torstaina

keskiviikkona

Poimintoja viikonlopulta (31.8.-02.09.18)






Kukkia Panagialle.


Pappismunkki Nikon puhui lauantaina perheestä Kirkon elämän ydinsoluna ja sunnuntaina munkkielämästä maailmassa elävien valona. Hieromonk Nikon spoke about the family as the core cell of the life of the Church. His speech on Sunday was about the monastic life.


Pappismunkki Savvas Kerasiotis: 
Opetuspuhe "Häävaate" 
sunnuntaina 2.9. 

Hieromonk Savvas Agiorites' homily about the wedding garment. 


Heikki Alex Saulamo puhui aiheenaan "Seksuaalisuus ja rakkaus". Heikki Alex Saulamo's topic was "Sexuality and love".

Hänen puheestaan ovat seuraavat kaksi lainausta, joista ensimmäinen on
Tito Collianderin 
teoksesta 
Ihmisen ääni:

"Todellista, ”tosi” rakkautta on se, johon ei liity tarvetta koskettaa toisen ruumista, hyväillä, syleillä sitä. Kokemus sanoo, että muussa tapauksessa rakkaus on helposti vaarassa: ajallisuuden ja ruumiillisuuden vaatimuksesta heräävä halu nostaa päätään ja uhkaa vangita rakkauden, pakottaa sen suuntautumaan yksipuoliseen päämäärään.

Sukupuolihimo on rakastavalle menetys. Halu voi herätä jo käden koskettaessa ja pidellessä toisen kättä. Tämä kosketus saattaa eksyttää rakkauden ahtaaseen aitaukseen. Se harhautuu pysähtymään pelkän sukupuolisuuden, seksuaalielämän rajoihin. Ja siten alistumaan riippuvaiseksi ruumiin kykeneväisyydestä.

Rakkaus ei siedä vankeutta. Kaikki todellinen rakkaus on vapaata. Sidottu, pakonalainen rakkaus on mahdottomuus.

Jos sukupuolinen halu vangitsee rakkauden, se menettää ominaisluonteensa: muuttuu rakkaudesta sukupuolivietiksi ja samalla määrärajoissaan tavoitelluksi nautinnoksi.

Monillakaan ei ole käsitystä rakkaudesta. Sanaa käytetään liian usein väärin.

Loppujen lopuksi me emme tiedä juuri mitään todellisesta rakkaudesta, siitä jota apostoli Paavali kuvaa ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä. Kuinka "rakkaus ei etsi omaansa".

Ihmishakuinen rakkaus etsii auttamatta omaansa. Se pyrkii yhdessäoloon rakastetun kanssa. Kaikkein selvimmin tämä käy ilmi sukupuolivaltaisessa rakkaudessa ja siinä, josa rakkauden kohde halutaan omistaa.

Erikseen on rakkaus, joka kohdistuu tiettyyn naiseen, tiettyyn "omaan" lapseen, tiettyyn kansaan, maahan, tietyyn ideologiaan – tosin kaiken tämänkin voi ajatella mahtuvan rajoittamattoman rakkauden piiriin.

"Onneton rakkaus" on ilmiö, jota ei esiinny muualla kuin viettielämässä. Samoin mustasukkaisuus, omistushalun tuntomerkki. Aistillisuudesta irtautunut rakkaus tuottaa aina iloa, sitä mitä sanotaan ”onneksi” ja vapaudeksi.

Näin siksi, että se on avointa, mihinkään suuntaan karsinoimatonta. Se elää riippumattomana ulkoisista ehdoista ja toiveista, kuvitelmista, pettymyksen ja romahduksen pelosta. Sillä ei ole minkäänlaista tyydytyksen tai ”vastarakkauden” vaatimuksia. Läpikotaisin puhdistuneena ja vapautuneena sillä on vain yksi ominaisuus ja yksi tarve: rakastaminen."

* * *
Ja toinen 
Alexander Schmemannin teoksesta 
Of Water and the Spirit:

