Panagia mukana videodokumentissa luostareiden tarpeesta nykymaailmassa

 

 

Athos-Säätiön Panagia on ollut mukana uunituoreen videodokumentin teossa luostareiden tarpeesta nykymaailmassa. Dokumentin, jonka nimi on ”Matka vapauteen. Onko luostari nykypäivää?”, on tuottanut saksalainen kustannusyhtiö CRISIS, Journal für christliche Kultur, ja sen käsikirjoituksen ja kuvauksen takana on Beile Ratut.

 

Dokumenttia alettiin tehdä alkukeväästä ja se valmistui ja julkistettiin 23.11.2023. Dokumentin kesto on puolisentoista tuntia. Se pohjautuu etupäässä Panagiassa käyvien kokemuksiin ja näkemyksiin luostareista, niiden tarpeesta ja annista. 

 

”Matka vapauteen” on ammattimaisella otteella tehty. Koska vastaavia dokumentteja ei juurikaan ole, tuottaja aikoo julkaista sen myös erikielisinä tekstitysversioina, ensivaiheessa englanniksi.

Tuottaja kirjoittaa dokumentista sivustollaan:

 

”Nykyään sanotaan, että luostarielämä on vanhanaikaista ja kuuluu historian roskakoriin. Monet luostarit eri puolilla maailmaa ovat kadonneet, korkeintaan ne ovat olemassa paikkoina, joissa voidaan oppia spirituaalisia metodeja. Monet luostarit ovat avautuneet maailmalle ja opettavat nyt valkoista magiaa, zeniä jne. Ovatko luostarit siis todella jäämässä pois muodista? Emmekö me enää tarvitse niitä? Tässä dokumentissa tutkin tätä kysymystä. Vierailin Lammin Panagian luostarikeskuksessa ja puhuin siellä pyhiinvaeltajina olleiden ihmisten kanssa. Tuloksena on monipuolinen kuva luostarielämästä - joka ei suinkaan ole menneisyyttä, vaan ajankohtaisempaa kuin koskaan aiemmin.”

 

 

 

Vanhus Filaretos, Karulia (+1956)

 

"Hän oli niin hengellisesti herkkä ja teki niin puhtaan ja perinpohjaisen synnintunnustuksen, että vaikka monia vuosia oli kulunut, hän muisti ja tunnusti synnintunnustuksella, että kun hän oli ollut puutarhurina Stavronikitan luostarissa, hän oli kerännyt kesäkurpitsat silloin kun ne olivat vielä pieniä, eikä antanut niiden kasvaa. Hän piti tätä epäoikeudenmukaisena ja syvässä katumuksessaan hän itki lohduttamattomasti."

Teksti: Athonite Fathers of the 20th Century, Vol. 1.

Vanhus Filaretoksen kuva: Agioreitikes Mnimes

"Älkää leikkikö Uskolla, sillä se ei ole mikään vitsi."

 

 

"Mitä tulee kuoleman välttämisen mahdottomuuteen, minä kerron teille erään hyödyllisen kertomuksen:

Oli mies, joka eräänä yönä näki unta, että Kuolema oli tullut, ja kun Kuolema näki miehen nukkumassa sängyssään, se sanoi yllättyneenä: "Mitä! Oletko sinä täällä?" ja sitten se katosi.

Mies heräsi valtavan järkyttyneenä unen vuoksi. Illalla hän sanoi itselleen: "Minä menen lankoni luokse naapurikylään, jotta pääsen irti tuosta hirveästä unesta!" Niin hän sitten hyppäsi hevosensa selkään ja meni menojaan. Kun hän hoputti hevosta laukkaamaan lujempaa, eläin kompuroi ja putosi ojaan, ja miehen kallo halkesi ja hän kuoli.

Kun hänen sielunsa oli jättämässä ruumista, Kuolema tuli paikalle ja sanoi: "No niin, täällähän minut pitikin sinut kohdata!"

Katsokaa, kuinka kuolema tulee eri tavoilla eri ihmisille. Kuinka monet ihmiset kuolevatkaan nukkuessaan - valmistautumatta mitenkään? Meidän aikoinamme monet kuolevat syöpään, sydäntauteihin, joutuvat auto-onnettomuuteen tai junan alle... Ja niin paholainen aina saa meidät siirtämään eteenpäin katumustamme kunnes kuolemme valmistautumattomina, ilman tekoja joita tarvitaan iankaikkisuuteen. Kuka voi taata meidän pelastuksemme ja vapautuksemme? Kukaan ei voi taata sitä ellei ihminen suojaa sieluaan ja valmistaudu ajoissa. Älkää leikkikö Uskolla, koska se ei ole mikään vitsi. Älkää uskoko, että synnit voidaan maksaa rahalla: ne voidaan maksaa ainoastaan aidolla katumuksella. Nyt on aika herätä, sillä Kuolema etsii meitä kaikkia. Se liikkuu koko ihmiskunnan päällä, ja meidän lähtömme voi tulla milloin vain. 

