voimakkaammalla äänellä.

”Kovempaa”, hän sanoi taas.

Niin tämä toisti taas saman vielä voimakkaammalla äänellä.

– Ja Pojan, sanoi Pyhittäjä.

– Ja Pojan, Pyhä toisti.

– Ja Pyhän Hengen, jatkoi Pyhittäjä, ja Pyhä toisti sen tehden myös maahankumarrukset.

– Nyt minäkin kumarran sinulle, hän sanoi tälle ja kumarsi kunnioittavasti tämän edessä.

Hän suuteli Pyhän jalkoja, käsiä ja nenänpäätä. Sitten he istahtivat pieneen käytävään, jossa oli yksi jakkara ja kirstu, ja Pyhä kertoi hänelle elämästään ja marttyyrikilvoituksestaan. Sillä hetkellä, kun Pyhä kertoi niistä, Pyhittäjä ei ainoastaan kuullut niistä, vaan tunsi näkevänsä ja elävänsä ne.

– Miten sinä kestit niin monet kidutukset? hän kysyi tältä.

– Jos olisin tiennyt, miten suuri kunnia pyhillä on Taivaassa, olisin halunnut kestää vieläkin suurempia kidutuksia, tämä vastasi.

Tämän jälkeen Pyhittäjä kysyi pyhältä Eufimialta neuvoa kolmessa asiassa, jotka vaivasivat häntä: Yksi asioista oli kirkollinen; häneltä oli pyydetty mielipidettä eräässä kysymyksessä, ja Pyhä vakuutti, että vastaus, jonka hän olisi antanut, oli oikea. Toinen asia oli pyhän Arsenioksen elämäkerran julkaiseminen ja kolmas koski kahta Surotin luostariin liittyvää teemaa.

Kun Pyhä poistui, hänen lähtönsä jätti Pyhittäjän ”jumalallisen hulluuden” tilaan. Hän pysytteli keljaansa sulkeutuneena, paratiisillisessa ilmapiirissä, jonka Pyhä oli tuonut tullessaan ja jonka ansiosta taivaallinen tuoksu oli läsnä kaikkialla. Hänen mielessään oli koko ajan Eufimian pyhä olemus, hänen sydämensä oli revetä suloisesta rakkaudesta ja sanoinkuvaamattomasta ilosta. ”Sinä teit minut hulluksi, sinä teit minut hulluksi, pyhä Eufimia!” hän huusi. ”Tiedätkö millaiseen tilaan sait minut? Sellainen hienostunut ihanuus!”

Kahdentoista päivän jälkeen Pyhittäjä vieraili Surotin luostarissa halutessaan tehdä sisaretkin osalliseksi taivaallisesta riemusta, jota itse tunsi. Oli selvää, että siellä olonsa päivinä hän eli vielä jumalallisen vierailun ilmapiirissä. Eräänä iltana muuan sisar tapasi hänet suutelemasta palavalla kaipuulla pyhän Eufimian ikonia. Jumalallinen muutos näkyi hänessä kauttaaltaan. Ja kun jumalallinen rakkaus kiehui hänen sisimmässään, hänen hengitysilmansa muodosti äänen, joka oli kuin kuumasta höyrystä peräisin. Tuo tila muistutti sitä, jota hän oli neljä kuukautta aiemmin kuvaillut heille kirjeessään: ”Kallis rakkaus Jumalaa kohtaan uhreineen keittää suloisella liekillä sydäntä, ja höyryn tavoin sieltä lennähtää jumalallinen rakkaus, jota ei voi pidätellä, ja ihminen yhdistyy Jumalaan.”

Tämän jumalallisen vierailun muistoksi Pyhittäjä kirjoitti myöhemmin troparin, jota hän lauloi ”koko sydämestään” ollessaan yksin: ”Millä veisuilla me ylistäen ylistäisimme Eufimiaa, joka saapui Ylhäältä ja kävi katsomassa Kapsalassa asuvaa munkkiparkaa. Kolmesti hänen oveaan koputettuaan neljännellä se ihmeen vaikutuksesta avautui itsestään. Ja kun hän, Kristuksen marttyyri, kävi sisään taivaallisessa kunniassa, he kumarsivat yhdessä Pyhää Kolminaisuutta. Näin hän varmisti, että rauha ja jumalallinen riemu ovat aitoja.”

Hän myös auttoi sisaria maalaamaan pyhän Eufimian ikonin, jossa tämä on kuvattu koputtamassa hänen keljansa ovea. Hänellä oli pitkään Pyhällä Vuorella pieni ikoni, jossa oli valokuva tästä puulle liimattuna ja jota hän piti keljassaan päänalusensa päällä. Tämän ikonin pinta kuoriutui hänen jatkuvista palavista suudelmistaan, niin ettei Pyhän hahmo enää näkynyt; se katosi paperilta ja painautui hänen sydämeensä. Hän kirjoitti kirjeessään: ”Pyhät iloitsevat, kun he kuvautuvat ihmisten sydämiin. Kun kristitty suutelee pyhiä ikoneita ja pyytää apua, hän, mikäli on hurskas, tuolla sydämestä nousevalla suudelmalla imee itseensä ei ainoastaan Kristuksen, Jumalanäidin tai Pyhien armon, vaan imee sisälle sydämeensä myös Kristuksen tai Jumalanäidin tai Pyhät kokonaan, niin että he tämän jälkeen löytävät paikkansa hänen temppelinsä ikonostaasista. 'Pyhän Hengen temppeli' on ihminen.”

Hänen suuri rakkautensa tätä ”suurta pyhää kohtaan, joka vaikka olikin hänelle tuntematon, soi silti hänelle tämän suuren kunnian,” paloi sammumattomana hänen sisimmässään aina siihen päivään asti, jolloin hän kaksikymmentä vuotta myöhemmin, 1994, lähti hänen muistopäivänsä jälkeisenä päivänä kohtaamaan häntä Paratiisissa.