"On virhe ajatella, että pitäessään avioliiton ulkopuolista sukupuolielämää ”pahana”, Kirkko pitäisi sitä selkeästi ”hyvänä” avioliitossa, sillä sukupuolielämä, avioliitossa tai ei, kuuluu ”tähän maailmaan”, sikäli kuin se on himoa – maailmaan, jonka ”muoto on katoamassa” ja joka nykyisessä muodossaan ei tule perimään Taivasten Valtakuntaa. Ja koska sukupuolielämä on ilmausta ”tämän maailman” elämää muodostavasta ja määrittävästä ”lihan himosta, silmien pyyteestä ja elämänkorskasta”, se kuuluu lain, ei armon, alaisuuteen. Lain alaisuus ei tarkoita, että se olisi tuomittavaa, vaan sitä että sitä säädellään elämän kokonaisnäkemyksen valossa, alisteisena tälle näkemykselle, sisältyneenä sen rajoihin, siinä järjestyksessä, joka tässä maailmassa on ainoa suoja pimeitä ja järjettömiä itsetuhoisia voimia vastaan. Jos sukupuolielämä on ”kielletty” avioliiton ulkopuolella ja ”sallittu” sen sisällä, johtuu tämä siitä, että avioliitto – huolimatta omasta rappeutuneisuudestaan tässä langenneessa maailmassa – kuuluu korkeampaan elämännäkemykseen, jonka on mahdollista saavuttaa Jumalan Valtakunta, kun taas pelkkä ”luonnollisten” viettien ja yllykkeiden tyydyttäminen, niin luonnolliselta ja täyttymyksen tuottavalta kuin se voikaan vaikuttaa, ei kuulu tähän näkemykseen, vaan johtaa lopulta itsetuhoon ja siten paljastuu ”luonnon vastaiseksi”. Laki ei voi kirkastaa ja lunastaa, mutta se voi kuitenkin rajat antamalla ja tiettyä järjestystä ylläpitämällä viitata itsestään poispäin, langenneen luonnon ulkopuolelle, antamaan ihmiselle tietoisuuden korkeammasta elämännäkemyksestä ja saada hänet pyrkimään sitä kohden. Ja juuri tästä syystä Kirkko tuomitsee demonisina kaikki ”seksuaalista vapautumista” vaativat ideat ja trendit eri yhteyksissään. Jos sukupuolielämä – sen ymmärtäminen ja oikein arvostaminen – on ollut Kirkolle moraalisuuden varsinainen ”koetinkivi”, ei tämä johdu ”lihaa” koskevasta patologisesta ja syyllisyydentuntoisuudesta pakkomielteestä, kuten monet näinä aikoina tuntuvat ajattelevan. Itse asiassa tämä sairaalloinen ja pakkomielteen omainen tylsistyneisyys on tullut yhä enenevässä määrin tavaramerkiksi ”seksuaaliselle vapautumiselle” eli kaikille yrityksille tehdä seksistä – ja vain seksistä – koko ihmiselämän ja rakkauden ainoa sisältö. Päinvastoin, koska Kirkko tietää ihmisen todellisen olemuksen ja kutsumuksen, Kirkko tietää myös, että moinen vapautuminen johtaa ihmisen täydelliseen orjuuteen ja itsetuhoon.

Kirkon silmissä se mitä ihmisten ”ruumiillisina olentoina ja maailmassa asuvina” on mahdollista tehdä ja mitä heidän tuleekin tehdä on hyväksyä – nöyrästi ja kuuliaisesti – Jumalan ilmaisema laki, joka vapauttaa, ainakin jossain määrin, hänet seksuaalisuuden pimeästä ja järjettömästä hirmuvallasta – laki, joka tekee sukupuolielämästä rakkauden palvelijan, vaikkakin kahtiajakoisen, eikä sen herraa ja koko sisältöä. Laki ei ”pyhitä” sukupuolielämää, eikä liioin ”kiroa” sitä. Mutta paljastamalla ihmiselle totuuden sukupuolielämästä, sen traagisesta ja väistämättömästä kaksijakoisuudesta, Kirkko auttaa ihmistä säilyttämään näyn omasta todellisesta olemuksestaan ja taistelemaan sen eheyden puolesta, toisin sanoen etsimään armoa." (Tekstin suomentanut VTM Ville Nygren).


Seminaarivieraita "Eulogeite!"-kahvilassa. Seminary guests in the coffee shop "Eulogeite!".




LÄMMIN KIITOS KAIKILLE
KUNNIA JUMALALLE!







ps. seminaarissa videoidut luennot julkaistaan näillä sivuilla piakkoin. Ensimmäisen voi katsoa jo täältä ja toisen täältä. (The videos of the seminary will be published as soon as possible. The first one can be viewed from here and the second from here).





maanantaina

Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 12)


Päivi Kristiina Loikala jatkaa jälleen "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X ja XI).




Päivi Kristiina Loikala: 
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 
- XII osa




Illalla päätän, että saan nukkua niin pitkään kuin tuntuu hyvälle. Koska kellot on yöllä siirretty talviaikaan, niin olen aamulla vähän epätietoinen ajasta. Onpas tämäkin nyt turhaa venkslausta!

Eräs talkoolainen on ollut talviajassa jo pari viikkoa ja myöhästynyt aamiaiselta. Siellä hän nyt väsää leipiä itselleen, kun me muut lampsimme ovesta sisään. Tapaus herättää hilpeää hämmennystä. Katuvaisena hän oli tullut mielestään myöhässä aamupalalle ja nyt sitten katui, kun olikin aloittanut ennen aikojaan!!