Eteenpäin, rakkaat kristityt veljeni! Edetkäämme Jumalan luo kaikkien tämän maailman huolien läpi. Katsokaamme Herraamme ja kävelkäämme Hänen jalanjäljissään kuten tekivät ensimmäiset kristityt ja pyhät isämme.

- Munkkidiakoni Visarion (Iugulescu), katkelma Opetuspuheesta laupiaasta samarialaisesta

 

 

 

 

 

 

teksti: The Orthodox Word, No. 261

kuva: Athos-säätiö

Gerontas Ephraim: On Repentance (translation in English)

 

 

 

 

 

"Maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman," sanoo Jumala.

 

 

”Kun Kain tappoi Aabelin, Jumala lähetti ylienkeli Mikaelin Aadamin luo kertomaan hänelle, mitä tehdä pojalleen Aabelille: Hautaamaan hänet. On Jumalan ilmoitus, että ihmisen täytyy palata maahan, kun hän kuolee. Se johtuu siitä, että luodessaan meidät Jumala otti maasta tomua ja tuohon kohtaan maata tuli kuoppa, tyhjiö. Tämä maahan tullut tyhjiö pitää täytää ja se tehdään meidän hautauksessamme. ”Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman,” sanoo Jumala. Kaikki toiset tavat – esimerkiksi vainajien polttaminen – ovat syntiä, eikä Jumala tahdo sitä. Kun meidät haudataan, me tottelemme Herran tahtoa ja saamme Armon, mikä on viimeinen tässä elämässä.” 

 

 

 + Arkkimandriitta Efraim, 

Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta, 

Athosvuori.

Kuva: Pellanews / Public domain

Koko maailma...

 

"Koko maailma, koko
maailmankaikkeus ei ole
kuolemattoman sielumme
arvoinen. Autuas on hän,
joka elää hengellisesti."

+ Arkkimandriitta Efraim

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Athoslaisen Pyhien apostoli Andreaan 

ja Antonios Suuren skiitan julkaisu: 

Itsetuntemuksen nuolia

Kirjakauppa Filokaliasta

"Usko Jumalaan..."

 

 

 

 

 

 

 Teksti: Pyhä Paisios: Enkelielämästä. Kirjeitä Surotin luostarin nunnille. 

Kuva: Athos-säätiö

Jos haluat...

 

Teksti: tulevasta julkaisusta: Pyhä Paisios: Enkelielämästä. Kirjeitä Surotin luostarin nunnille.

Kuva: Athos-säätiö

Erilaisia voimia

 

 

 

"Siinä on suuri voima, kun siunaamme hyvillä sanoilla toista ihmistä. Myös siinä on suuri voima, kun ortodoksikristitty kiroaa ortodoksikristityn. Tällaisissa kirouksissa on suurempi voima kuin tuhansissa pommeissa. Mutta yksi siunaus voi avata taivaat, saada aikaan maanjäristyksen taivaassa, kun enkelit iloitsevat ja tanssivat."

 

- Arkkimandriitta Efraim, 

Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta, Athosvuori 

Kuva: Athos-säätiö

"Kristus kärsi... minun kärsimystäni."

Äärimmäinen Nöyryys, kuva: Athos-säätiö

 Isä Arsenie Papacioc, pidätyskuva vuodelta 1958 (kuva: adevarul.ro)

 

Isä Arsenie, vankilasta vapauduttuaan vuonna 1964 (kuva: marturisitorii.ro)

Romanialainen pappismunkki Arsenie Papacioc (1914-2011) kuvasi myöhemmin eräälle hengelliselle tyttärelleen vankilakokemusta, jota hän ei halunnut saattaa yleiseen tietoon omana elinaikanaan. 

Isä Arsenie oli ollut kommunistisen hallinnon vankina useampaan otteeseen ja kärsi muiden Romanian uusmarttyyrien ja tunnustajien tavoin tuskaa ja ahdistusta, vainoa, nälkää, alastomuutta, vaaraa ja miekkaa Kristuksen tähden. Eräs kidutuskeino vankilassa oli sulkea vangit erityiseen eristysselliin, jota kutsuttiin myös ”jääkaapiksi”. Pelkän kannettoman latriinin sisältävä selli oli tehty kokonaan sementistä ja sen katossa oli jatkuvasti auki oleva ikkuna, josta kylmä talvi-ilma pääsi esteettä sisälle. Pimeyden ja kylmyyden vuoksi vartijatkin nimittivät paikkaa helvetiksi. Ja tuohon erityisselliin isä Arsenie vietiin milloin mistäkin syystä – pääasiallisesti siksi ettei hän suostunut ”uudelleen koulutettavaksi” (so. kieltämään Kristusta).

