maanantaina

Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 12)


Päivi Kristiina Loikala jatkaa jälleen "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X ja XI).




Päivi Kristiina Loikala: 
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 
- XII osa




Illalla päätän, että saan nukkua niin pitkään kuin tuntuu hyvälle. Koska kellot on yöllä siirretty talviaikaan, niin olen aamulla vähän epätietoinen ajasta. Onpas tämäkin nyt turhaa venkslausta!

Eräs talkoolainen on ollut talviajassa jo pari viikkoa ja myöhästynyt aamiaiselta. Siellä hän nyt väsää leipiä itselleen, kun me muut lampsimme ovesta sisään. Tapaus herättää hilpeää hämmennystä. Katuvaisena hän oli tullut mielestään myöhässä aamupalalle ja nyt sitten katui, kun olikin aloittanut ennen aikojaan!!

Seuraavana päivänä on alkamassa ikonimaalauskurssi, niinpä viimetingassa alan siivoamaan ikonimaalaamossa. Jotenkin on rempalleen menny paikat, joten puuhaa on paljon. Taas se ketku - Joku - on vienyt kaikki siivous välineet! Miten voi olla! Joku on täällä kaikkein ahkerin varmaan. Ehtii joka paikkaan. Niinpä saan mieki juosta siellä täällä etsimässä lastoja ja moppeja.

Maalausleiri alkaa. Meitä on kolme, Eeva Maria piirtää ikonostaasin ikoneita, Heljä-Marja viimeistelee ison kirkon töitä. Minä juoksen siellä täällä kieli vyön alla ja järjestelen asioita. Ensin pystytän telineitä Hannun ja Alexin kanssa isoon kirkkoon - samalla odotamme ensimmäisiä lehdistön edustajia. Kerään kaikki tavarat, joita oululaisten töiden liimaukseen isossa kirkossa tarvitaan - paperia lattian suojaamiseen, telat, sutit, liimaa, mitta, sakset, mattoveitsi... Huiske keskeytyy, kun lehtikuvaaja ja toimittaja saapuvat ja haastattelukin menee jossain välissä. 






Autan Heljää maalausten liimaamisessa. Kirkko muuttui ihmeellisesti, kun kuvat oli paikallaan. Heljä-Marja viimeistelee työt, korjaa reunat, maalaa tekstit. Mie alan illalla hahmotella Oulun ryhmälle Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumista. Väsyneenä mittailen ja aloitan uupuneena. Aamulla en oikein muistakaan, miten olin mitannut ja suunnitellut - olen ihan pihalla. Miettimistyö keskeytyy, kun tulee lisää toimittajia.

Minna Maria tulee paikalle ja aloittaa hahmottelemaan ornamentteja kappeliin. Etsin hänelle kaikki työvälineet ja aineet kankaiden pohjustamiseen. Taas tulee toimittajia ja pitää rynnätä kappeliin kesken kaiken. Kun toimittajat ovat lähteneet, yritän heti piirtää Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumista. Tuleekohan tästä valmista ja onkohan se ollenkaan hyvä, kun en pysty keskittymään? Minnan työ on edennyt ja hän siirtää ornamentit kankaalle, ja minä taas etsin tarvittavat värit niiden maalaamista varten.







Illalla pääsen kynttiläsaunaan ja se tuleekin tarpeeseen. Kuitenkin pitää kiiruhtaa takaisin piirtämään, että Heljä-Marja saa seuraavana päivänä piirroksen mukaansa. Alkaa tassua painaa. 

Kaiken huiskeen jälkeen aamupäivällä tulee äiti, koska on tarkoitus mennä ikoninäyttelyn avajaisiin Kangasalalle. Avajaiset on kodikkaan juhlalliset ja kauniita töitä on paljon eri maalareilta esillä. Puheita pidetään ja Tampereen kuoro laulaa. Päälle vielä kahvi tarjoilu, oikein mukavaa.
Illalla pitää vielä pakata, koska lähden seuraavana päivänä kotiin. Tuntuu että selkä katkeaa, aivoista puhumattakaan! Jäiköhän vielä vauhti päälle vai pyörrynkö sänkyyn!?


tiistaina

Pyhä Paisios ja pyhä suurmarttyyri Eufimia

Kertomus pyhän Eufimian ilmestyksestä, joka sisältyy parhaillaan suomennettavana olevaan pyhittäjä Paisioksen elämäkertaan (käännös Hannu Pöyhönen, kustantaja Athos-Säätiö).