Seuraavana päivänä on alkamassa ikonimaalauskurssi, niinpä viimetingassa alan siivoamaan ikonimaalaamossa. Jotenkin on rempalleen menny paikat, joten puuhaa on paljon. Taas se ketku - Joku - on vienyt kaikki siivous välineet! Miten voi olla! Joku on täällä kaikkein ahkerin varmaan. Ehtii joka paikkaan. Niinpä saan mieki juosta siellä täällä etsimässä lastoja ja moppeja.

Maalausleiri alkaa. Meitä on kolme, Eeva Maria piirtää ikonostaasin ikoneita, Heljä-Marja viimeistelee ison kirkon töitä. Minä juoksen siellä täällä kieli vyön alla ja järjestelen asioita. Ensin pystytän telineitä Hannun ja Alexin kanssa isoon kirkkoon - samalla odotamme ensimmäisiä lehdistön edustajia. Kerään kaikki tavarat, joita oululaisten töiden liimaukseen isossa kirkossa tarvitaan - paperia lattian suojaamiseen, telat, sutit, liimaa, mitta, sakset, mattoveitsi... Huiske keskeytyy, kun lehtikuvaaja ja toimittaja saapuvat ja haastattelukin menee jossain välissä. 






Autan Heljää maalausten liimaamisessa. Kirkko muuttui ihmeellisesti, kun kuvat oli paikallaan. Heljä-Marja viimeistelee työt, korjaa reunat, maalaa tekstit. Mie alan illalla hahmotella Oulun ryhmälle Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumista. Väsyneenä mittailen ja aloitan uupuneena. Aamulla en oikein muistakaan, miten olin mitannut ja suunnitellut - olen ihan pihalla. Miettimistyö keskeytyy, kun tulee lisää toimittajia.

Minna Maria tulee paikalle ja aloittaa hahmottelemaan ornamentteja kappeliin. Etsin hänelle kaikki työvälineet ja aineet kankaiden pohjustamiseen. Taas tulee toimittajia ja pitää rynnätä kappeliin kesken kaiken. Kun toimittajat ovat lähteneet, yritän heti piirtää Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumista. Tuleekohan tästä valmista ja onkohan se ollenkaan hyvä, kun en pysty keskittymään? Minnan työ on edennyt ja hän siirtää ornamentit kankaalle, ja minä taas etsin tarvittavat värit niiden maalaamista varten.







Illalla pääsen kynttiläsaunaan ja se tuleekin tarpeeseen. Kuitenkin pitää kiiruhtaa takaisin piirtämään, että Heljä-Marja saa seuraavana päivänä piirroksen mukaansa. Alkaa tassua painaa. 

Kaiken huiskeen jälkeen aamupäivällä tulee äiti, koska on tarkoitus mennä ikoninäyttelyn avajaisiin Kangasalalle. Avajaiset on kodikkaan juhlalliset ja kauniita töitä on paljon eri maalareilta esillä. Puheita pidetään ja Tampereen kuoro laulaa. Päälle vielä kahvi tarjoilu, oikein mukavaa.
Illalla pitää vielä pakata, koska lähden seuraavana päivänä kotiin. Tuntuu että selkä katkeaa, aivoista puhumattakaan! Jäiköhän vielä vauhti päälle vai pyörrynkö sänkyyn!?


tiistaina

Pyhä Paisios ja pyhä suurmarttyyri Eufimia

Kertomus pyhän Eufimian ilmestyksestä, joka sisältyy parhaillaan suomennettavana olevaan pyhittäjä Paisioksen elämäkertaan (käännös Hannu Pöyhönen, kustantaja Athos-Säätiö).


Pyhä Paisios Athosvuorelainen


Vuoden 1974 helmikuun 26. päivänä (vanhan ajanlaskun mukaan) isä Paisios palasi Pyhälle Vuorelle. Seuraavana päivänä, 27. helmikuuta, kymmenen maissa aamulla ollessaan toimittamassa hetkipalveluksia rukousnauhallaan, hän kuuli yhtäkkiä ovelta koputusta ja hennon naisäänen sanovan: ”Pyhien isiemme esirukouksien tähden.”

Hän oudoksui tätä ja kysyi: ”Kuka siellä?”

Hän kuuli saman äänen sanovan: ”Eufimia!”

Hän ajatteli: ”Kuka Eufimia? Ehkäpä joku nainen sai hullun päähänpiston tulla Pyhälle Vuorelle?” Koputus toistui kolmesti. Neljännellä koputuksella ovi, vaikka oli suljettu salvalla, avautui itsestään ja sisään astui pyhä suurmarttyyri Eufimia! Hänen seurassaan oli pyhä Johannes Teologi, joka ei astunut sisään hänen kanssaan, vaan katosi välittömästi.

