Freskomaalari kertoo: Pyhän Basileios Suuren kirkko (osa 2)

Tässä seuraa jatkoa ensimmäiselle osalle "Freskomaalari kertoo"-sarjasta.

Päivi Kristiina Loikala:

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle

- II osa

Näin siis työni alkoi. Innoissani maalasin taustaa ja muureja Jumalansynnyttäjän ilmestykseen.

Seinän yläosaan tulee Jumalansynnyttäjän ilmestys ja alaosaan... kaikki!

Oli mukavaa, kun valkoinen seinä peittyi vähän kerrassaan. Kohta saisin maalata enkelin ja... kaikki!

Ylienkeli Gabrielin hulmuavat vaatteet – kylläpä niissä on laskoksia. Kuinkas ne oikein asettuvatkaan? Ja käsikin on liian pitkä. 

Ylienkeli Gabrielin siivet, hiha ja käsi... ja monet laskokset.

Kappelissa on tilaa katsoa kauempaa ja pian huomaankin, että alas telineiltä kannattaa kavuta ahkerammin katsomaan, mitä tuli tehtyä.

"Mitä tuli tehtyä?"

Vierailijoita käy katsomassa työtäni. Kysymyksiä satelee. Huomaan, miten vähän tiedän kaikesta, ja täällä sitä silti vain keikutaan katonrajassa pensseli kourassa! Olen ihan epätoivoinen: tuntuu, että juoksen tiedon perässä. Joku kysyy, enkä osaakkaan vastata. Otan selvää. Muistikin on niin onneton, että vaikka olen selvittänytkin jotain, en silti muista.

Herra Ksenopouloksen maalauskurssilla tutustumassa freskomaalauksen alkeisiin.

Kun saan Gabrielin valmiiksi, alkaa maalauskurssi. Ksenopoulos teettää meillä Viimeistä tuomiota. Hän opettaa erilaisen tyylin maalata vaatteet! Ohut kerros, kuin laveeraus, varjot ja valot. Monta pikkuruista opetuslasta ja kaikilla erilaiset sävyt. Innostun tästä tyylistä. Tätä haluan oppia lisää. Mutta voiko sitä enää hyödyntää, kun olen jo aloittanut?

Päivi Kristiina ja herra Ksenopoulos Viimeisten tuomioiden äärellä.

Päivi Kristiina maalaa Viimeistä tuomiota.

Toinenkin kurssilainen maalaa freskoa ja ottaa valokuvia työn eri vaiheista.

Koko viikko maalaamista. Minua jännittää paljon, mitä Ksenopoulos aikoo sanoa kappelista. Mitään ei tapahdu ja ihmettelen, että onko hän ollenkaan käynyt siellä. Loppuviikolla, kurssin päätyttyä, hän sitten sanoo, että voin jatkaa tällä nyt opitulla tyylillä, vaikka olenkin jo aloittanut toisella tavalla. Saan siis jatkaa... ei tullut potkuja!

Siirryn Neitseen Marian ääreen ja yritän parhaimpani mukaan tehdä niin kuin olin opetellut. Ei onnistu kovinkaan hyvin. Kaikki menee tukkoon, ja ihana pohja katoaa. Työ vaatii hikikarpaloita ja päässä pyörii kaikki maalaamisen ympärillä. Korjaan jatkuvasti virheitä, ja aikaa kuluu. Maalaan Pyhän Hengen kyyhkysenä laskeutumaan kohti Neitsyt Mariaa. Sepä herättää keskustelua: mitä saa maalata ja kuinka. Ehkä vielä aiheen nimikin herättää kysymyksiä - ”Ilosanoman tuominen Jumalansynnyttäjälle”- eikä suomeen vakiintunut ”Neitsyt Marian ilmestys”. Uppiniskainen iittiläinen koettelee rajoja!

Työkokeiluni päättyy kesäkuun alussa, ja seinän yläosa on silloin valmis. Olen aivan puhki, kaikki voimat on käytetty. Kesän kynnyksellä raahaudun kotiin, ja väsymys iskee ankarasti. Haluan olla kotona keräämässä voimia. Katsotaan sitten syksyllä, miten työ etenee.

Kesällä Minna-siskoni soittaa, että kannattaa tulla käymään: Kreikasta on tulossa erikoisia vieraita! Munkkeja Athosvuorelta ja pappeja sekä muita vieraita Kreikasta ja Suomesta seminaariin. Suuntaan siis Lammille. Onkin aika huiske, kun yli sata vierasta kaikkiaan on tullut kuuntelemaan vanhus Efraimia. Aika ihmeellistä: en voi mennä Athokselle luostareihin, mutta sieltä tuleekin väkeä tänne!