Pyhä Paisios Athosvuorelainen


Vuoden 1974 helmikuun 26. päivänä (vanhan ajanlaskun mukaan) isä Paisios palasi Pyhälle Vuorelle. Seuraavana päivänä, 27. helmikuuta, kymmenen maissa aamulla ollessaan toimittamassa hetkipalveluksia rukousnauhallaan, hän kuuli yhtäkkiä ovelta koputusta ja hennon naisäänen sanovan: ”Pyhien isiemme esirukouksien tähden.”

Hän oudoksui tätä ja kysyi: ”Kuka siellä?”

Hän kuuli saman äänen sanovan: ”Eufimia!”

Hän ajatteli: ”Kuka Eufimia? Ehkäpä joku nainen sai hullun päähänpiston tulla Pyhälle Vuorelle?” Koputus toistui kolmesti. Neljännellä koputuksella ovi, vaikka oli suljettu salvalla, avautui itsestään ja sisään astui pyhä suurmarttyyri Eufimia! Hänen seurassaan oli pyhä Johannes Teologi, joka ei astunut sisään hänen kanssaan, vaan katosi välittömästi.

Pyhä Eufimia säteili kauttaaltaan. Hänen vaatteensa, kuten kankaiset kengät hänen jaloissaan, olivat väriltään taivaan siniset. Hänen läsnäolonsa välitti Pyhittäjälle ”rauhan, joka muuttui taivaalliseksi riemuksi”. Mutta saadakseen täyden varmuuden, että kyseessä oli todella Pyhä eikä demoninen fantasia, hän pyysi, että he kumartaisivat yhdessä Pyhää Kolminaisuutta ja sanoi: ”Lausu: 'Nimeen Isän'.” Pyhä toisti sen vienolla äänellä tehden samalla maahankumarruksen, ei kuitenkaan kirkon suuntaan, kuten Pyhittäjä, vaan tämän keljan suuntaan. Pyhittäjä kummeksui sitä, mutta tajusi heti, että Pyhä katsoi Pyhän Kolminaisuuden ikonin suuntaan, joka riippui hänen keljansa oven yllä. ”Lausu kovempaa”, hän sanoi tälle.

Pyhä lausui saman uudelleen hieman voimakkaammalla äänellä.

”Kovempaa”, hän sanoi taas.

Niin tämä toisti taas saman vielä voimakkaammalla äänellä.

– Ja Pojan, sanoi Pyhittäjä.

– Ja Pojan, Pyhä toisti.

– Ja Pyhän Hengen, jatkoi Pyhittäjä, ja Pyhä toisti sen tehden myös maahankumarrukset.

– Nyt minäkin kumarran sinulle, hän sanoi tälle ja kumarsi kunnioittavasti tämän edessä.

Hän suuteli Pyhän jalkoja, käsiä ja nenänpäätä. Sitten he istahtivat pieneen käytävään, jossa oli yksi jakkara ja kirstu, ja Pyhä kertoi hänelle elämästään ja marttyyrikilvoituksestaan. Sillä hetkellä, kun Pyhä kertoi niistä, Pyhittäjä ei ainoastaan kuullut niistä, vaan tunsi näkevänsä ja elävänsä ne.

– Miten sinä kestit niin monet kidutukset? hän kysyi tältä.

– Jos olisin tiennyt, miten suuri kunnia pyhillä on Taivaassa, olisin halunnut kestää vieläkin suurempia kidutuksia, tämä vastasi.

Tämän jälkeen Pyhittäjä kysyi pyhältä Eufimialta neuvoa kolmessa asiassa, jotka vaivasivat häntä: Yksi asioista oli kirkollinen; häneltä oli pyydetty mielipidettä eräässä kysymyksessä, ja Pyhä vakuutti, että vastaus, jonka hän olisi antanut, oli oikea. Toinen asia oli pyhän Arsenioksen elämäkerran julkaiseminen ja kolmas koski kahta Surotin luostariin liittyvää teemaa.