Pyhä Eufimia säteili kauttaaltaan. Hänen vaatteensa, kuten kankaiset kengät hänen jaloissaan, olivat väriltään taivaan siniset. Hänen läsnäolonsa välitti Pyhittäjälle ”rauhan, joka muuttui taivaalliseksi riemuksi”. Mutta saadakseen täyden varmuuden, että kyseessä oli todella Pyhä eikä demoninen fantasia, hän pyysi, että he kumartaisivat yhdessä Pyhää Kolminaisuutta ja sanoi: ”Lausu: 'Nimeen Isän'.” Pyhä toisti sen vienolla äänellä tehden samalla maahankumarruksen, ei kuitenkaan kirkon suuntaan, kuten Pyhittäjä, vaan tämän keljan suuntaan. Pyhittäjä kummeksui sitä, mutta tajusi heti, että Pyhä katsoi Pyhän Kolminaisuuden ikonin suuntaan, joka riippui hänen keljansa oven yllä. ”Lausu kovempaa”, hän sanoi tälle.

Pyhä lausui saman uudelleen hieman voimakkaammalla äänellä.

”Kovempaa”, hän sanoi taas.

Niin tämä toisti taas saman vielä voimakkaammalla äänellä.

– Ja Pojan, sanoi Pyhittäjä.

– Ja Pojan, Pyhä toisti.

– Ja Pyhän Hengen, jatkoi Pyhittäjä, ja Pyhä toisti sen tehden myös maahankumarrukset.

– Nyt minäkin kumarran sinulle, hän sanoi tälle ja kumarsi kunnioittavasti tämän edessä.

Hän suuteli Pyhän jalkoja, käsiä ja nenänpäätä. Sitten he istahtivat pieneen käytävään, jossa oli yksi jakkara ja kirstu, ja Pyhä kertoi hänelle elämästään ja marttyyrikilvoituksestaan. Sillä hetkellä, kun Pyhä kertoi niistä, Pyhittäjä ei ainoastaan kuullut niistä, vaan tunsi näkevänsä ja elävänsä ne.

– Miten sinä kestit niin monet kidutukset? hän kysyi tältä.

– Jos olisin tiennyt, miten suuri kunnia pyhillä on Taivaassa, olisin halunnut kestää vieläkin suurempia kidutuksia, tämä vastasi.

Tämän jälkeen Pyhittäjä kysyi pyhältä Eufimialta neuvoa kolmessa asiassa, jotka vaivasivat häntä: Yksi asioista oli kirkollinen; häneltä oli pyydetty mielipidettä eräässä kysymyksessä, ja Pyhä vakuutti, että vastaus, jonka hän olisi antanut, oli oikea. Toinen asia oli pyhän Arsenioksen elämäkerran julkaiseminen ja kolmas koski kahta Surotin luostariin liittyvää teemaa.

Kun Pyhä poistui, hänen lähtönsä jätti Pyhittäjän ”jumalallisen hulluuden” tilaan. Hän pysytteli keljaansa sulkeutuneena, paratiisillisessa ilmapiirissä, jonka Pyhä oli tuonut tullessaan ja jonka ansiosta taivaallinen tuoksu oli läsnä kaikkialla. Hänen mielessään oli koko ajan Eufimian pyhä olemus, hänen sydämensä oli revetä suloisesta rakkaudesta ja sanoinkuvaamattomasta ilosta. ”Sinä teit minut hulluksi, sinä teit minut hulluksi, pyhä Eufimia!” hän huusi. ”Tiedätkö millaiseen tilaan sait minut? Sellainen hienostunut ihanuus!”

Kahdentoista päivän jälkeen Pyhittäjä vieraili Surotin luostarissa halutessaan tehdä sisaretkin osalliseksi taivaallisesta riemusta, jota itse tunsi. Oli selvää, että siellä olonsa päivinä hän eli vielä jumalallisen vierailun ilmapiirissä. Eräänä iltana muuan sisar tapasi hänet suutelemasta palavalla kaipuulla pyhän Eufimian ikonia. Jumalallinen muutos näkyi hänessä kauttaaltaan. Ja kun jumalallinen rakkaus kiehui hänen sisimmässään, hänen hengitysilmansa muodosti äänen, joka oli kuin kuumasta höyrystä peräisin. Tuo tila muistutti sitä, jota hän oli neljä kuukautta aiemmin kuvaillut heille kirjeessään: ”Kallis rakkaus Jumalaa kohtaan uhreineen keittää suloisella liekillä sydäntä, ja höyryn tavoin sieltä lennähtää jumalallinen rakkaus, jota ei voi pidätellä, ja ihminen yhdistyy Jumalaan.”

Tämän jumalallisen vierailun muistoksi Pyhittäjä kirjoitti myöhemmin troparin, jota hän lauloi ”koko sydämestään” ollessaan yksin: ”Millä veisuilla me ylistäen ylistäisimme Eufimiaa, joka saapui Ylhäältä ja kävi katsomassa Kapsalassa asuvaa munkkiparkaa. Kolmesti hänen oveaan koputettuaan neljännellä se ihmeen vaikutuksesta avautui itsestään. Ja kun hän, Kristuksen marttyyri, kävi sisään taivaallisessa kunniassa, he kumarsivat yhdessä Pyhää Kolminaisuutta. Näin hän varmisti, että rauha ja jumalallinen riemu ovat aitoja.”

