Kuolema, armoton kuolema,
Sinä otat kaikki talosta,
Ovatpa he nuoria tai vanhoja,
Ovatpa he palvelijoita tai isäntiä,
Ovatpa he maan mahtavia,
Sinä valmistat heidät hautaan.
Vaikka joku eläisi hyvinkin,
Sinua ei pakene kukaan.
Sinä tulet joidenkin luokse heidän ajaessaan autoa,
Toisten luokse heidän kitkiessään puutarhaa,
Ja joidenkin luokse tulet
Ja pysäytät heidän sydämensä.
Lopultakin
Sinä tulet kaikkien luokse syystä
Ja joskus jopa ilman syytä.
Sinä vain tulet ja otat
Kenet tahansa ja miten tahansa haluat.
Oi kuolema, anon sinua kyynelin,
Jos olet tulossa luokseni piakkoin,
Ethän tule vihaisena,
Leikkaamaan minua viikatteellasi,
Äläkä laita lasiini
Sinun katkeraa lääkettäsi,
Vaan tule pienen vasaran kanssa
Ja hiljalleen leikkaa minut irti
Päästä varpaisiin
Kuten parantaisit särkevän haavan.
Sillä sinun lääkkeesi on hyvä,
Liian hyvä pukea sanoiksi.
Ja sinun pieni vasarasi on pyhä,
Koska se irrottaa minut maasta.
Joten, kuolema, ole hyvä
Ja lohduta minua kädelläsi,
Ja suullasi, joka on ainaisesti suloinen.
Anna minun ristiä itseni Ristinmerkillä,
Että huulillani voin lausua
Viimeisen rukoukseni,
Ja silmistäni vuodattaa
Monet kyyneleet,
Jotta poskeni kastuvat
Ja pesevät pois syntini,
Joilla olen vihastuttanut Herran.
Ja niin, monin kyynelin pyydän
Jumalanäiti, auta minua
eroamaan helposti tästä ruumiistani
Ja kuolla rauhassa.
Ja Kristuksen enkeli
näyttäytyköön minulle iloisena
Ja sanokoon: "Tule, rakkaani,
Anna minun viedä sinut Jumalan luo."
Aamen.
- vanhus Paisie (Olaru, 1897-1990)
käännös teoksesta: "A Little Corner of Paradise
- The Life and Teaching of Elder Paisius of Sihla"