Eräällä pöydällä on vaatteita – paita, pipo ja vähän muutakin. Ihmettelen: ”Mitä nuokin nyt ovat: onkos tässä jokin minikirppis?” Anna selittää, että siinä on vanhus Paisioksen vaatteita. Mitä ihmettä?? Siis senkö Paisioksen?? Ostin jo aikaa sitten Valamosta Paisioksen kirjan ja se on minulla mukana melkein aina. Jos tulee ongelma, avaan sen ja luen vähän matkaa ja sitten saankin jo vastauksen ja helpotuksen tunteen. Ihme sekin.

"Onkos tässä jokin minikirppis?" - Ei, vaan vanhus Paisioksekselle kuuluneita vaatteita ja esineitä.

Anna neuvoo, että saan laittaa pipon päähäni, jos haluan. No, ilman muuta haluan! Minulle tapahtuu jotakin – alan itkeä ihan valtoimenaan.

Vanhus Paisioksen hattu.

Pyhän Panteleimonin "kuolematon" Igumeni, skeema-arkkimandriitta Jeremia

Skeema-arkkimandriitta Jeremia. Kuva: Pravmir.com.

Tänä kesänä Pyhän Panteleimonin luostarissa juhlittiin venäläisen luostarielämän tuhatvuotis­taivalta Athosvuorella. Pyhän Panteleimonin luostarin elämää leimasi tänä vuonna toinenkin merkkitapaus, sen satavuotiaan igumenin skeema-arkkimandriitta Jeremian siirtyminen tuo­nilmaisiin.

Skeema-arkkimandriitta Jeremia johti Pyhän Panteleimonin luostaria 36 vuotta. Hän oli poik­keuksellinen persoona koko Athosvuoren viime aikojen elämässä. Hän saattaa jopa olla At­hoksen historian vanhin virassa koskaan ollut igumeni. Vaikka hän toimi luostarinjohtajana kuolemaansa saakka, hän ei ollut pelkkä näennäinen keulakuva, vaan hän osallistui luostarin elämään kaikessa. Hän johti sunnuntaisin ja juhlapäivinä jumalanpalveluksia, oli läsnä vuoro­kauden kaikissa palveluksissa, suoritti keljassaan munkin päivittäisen rukoussäännön ja kävi lähes joka viikko autonkuljettajansa kanssa Thessalonikissa tekemässä kaikki luostarin kul­loinkin tarvitsemat ostokset ruokatarpeita myöten. Hän oli käsittämättömän hyväkuntoinen, terve ja ketterä. Niinpä Athoksen isät antoivatkin hänelle leikillisesti nimen Athanatos eli Kuolematon... LUKEKAA TEKSTI LOPPUUN TÄÄLTÄ.

 

Freskomaalari kertoo: Pyhän Basileios Suuren kirkko (osa 1)

Johdanto

Iittiläistaustaiselta ikonimaalari Päivi Kristiina Loikalalta kysytään aika ajoin, kuinka hän päätyi maalaamaan bysanttilaistyylisiä freskoja keskelle kantahämäläistä maalaismaisemaa. Tästä postituksesta alkaa Päivin kertomana pieni seinämaalauksen historiikki. Toivomme, että jokin päivä entinen röntgenhuone on kauttaaltaan seinämaalausten peittämä ja vihitään käyttöön pyhälle Basileios Suurelle omistettavana kirkkona. Aiempiin postituksiin aiheesta voitte tutustua tätä tunnistetta seuraamalla: ”Toiveissa kirkko pyhälle Basileiokselle”.

Päivi Kristiina Loikala:

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle

- I osa

Athos-Säätiön tiloissa oli pienehkö röntgenhuone. Kun huoneen käyttöä mietittiin, tuli ajatus sen muuttamisesta kirkoksi. Sisareni Minna sai hyvältä kuulostavan idean, että ehkäpä yksi vapaaehtoinen maalarikin löytyisi. Niinpä hän kysyi minua työhön. Mietin asiaa vakavasti yön yli ja päädyin siihen, että ihan mukava työ se olisi. Ajattelin kuitenkin, että haluaisin ensin kuulla, mitä mieltä Valamon opiston kurssien opettajani Aleksander Wickström olisi suunnitelmasta. Valamon reissulla hänet tapasinkin ja sain rohkaisua yritykseeni.