Hän myös auttoi sisaria maalaamaan pyhän Eufimian ikonin, jossa tämä on kuvattu koputtamassa hänen keljansa ovea. Hänellä oli pitkään Pyhällä Vuorella pieni ikoni, jossa oli valokuva tästä puulle liimattuna ja jota hän piti keljassaan päänalusensa päällä. Tämän ikonin pinta kuoriutui hänen jatkuvista palavista suudelmistaan, niin ettei Pyhän hahmo enää näkynyt; se katosi paperilta ja painautui hänen sydämeensä. Hän kirjoitti kirjeessään: ”Pyhät iloitsevat, kun he kuvautuvat ihmisten sydämiin. Kun kristitty suutelee pyhiä ikoneita ja pyytää apua, hän, mikäli on hurskas, tuolla sydämestä nousevalla suudelmalla imee itseensä ei ainoastaan Kristuksen, Jumalanäidin tai Pyhien armon, vaan imee sisälle sydämeensä myös Kristuksen tai Jumalanäidin tai Pyhät kokonaan, niin että he tämän jälkeen löytävät paikkansa hänen temppelinsä ikonostaasista. 'Pyhän Hengen temppeli' on ihminen.”

Hänen suuri rakkautensa tätä ”suurta pyhää kohtaan, joka vaikka olikin hänelle tuntematon, soi silti hänelle tämän suuren kunnian,” paloi sammumattomana hänen sisimmässään aina siihen päivään asti, jolloin hän kaksikymmentä vuotta myöhemmin, 1994, lähti hänen muistopäivänsä jälkeisenä päivänä kohtaamaan häntä Paratiisissa.




sunnuntaina

Jälleen mainostamme: Perhe Kirkon opetuksessa

31.08.–02.09.2018



Perheen asema ja rakenne on meidän aikanamme voimakkaasti muuttumassa. Koska perhet­tä on aina pidetty yhteiskunnan ydinsoluna, ilmiössä on omat vaaransa, minkä lisäksi muu­tosta ohjaa sekulaari ajattelu ja kristillisestä perinteestä irtautuneet arvot. Tässä seminaarissa paneudutaan laajasti perhetematiikkaan erityisesti Idän kristillisen perinteen valossa huomioiden keskeisesti aikamme ohjaajavanhusten ja viime vuosisadalla eläneiden pyhien opetukset. Seminaariin saapuu puhujiksi Kreikasta athoslaiset pappismunkit Nikon (Lazarou) ja Savvas (Karampateas). Rakastettuina rippi-isinä ja tunnettuina puhujina isä Nikonilla ja isä Savvaalla on kokemusta monien perheellisten maallikkojen, kokonaisten perheiden ja yksinäänkin maailmassa kilvoittelevien ihmisten erilaisista elämäntilanteista ja -kysymyksistä. Puheet tulkataan suomeksi.

Seminaari on Athos-Säätiön vuoden päätapahtuma.

Luennoille on vapaa pääsy, mutta täysihoitomaksuna yöpyviltä ja majoittuvilta veloitetaan 120–150 e majoitusvaihtoehdosta riippuen. Joka haluaa osallistua seminaarin järjestelykustannuksiin, pyydetään tekemään se lahjoituksen muodossa.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset:

puh. 
+358 50 441 2036



Pappismunkki Nikon. Kuva: Athos-säätiö
Pappismunkki Savvas. Kuva: agioritikesmnimes.blogspot.com


 






Seminaarin ohjelma:





Perjantai 31.8.



14:00             Tulo ja majoittuminen

16:00             Seminaarin avaus

16:15             Perhe Raamatussa

                      TT Hannu Pöyhönen

18:00             Ehtoopalvelus

19:00             Iltapala

20:00             Perhe Kreikassa

                      Pappismunkki Savvas





Lauantai 1.9.



06:00             Aamupalvelus ja jumalallinen liturgia

09:00             Aamiainen

10:00             Perhe Kirkon elämän ydinsoluna

                      Pappismunkki Nikon

11:30             Uudet yhteiskunnalliset perhemallit haasteena Kirkon elämälle ja opetukselle

                      Pappismunkki Savvas

13:00             Kahvitauko

14:00             Seksuaalisuus ja rakkaus

                      TM Heikki Alex Saulamo

15:00             Lounas

16:00             Mahdollisuus tutustua Athos-Säätiön näyttelyihin ja tiloihin

18:00             Ehtoopalvelus

19:00             Iltatee





Sunnuntai 2.9.