Kun Pyhä poistui, hänen lähtönsä jätti Pyhittäjän ”jumalallisen hulluuden” tilaan. Hän pysytteli keljaansa sulkeutuneena, paratiisillisessa ilmapiirissä, jonka Pyhä oli tuonut tullessaan ja jonka ansiosta taivaallinen tuoksu oli läsnä kaikkialla. Hänen mielessään oli koko ajan Eufimian pyhä olemus, hänen sydämensä oli revetä suloisesta rakkaudesta ja sanoinkuvaamattomasta ilosta. ”Sinä teit minut hulluksi, sinä teit minut hulluksi, pyhä Eufimia!” hän huusi. ”Tiedätkö millaiseen tilaan sait minut? Sellainen hienostunut ihanuus!”

Kahdentoista päivän jälkeen Pyhittäjä vieraili Surotin luostarissa halutessaan tehdä sisaretkin osalliseksi taivaallisesta riemusta, jota itse tunsi. Oli selvää, että siellä olonsa päivinä hän eli vielä jumalallisen vierailun ilmapiirissä. Eräänä iltana muuan sisar tapasi hänet suutelemasta palavalla kaipuulla pyhän Eufimian ikonia. Jumalallinen muutos näkyi hänessä kauttaaltaan. Ja kun jumalallinen rakkaus kiehui hänen sisimmässään, hänen hengitysilmansa muodosti äänen, joka oli kuin kuumasta höyrystä peräisin. Tuo tila muistutti sitä, jota hän oli neljä kuukautta aiemmin kuvaillut heille kirjeessään: ”Kallis rakkaus Jumalaa kohtaan uhreineen keittää suloisella liekillä sydäntä, ja höyryn tavoin sieltä lennähtää jumalallinen rakkaus, jota ei voi pidätellä, ja ihminen yhdistyy Jumalaan.”

Tämän jumalallisen vierailun muistoksi Pyhittäjä kirjoitti myöhemmin troparin, jota hän lauloi ”koko sydämestään” ollessaan yksin: ”Millä veisuilla me ylistäen ylistäisimme Eufimiaa, joka saapui Ylhäältä ja kävi katsomassa Kapsalassa asuvaa munkkiparkaa. Kolmesti hänen oveaan koputettuaan neljännellä se ihmeen vaikutuksesta avautui itsestään. Ja kun hän, Kristuksen marttyyri, kävi sisään taivaallisessa kunniassa, he kumarsivat yhdessä Pyhää Kolminaisuutta. Näin hän varmisti, että rauha ja jumalallinen riemu ovat aitoja.”

Hän myös auttoi sisaria maalaamaan pyhän Eufimian ikonin, jossa tämä on kuvattu koputtamassa hänen keljansa ovea. Hänellä oli pitkään Pyhällä Vuorella pieni ikoni, jossa oli valokuva tästä puulle liimattuna ja jota hän piti keljassaan päänalusensa päällä. Tämän ikonin pinta kuoriutui hänen jatkuvista palavista suudelmistaan, niin ettei Pyhän hahmo enää näkynyt; se katosi paperilta ja painautui hänen sydämeensä. Hän kirjoitti kirjeessään: ”Pyhät iloitsevat, kun he kuvautuvat ihmisten sydämiin. Kun kristitty suutelee pyhiä ikoneita ja pyytää apua, hän, mikäli on hurskas, tuolla sydämestä nousevalla suudelmalla imee itseensä ei ainoastaan Kristuksen, Jumalanäidin tai Pyhien armon, vaan imee sisälle sydämeensä myös Kristuksen tai Jumalanäidin tai Pyhät kokonaan, niin että he tämän jälkeen löytävät paikkansa hänen temppelinsä ikonostaasista. 'Pyhän Hengen temppeli' on ihminen.”

