Tänään on vietetty kaikkien Athosvuorella kirkastuneiden pyhittäjäisien sunnuntaita. Sen kunniaksi aloitamme tässä blogissa pienen sarjan, jossa julkaistaan muistiinpanoja Pyhän Andreaan skiitan johtajan, arkkimandriitta Efraimin, luennoista,
jotka hän piti Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiön järjestämässä
seminaarissa "
Athosvuori - Ortodoksisuuden majakka" (19.-21.5.2017).
Kristus sanoi: ”Minä olen maailman
valo.”
Tuolla valolla ei ole tekemistä auringonvalon kanssa, vaan
Kristus on henkinen, ylitaivaallinen, jumalallinen valo.
Hän
pyhittää, valaisee, jumaloittaa ihmisen.
Kristus osoitti sen Uudessa
testamentissa: Taaborin vuorella, Helluntaina...
Oppilaistaan Kristus sanoi: ”Te
olette maailman valo.”
Yhdestä Auringosta tuli 12 aurinkoa,
tuli 70 aurinkoa, tuli 3000 aurinkoa... tuli tuhansia ortodoksisia
sieluja.
 |
| Jumalanäidin
puutarha, jonka kukkina ovat Athosvuoren pyhät isät. Alla oleva kreikkalainen teksti on kaikkien
Athosvuoren pyhien tropari: "Athoksen isiä ja lihassa
eläneitä enkeleitä, tunnustajia ja pyhittäjiä, piispoja ja
marttyyreita kunnioittakaamme lauluin ja veisuin seuraten heidän
hyveitään kaikki Pyhän Vuoren munkit ja huutakaamme yhteen ääneen:
Kunnia Hänelle, joka seppelöi teidät, Kunnia Hänelle, joka teidät
pyhitti. Kunnia olkoon Hänelle, joka teidät osoitti meidän
turvaksemme hädässä." (Käännös: HP, huom! Aiemmin oli kääntäjä merkitty virheellisesti). |
Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä istutti puutarhaansa sieluja eri puolilta maailmaa.
Maailman johtava valo, pyhä Pietari
Athosvuorelainen eli 7. vuosisadan alussa. Hän eli Athoksella yli 50
vuotta aivan yksin. Hänen vaatteensa lahosivat niin että hän oli
lopulta alaston, mutta Pyhän Hengen armosta hän oli täysin puettu.
Hän oli himoton, Hengen kantaja. Hänen ihonsa oli Kristuksen
armosta karvapeitteen peittämä ja hänellä oli pitkä parta. Hän
auttoi koko maailmaa henkisellä rukouksellaan. Vain Kristus tietää,
kuinka hän rukoili ja mitä kyyneleitä hän vuodatti. Hänen
rukouksensa ylettyivät koko sen aikaisen maailman reunoille asti.
Jumalanäiti asetti pyhän Athanasios
Athosvuorelaisen kaikkien munkkien isäksi ja patriarkaksi. Hän sai nähdä Jumalanäidin usein
elämänsä aikana. Hänestä on kirjoitettu useita kirjoja, joista
ei nyt tässä puhuta.
Hän eli 40 vuotta Athoksella. Hänestä
tuli Suuren Lavran igumeni ja sen perustaja. Hän teki ruumiillisesti
töitä. Hän ei ottanut koskaan vastaan pappeutta – hän oli
tavallinen munkki, vaikka oli igumeni. Häntä ei askaroittanut
kysymys pappeudesta, vaan se, miten hän miellyttäisi Kristusta ja
Jumalanäitiä. Hänellä oli niin paljon armoa, että hän oli kuin
hengellinen Niagaran putous. Erityisesti pyhästä Athanasioksesta
puhutaan, kun lauletaan, että (isät) elivät kuin enkelit lihassa.
Kun Konstantinopolin
patriarkka Nikolaos kuuli pyhän Athanasioksen ihmeistä, hän jätti
patriarkan istuimen ja halusi tulla Suureen Lavraan hänen
oppilaakseen eli tavalliseksi munkiksi. Historia ei tunne toista
tällaista tapausta: patriarkka jätti istuimensa ja kolmen vuoden
ajan hän eli pyhän Athanasioksen oppilaana. Pyhä Athanasios sanoi hänelle: ”Pyhä
patriarkka, olemme muistelleet teitä tähän asti Liturgiassa –
mihin kohtaan menette nyt Ehtoollisjonossa?” Hän vastasi: ”Tavallisena
munkkina.”
Pyhä patriarkka Nikolaos ”Salattu”
(Mystikos) sanoi kuollessaan: ”Kiitän Kristusta siitä, että
minulla oli tuollainen Vanhus.”
Pyhä Gregorios Palamas
Monien pyhien mielipide on, että pyhä
Gregorios Palamas on toisen vuosituhannen suurin teologi. Hänen
kauttaan Athoksen isät oppivat, että pienet luolat, jotka vetivät
pyhää Gregoriosta puoleensa, ovat parhaita paikkoja saavuttaa
hengelliset kyyneleet.
Pyhä Gregorios rukoili outoa rukousta:
”Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, valaise minun pimeyteni.”
Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä lähetti pyhän Johannes Teologin
hänen luokseen kysymään: ”Miksi vaivaat minua (so. Jumalanäitiä)
tällä oudolla rukouksella?” Pyhä Gregorios vastasi: ”Haluan,
että minun mieleni valaistuu. Se on täynnä himoja ja ajatuksia.”
Pyhä Gregorios vastasi näin nöyryyttään, mutta samalla se oli
myös totta. Miksi? Vastaus: pyhät ihmiset vertaavat itseään
Kristukseen eivätkä toisiin ihmisiin. Heillä on vain yksi esikuva:
Kristus.
jatkuu...