07:00             Aamupalvelus ja jumalallinen liturgia

10:00             Aamiainen

11:00             Pyhien opetuksia lasten kasvatuksesta

                      Pappismunkki Savvas

12:30             Kahvitauko

13:30             ”Munkkielämä on maailmassa elävien valo”

                      Pappismunkki Nikon

15:00             Seminaarin päätöslounas





Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö
Panagian puistotie 39
16900 LAMMI

 
 

tiistaina

Onnea voittajalle!



Pirkko Porkan ja Marja Seppälän yhteisvalokuvanäyttelyn 
"Voimaannuttava luonto" (7.3.-4.6.2018) 
viimeisenä päivänä 
arvottiin voittovalokuva kaikkiin arvontaan osallistuneiden kesken.


Onnea, Manu Ylilammi!









torstaina

Panagian kukkia







"Kristus on kokonaan rakkaus, hyvyys ja lohdutus, eikä Hän koskaan tukehduta. Hänellä on yltäkyllin hengellistä happea." 

- pyhä Paisios Athosvuorelainen











tiistaina

Tulossa: Perhe Kirkon opetuksessa, 31.8.–2.9.2018


Arsenios, tuleva pyhä Paisios, vanhempiensa kanssa.


Perheen asema ja rakenne on meidän aikanamme voimakkaasti muuttumassa. Koska perhet­tä on aina pidetty yhteiskunnan ydinsoluna, ilmiössä on omat vaaransa, minkä lisäksi muu­tosta ohjaa sekulaari ajattelu ja kristillisestä perinteestä irtautuneet arvot. 

Tässä seminaarissa paneudutaan laajasti perhetematiikkaan erityisesti Kirkon perinteen valossa huo­mioiden keskeisesti aikamme ohjaajavanhusten ja viime vuosisadalla eläneiden pyhien ope­tukset. Seminaariin saapuu tunnettuja puhujia Kreikasta, kuten athoslaiset pappismunkit Ni­kon (Lazarou) ja Savvas (Karampateas). 

Seminaari on Athos-Säätiön vuoden päätapahtuma. 

Luennoille on vapaa pääsy, mutta täysihoitomaksuna yöpyviltä ja majoittuvilta veloitetaan 120–150 e majoitusvaihtoehdosta riippuen. Joka haluaa osallistua seminaarin järjestelykustannuksiin, pyydetään tekemään se lahjoituksen muodossa.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset:




TERVETULOA!





lauantaina

Rauno Jussilan "Ikonikonsertti" sunnuntaina 29.4.2018


 

 Monille tuttu ja tunnettu, ortodoksipianisti

 Rauno Jussila

 konsertoi

 sunnuntaina 29. huhtikuuta 2018

 Lammin Panagian auditoriossa

 kello 14.

 


Jussila soittaa muun muassa Mozartin A-duuri-sonaatin, Rahmaninovin Elegian ja Rautavaaran Ikonit. Erityisen kiinnostava kokonaisuudessa on Rautavaaran Ikonit, jota esitetään harvoin. Ikoneita itsekin maalaava Jussila esittelee teosta sanallisesti avaten näin Rautavaaran sävellystä kuulijoille harvinaislaatuisella tavalla.

Konserttiin on vapaa pääsy, mutta ohjelma, jossa on paljon tietoa säveltäjistä ja sävellyksistä, maksaa 10 euroa. Tuotolla rahoitetaan Athos-Säätiön puolitoista vuotta sitten hankkimaa flyygeliä.

Konsertti pidetään kahdessa osassa ja kestää näin puolisentoista tuntia. Väliajalla on mahdollisuus juoda kahvit Panagian viihtyisässä kahviossa, joka on sisustettu Athosvuoren hengessä.





Lämpimästi tervetuloa musiikkipainotteiselle kevätretkelle Panagiaan! 

 

 

 

 

 

XA! XB! Kristus nousi kuolleista! - - - Hyvää Pääsiäisaikaa!






Enkeli huusi armoitetulle:

Puhdas Neit­syt, iloitse!

Ja taaskin sanon: Iloitse! Poikasi nousi

kolman­tena päivänä haudasta

ja herätti kuolleet haudoista.

Ihmiset, rie­muitkaa!

 Loista, sinä uusi Jerusalem,

loista kirkasta valoa,

sil­lä Herran kunnia

on ylitsesi koit­tanut.

Riemuitse, riemuitse nyt,

riemuitse ja ihas­tu, Siion,

ja sinäkin, puh­das Jumalansynnyttäjä, iloitse

si­nun synnyttämäsi ylös­nousemi­ses­ta!












keskiviikkona

Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 11)


Päivi Kristiina Loikala jatkaa jälleen "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX ja X).