Niinpä matka Lammille alkoi. Millainen ympäristö se oikein onkaan? Mennessäni tapasin rippi-isäni ja keskusteltuani hänen kanssaan jatkoin matkaani Lammille. Paikka oli valtava! Puistoa ja rakennuksia joka puolella. Onneksi tunsin Hannu Pöyhösen entuudestaan Kyproksen pyhiinvaellusmatkan tiimoilta. Katseltuamme tulevaa työmaata, jossa oli tuolloin vielä pallomeri ja erikoisia valotolppia, ja kierreltyämme ihmettelemässä kaikkia tulevaisuudensuunnitelmia, oli pääni jo ihan pyörällä.

Uusi tuttavuus oli kreikkalainen Konstantinos Ksenopoulos, joka oli paikalla vierailulla. Yhdessä Hannun kanssa he katselivat muutamia mukanani tuomia valokuvia töistäni – en montaa ollut vielä tehnytkään! Katseltuaan he lupasivat, että voin aloittaa työn. Koska minulla ei ollut mitään kokemusta kokonaisen kirkon maalaamisesta, sovimme, että Hannu ja Ksenopoulos olisivat ohjaajinani ja Kreikasta lähetettäisiin mallit ja suunnitelma kuvaohjelmasta. Saisin myös käydä Ksenopouloksen pitämillä kursseilla, jotta oppisin hänen tapaansa työskennellä.

Pyhä Basileios Suuri on yksi Kirkon merkittävimmistä kirkkoisistä. Hänestä kirjoitettuun alustukseen "Pyhä Basileios Suuri Ortodoksisen luostarielämän isänä" voi tutustua täällä. Kuvassa pahvilla on  herra Ksenopouloksen maalaama malli ja laudalla Päivi Loikalan harjoitustyö.

Herra Ksenopoulos ja Athos-säätiön väkeä entisessä röntgenhuoneessa.

Ja niinpä sitten olinkin ottanut työn vastaan ja alkoi kaikkien käytännön asioiden selvittely, koska olin työtön. Siinä olikin vaikeuksia, ja aikaa kului. Vihdoin joulukuussa 2013 osui kohdalleni eräs virkailija, joka hoiti asian 15 minuutissa! Eli nyt aloittaisin maalaamisen työkokeilurahan turvin. Varmaan en oikein ymmärtänyt, mihin joudunkaan, kun matkasin Lammille, ja ukko koirien kissojen ja lapsen kanssa jäivät kotimiehiksi.

Syksyn aikana sisareni Minna oli muuttanut Säätiön rivitaloon ja hän oli aloittanut muutostyöt röntgenhuoneessa. Aloittaessani joulukuussa se näyttikin jo aika hienolta. Kurssilla Ksenopoulos näytti, kuinka kangas liimataan seinään, ja seuraavalla viikolla olimme kangaskaupassa ostamassa koko pakkaa. Siitä vaan liimaamaan – eräillä ei paljoa päätä huimaa – työ tekijäänsä neuvoo. Kuin ihmeen kautta se onnistuikin!

Kuinka kangas liimataan seinään eli herra Ksenopoulos ja viivain.

Ja sitten kangas.

Ja tasaus.

Päivi Kristiina Loikala.

"Eräillä ei paljoa päätä huimaa."

Sitten aloin suurentaa ensimmäisiä kuvia oikeaan kokoon. Mallit tulivat Kreikasta Hannun tietokoneeseen ja sieltä ne tulostettiin A4-koossa. Juuri ja juuri mahtuivat lattiasta kattoon koko seinän yläosan kuvat, kun ikonimaalaamossa niitä piirtelin. En millään uskaltanut suoraan niitä hahmotella seinälle. Oli kyllä aika ruljanssi pitkiä papereita kiinnittää paikoilleen ja ryhtyä siirtämään kuvaa kohdalleen kirkkoon. Ensimmäistä kertaa tuli oikeasti mieleeni, että mihinkäs sitä tuli ryhdyttyä?

"Mihinkäs sitä tuli ryhdyttyä?"

Jumalanäidin ääriviivat.

Mielenkiintoista oli myös valita sopivaa väriä taustoihin. Huoneessa ei ole yhtään ikkunaa ja luonnon valo puuttuu kokonaan. Mikä näytti kauniilta muualla, ei ollutkaan mistään kotoisin kirkossa. Hannu päätti, että tekisin malleja, joista sitten yhdessä valittaisiin sopivat. Paikalla oli seitsemän ihmistä. Yhdessä poistimme ensin ne, joista kukaan ei pitänyt. Jäljelle jäi muutama ehdotus. Hiljaisuudessa jokainen mietti suosikkinsa ja sitten arvottiin, mikä olisi sopiva – kaikki olimme päätyneet samoihin väreihin, joten asia oli sillä selvä.

Niinpä tammi-helmikuun vaihteessa 2014 rohkaisin mieleni ja ensimmäiset värit sudin valkoiselle pinnalle – jännittävää!!