Isä Arsenie kertoo:

"Olin vankilassa. Et voi kuvitella, mitä se tarkoittaa: kylmyyttä, vangin vaatteita, ei mitään henkilökohtaista omaisuutta, pieni punnittu pala leipää elääksemme. Sellissä asujat noukkivat vuorollaan maahan pudonneita leivänmuruja ja ajattelivat, että ne saattaisivat ravita meidät. Me näytimme enemmän varjoilta kuin ihmisiltä. Ja vielä enemmän: meitä kuulusteltiin, uhkailtiin ja meidät tuomittiin hävitettäviksi. 

Olin myös paikassa jota kutsuttiin Zarcaksi,* jääkaapissa. Siinä tuskassa kävelin, rukoilin, mutta saatoin tuntea, kuinka minä kylmetyin… kuinka minun sieluni oli jättämässä ruumiini ja kohoamassa ylöspäin. Rukouksessa Jumalalle huusin sisälläni: ”Herra, minä olen täällä ja kuolen Sinun vuoksesi; muista minua, oi Herra!” ja yhtäkkiä Kristus Vapahtaja ilmestyi viereeni, jumalallisessa valossa ja lämmössä. Hän oli vierelläni, kärsi minun kanssani – päällään vangin vaate ja kärsi, minun kärsimystäni. Ja silloin ymmärsin, että Jumala ei mittaa aikaa niin kuin ihmiset mittaavat, sillä kaikki tuntui kestävän vain hetken… ja tajuamattani aika kului ja sellin ovi avattiin ja vartijat tulivat hakemaan jäätynyttä ruumistani, mutta he eivät löytäneet sitä, sillä sitä oli lämmittänyt armo, Jumalan armo.” 

*zárca (unk.) oli "vankila vankilan sisällä".

Lähde: Eternity in the Moment: 

The Life and Wisdom of Elder Arsenie Papacioc, s. 167

Käännös: Athos-säätiö

"Kuolema, armoton kuolema..."

 

 

Kuolema, armoton kuolema,

Sinä otat kaikki talosta,

Ovatpa he nuoria tai vanhoja,

Ovatpa he palvelijoita tai isäntiä,

Ovatpa he maan mahtavia,

Sinä valmistat heidät hautaan.

Vaikka joku eläisi hyvinkin,

Sinua ei pakene kukaan.

Sinä tulet joidenkin luokse heidän ajaessaan autoa,

Toisten luokse heidän kitkiessään puutarhaa,

Ja joidenkin luokse tulet 

Ja pysäytät heidän sydämensä.

Lopultakin

Sinä tulet kaikkien luokse syystä

Ja joskus jopa ilman syytä.

Sinä vain tulet ja otat

Kenet tahansa ja miten tahansa haluat.

Oi kuolema, anon sinua kyynelin,

Jos olet tulossa luokseni piakkoin,

Ethän tule vihaisena,

Leikkaamaan minua viikatteellasi,

Äläkä laita lasiini

Sinun katkeraa lääkettäsi,

Vaan tule pienen vasaran kanssa

Ja hiljalleen leikkaa minut irti

Päästä varpaisiin

Kuten parantaisit särkevän haavan.

Sillä sinun lääkkeesi on hyvä,

Liian hyvä pukea sanoiksi.

Ja sinun pieni vasarasi on pyhä, 

Koska se irrottaa minut maasta.

Joten, kuolema, ole hyvä

Ja lohduta minua kädelläsi,

Ja suullasi, joka on ainaisesti suloinen.

Anna minun ristiä itseni Ristinmerkillä,

Että huulillani voin lausua 

Viimeisen rukoukseni,

Ja silmistäni vuodattaa

Monet kyyneleet,

Jotta poskeni kastuvat

Ja pesevät pois syntini, 

Joilla olen vihastuttanut Herran.

Ja niin, monin kyynelin pyydän

Jumalanäiti, auta minua

eroamaan helposti tästä ruumiistani

Ja kuolla rauhassa.

Ja Kristuksen enkeli 

näyttäytyköön minulle iloisena

Ja sanokoon: "Tule, rakkaani,

Anna minun viedä sinut Jumalan luo."

Aamen.

- vanhus Paisie (Olaru, 1897-1990)

 

käännös teoksesta: "A Little Corner of Paradise 

- The Life and Teaching of Elder Paisius of Sihla"

Kuvakuulumisia

 

 

 

 

 

 LISÄKUVIA JULKAISTAAN ATHOS-SÄÄTIÖN YSTÄVIEN FACEBOOK-SIVUILLA...

 

 

 

Millä sanoilla Filokalia alkaa?

Teksti: Filokalia I, 

Pyhän isämme Antonios Suuren opetuksia ihmisen luonteesta 

ja kehotuksia nuhteettomaan elämänvaellukseen, 

suom. + nunna Kristoduli