Päivi Kristiina Loikala: 
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 
- XI osa


Ksenopoulokselta saapuivat seuraavat mallit: Kristuksen ristiltä otto ja tuonelaan laskeutuminen. Koska Jerusalemiin ratsastaminen on melkein valmis, alan piirtää samalla ristiltä ottoa. Kristus on niin kauniisti Arimatialaisen otteessa ja laskeutuu alas, jalat ovat vielä ristiinpuuhun naulattuna. Kasvot lepäävät murheellisen äidin kasvoja vasten. Ihan kuin Hellyyden Jumalanäiti -ikonissa, mutta nyt toinen on kuollut, ja toinen pakahtuu suruun.


 


Voi äidin surua! Piirrän paperin kaistaleelle ristin juurella olijat, just' mahtuivat! Paperi on loppu. Näin edellisyönä unta; valitin Hannulle, että mitäs nyt, kun paperi on loppu? Kohta Hannu tulee ovesta ja hihkaisee: ”Ei hätää! On meillä paperia!” Hän piti kädessään postareita, muistilappuvihkosia. Kamalaa, ajattelin, noin pieniä lappusia! Minultahan menee monta päivää, kun teippaan niitä yhteen, että saan 160x160 kokoisen!
  



 


Elän kuin kahta todellisuutta: Nikodemus ottaa alhaalla nauloja, Magdalan Maria, toinen Maria ja Salome itkevät. Pääsiäinen elää mielessä ihan uudella tavalla - se tulee konkreettiseksi. Ihan kuin tutustuisin oikeasti heihin, vaikka nämä ovat vain minun piirroksia.

Outo väsymys on kaiken aikaa, ihan hengetön olo välillä. Kaikki on kuin ulkopuolella, ihan kuin olisin kuplassa. Elän kuin kahta todellisuutta: Nikodemus ottaa alhaalla nauloja, Magdalan Maria, toinen Maria ja Salome itkevät. Pääsiäinen elää mielessä ihan uudella tavalla - se tulee konkreettiseksi. Ihan kuin tutustuisin oikeasti heihin, vaikka nämä ovat vain minun piirroksia.


 
 

Maalaan Jerusalemiin ratsastamisen valmiiksi ja samalla mietin, kuinka saan saumattomasti aiheen liittymään Golgatan tapahtumiin. Kuinka siitä sitten jatkuisi taas Ylösnousemuksen vuoriin? Sovittelen mielikuvissa värejä ja vuoria muuriin ja Jerusalemiin. Piirtäminen kävi yllättävän helposti, että hieman epäilyttää aloittaa. Tulikohan kaikki oikein?

 
"Maalaan Jerusalemiin ratsastamisen valmiiksi."
 
Illalla menen vierailulle ystävän luo. Siellä kynttiläsauna hautoo kuntoon luut ja jäsenet. Popsimme myös hapankaalia ja muita herkkuja – että voikin olla hyvää!! 



maanantaina

Konsertti & Pääsiäismyyjäiset 24.3.




Konsertti ja myyjäiset

 

Panagiassa

Lauantaina 24. maaliskuuta 2018 kello 11-16

   

Ohjelma: 

Klo 11–16: Myyjäiset ja Avoimet ovet.

Klo 12–13: Teet ja Mari Järven konsertti

(sello ja piano)

 

Myyjäisissä leivonnaisia, käsitöitä, kirjoja, ikoneita ja pääsiäisajan tuotteita sekä viihtyisässä kahviossamme kahvia ja leivonnaisia ja ruokalassamme herkullista kasvishernekeittoa. 

Myös ortodoksinen kirjakauppa Filokalia on auki, samoin laadukas käytettyjen tavaroiden puoti ja kaksi taidenäyttelyä.

 

 

Sydämellisesti tervetuloa!

 

Osoite:

Panagian puistotie 39,

16900 Lammi

 

 

 

Voimaannuttava luonto - valokuvanäyttelyn avajaiset 7.3.2018 kello 13



Athos-Säätiön päärakennuksessa avataan

keskiviikkona 7. maaliskuuta 2018 kello 13

ammattivalokuvaajien Marja Seppälän ja Pirkko Porkan

yhteinen luontovalokuvanäyttely,

”Voimaannuttava luonto”



Näyttelyn avajaiset ovat avoimet kaikille.


LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!











LISÄTIETOJA VOI LUKEA TÄÄLTÄ.









Pyhittäjä Paisios, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!






Muutamia poimintoja Athos-säätiön Internet-sivuilta:












sunnuntaina

"Ajatelkaamme kaikkia näitä asioita jatkuvasti"

Vanhus Efraim Filotheoslainen ja Vanhus Joosef Hesykastin (+1959) kallo.