Hänen suuri rakkautensa tätä ”suurta pyhää kohtaan, joka vaikka olikin hänelle tuntematon, soi silti hänelle tämän suuren kunnian,” paloi sammumattomana hänen sisimmässään aina siihen päivään asti, jolloin hän kaksikymmentä vuotta myöhemmin, 1994, lähti hänen muistopäivänsä jälkeisenä päivänä kohtaamaan häntä Paratiisissa.




sunnuntaina

Jälleen mainostamme: Perhe Kirkon opetuksessa

31.08.–02.09.2018



Perheen asema ja rakenne on meidän aikanamme voimakkaasti muuttumassa. Koska perhet­tä on aina pidetty yhteiskunnan ydinsoluna, ilmiössä on omat vaaransa, minkä lisäksi muu­tosta ohjaa sekulaari ajattelu ja kristillisestä perinteestä irtautuneet arvot. Tässä seminaarissa paneudutaan laajasti perhetematiikkaan erityisesti Idän kristillisen perinteen valossa huomioiden keskeisesti aikamme ohjaajavanhusten ja viime vuosisadalla eläneiden pyhien opetukset. Seminaariin saapuu puhujiksi Kreikasta athoslaiset pappismunkit Nikon (Lazarou) ja Savvas (Karampateas). Rakastettuina rippi-isinä ja tunnettuina puhujina isä Nikonilla ja isä Savvaalla on kokemusta monien perheellisten maallikkojen, kokonaisten perheiden ja yksinäänkin maailmassa kilvoittelevien ihmisten erilaisista elämäntilanteista ja -kysymyksistä. Puheet tulkataan suomeksi.

Seminaari on Athos-Säätiön vuoden päätapahtuma.

Luennoille on vapaa pääsy, mutta täysihoitomaksuna yöpyviltä ja majoittuvilta veloitetaan 120–150 e majoitusvaihtoehdosta riippuen. Joka haluaa osallistua seminaarin järjestelykustannuksiin, pyydetään tekemään se lahjoituksen muodossa.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset:

puh. 
+358 50 441 2036



Pappismunkki Nikon. Kuva: Athos-säätiö
Pappismunkki Savvas. Kuva: agioritikesmnimes.blogspot.com


 






Seminaarin ohjelma:





Perjantai 31.8.



14:00             Tulo ja majoittuminen

16:00             Seminaarin avaus

16:15             Perhe Raamatussa

                      TT Hannu Pöyhönen

18:00             Ehtoopalvelus

19:00             Iltapala

20:00             Perhe Kreikassa

                      Pappismunkki Savvas





Lauantai 1.9.



06:00             Aamupalvelus ja jumalallinen liturgia

09:00             Aamiainen

10:00             Perhe Kirkon elämän ydinsoluna

                      Pappismunkki Nikon

11:30             Uudet yhteiskunnalliset perhemallit haasteena Kirkon elämälle ja opetukselle

                      Pappismunkki Savvas

13:00             Kahvitauko

14:00             Seksuaalisuus ja rakkaus

                      TM Heikki Alex Saulamo

15:00             Lounas

16:00             Mahdollisuus tutustua Athos-Säätiön näyttelyihin ja tiloihin

18:00             Ehtoopalvelus

19:00             Iltatee





Sunnuntai 2.9.



07:00             Aamupalvelus ja jumalallinen liturgia

10:00             Aamiainen

11:00             Pyhien opetuksia lasten kasvatuksesta

                      Pappismunkki Savvas

12:30             Kahvitauko

13:30             ”Munkkielämä on maailmassa elävien valo”

                      Pappismunkki Nikon

15:00             Seminaarin päätöslounas





Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö
Panagian puistotie 39
16900 LAMMI

 
 

tiistaina

Onnea voittajalle!



Pirkko Porkan ja Marja Seppälän yhteisvalokuvanäyttelyn 
"Voimaannuttava luonto" (7.3.-4.6.2018) 
viimeisenä päivänä 
arvottiin voittovalokuva kaikkiin arvontaan osallistuneiden kesken.


Onnea, Manu Ylilammi!









torstaina

Panagian kukkia







"Kristus on kokonaan rakkaus, hyvyys ja lohdutus, eikä Hän koskaan tukehduta. Hänellä on yltäkyllin hengellistä happea." 

- pyhä Paisios Athosvuorelainen