... Meidän täytyy kilvoitella saavuttaaksemme tuon kalliin pelastuksen. Kilvoitus vaivannäköineen ei ole leikkiä. Emme tulleet tänne ainoastaan ollaksemme olemassa ja elääksemme niin kuin se olisi tullut arpaosaksemme. Asia on paljon vakavampi kuin kukaan osaa kuvitellakaan. Jumala elää, ja sen vuoksi ihmisen pelastus on jotain vakavuudenkin ylittävää, koska jos ihminen menettää sielunsa, silloin epäonni on ikuinen. Me emme saa ottaa tätä asiaa kevyesti, emmekä saa antaa sen jäädä meiltä huomaamatta. Asian vakavuus tulee meille ilmi kaikessa laajuudessaan silloin, kun lähestymme kuoleman hetkeä. Silloin meidän mielemme tajuaa tämän todellisuuden, ja asioista tulee vakavia. Lapsellinen ajattelu laitetaan syrjään. Silloin ihminen näkee kaiken sen, mitä hän on eläessään kuullut kuolemasta, kaiken mitä on lukenut, ja kaikki se, mistä häntä varoitettiin, tulee todeksi.



Ennen kaikkea hänellä tietysti on nyt tuntuma kuolemasta ja hän tajuaa, että hän on lähdössä. Mieli alkaa mietiskellä ja kysellä: "Mitä nyt tapahtuu? Minne olen menossa?" Omastatunnosta tulee herkkäliikkeinen koneisto, joka toimii lakkaamatta: "Tämä tapahtui ja tuo, ja sitten vielä tuokin." Ihmisestä vaikuttaa siltä kuin hän kuulisi tämän kaiken ensimmäistä kertaa: "Mutta milloin kaikki tuo tapahtui, eikä se silloin vaivannut minua?" Tietenkin huolimattomuus ja välinpitämättömyys sekä mielen pimentyminen on peittänyt kaiken alleen kuin himmentävä huntu. Ja nyt lähestyvän kuoleman tuuli puhaltaa, ja kaikki asiat tulevat valoon. Nähdessään tämän todellisuuden sielu alkaa menettää rohkeuttaan: "Mitä nyt tapahtuu? Voinko palata takaisin?" Omatunto vastaa: "Ei. Nyt sinun täytyy mennä kohti totuutta."



Ihminen näkee pahojen demonien lähestyvän. Jatkuvasti ja näkymättömästi ne seuraavat erilaisia merkkejä. Kokemuksesta ne ymmärtävät, milloin kuolinhetki lähestyy, ja ne odottavat sitä, hankkivat istuimet eturivistä. Ne haluavat tulla ensimmäisinä sielun luo - järkyttää ja kauhistuttaa sielua hirvittävällä ulkonäöllään. Ne esittelevät asiakirjat, joissa on kirjattuina sielun synnit, aiheuttaakseen epätoivoa ja toivottomuutta. Sielu vapisee ja huokailee, ja silloin se näkee suojelusenkelin - tai useitakin enkeleitä - ja kääntää katseensa niiden puoleen rukoillen ja anoen niiltä apua. Mutta enkelit auttavat ainoastaan ihmisen tekojen mukaan. Sen jälkeen sielu kääntää katseensa kohti sukulaisiaan, ystäviään ja veljiään; se nostaa kätensä pyytääkseen apua, mutta se ei saa mitään apua toisilta. Ja silloin se kääntyy ainoan toivonsa, Jumalan armon, puoleen.



Kaikki nämä sanotut asiat ovat todellisuutta ja totuus. Me olemme nähneet monien ihmisten lähtevän tästä maailmasta. Olemme kuulleet monista erilaisista tapauksista, joita on sattunut kuoleman hetkellä. Kaikki nämä ovat yhteneväisiä sen kanssa, mitä luemme Kirkkoisien Traditiosta. Nämä asiat tulevat tapahtumaan myös meille ja sen vuoksi meidän täytyy pitää ne mielessämme ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Kuoleman muistamisen täytyy jatkuvasti pitää meidät kurissa ja kohottaa meidät kaikkien täällä näkemiemme maallisten asioiden yläpuolelle. Meidän tulee aina ajatella kuolemaa, lähdön hetkeä, nousua kohti Jumalan vanhurskasta tuomioistuinta ja Paratiisin olosuhteita helvettiin verrattuna. Meidän rukouksemme tulee olla niin lakkaamatonta kuin on mahdollista. Meidän täytyy kilvoitella, sillä Jumala kuulee kilvoittelevan sielun rukouksen. Sillä on rohkeutta, erityisesti kuoleman hetkellä, ja se kohtaa tuon tilanteen eri tavalla.



Ajatelkaamme kaikkia näitä asioita jatkuvasti. Kyseessä on kirkkoisien totuus. Se on lähtöisin elämästä. Se on lähtöisin Jumalan ilmoituksesta ihmisille. Innostakoon se meitä kilvoittelemaan siten, että saavuttaisimme iankaikkisen pelastuksen.




- Katkelma Arkkimandriitta Efraim Filotheoslaisen (nyk. Arizonassa) opetuspuheesta, joka on julkaistu teoksessa The Departure of the Soul According to the Teaching of the Orthodox Church.



Muuta aiheeseen liittyvää: 


Pappismunkki Nikon: Elämä elämän jälkeen