Tänään iltapäivällä (24.7.) saimme Athos-Säätiön Panagiassa yllätykseksemme kuulla – vieläpä Kreikan kautta – oman alueemme papin, siis Hämeenlinnasta ja sen ympäristöstä vastaavan, isä Aki Leskisen kuolemasta. Aidolla inhimillisellä surulla ja kaipauksella otimme tiedon vastaan, sillä keskinäiset suhteemme olivat hyvät, lämpimät, keskinäiseen kunnioitukseen perustuvat ja sitä heijastavat. Molemmin puolin muistimme toisiamme myös rukouksessa – me häntä päivittäin ja hän meitä aina proskomidia toimittaessaan, jokaista nimeltä, erikseen. Varmaan näin syntynyt rukousyhteys ystävyytemme konkreettisena merkkinä jatkuu ajan rajankin ylitse. Sen ensi-ilmentymänä toimitimme tänään ehtoopalveluksen edellä maallikkopalveluksena täysmittaisen panihidan hänen puolestaan.
Opimme tuntemaan isä Akin palvelualttiina, vilpittömänä, hyväsydämisenä pappina, jolle oli ominaista vaatimattomuus, oikeudenmukaisuus, hyvät ajatukset ja aito usko. Vaikka suru varjostaakin hänen poislähtöään, samalla ammennamme nyt ja vasta iloa hyvistä yhteisten palvelusten ja keskusteluhetkien muistoista. Päätöksen jokaisen iankaikkisesta osasta tekee yksin Kolmiyhteinen Jumalamme, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Toivomme isä Akin selviämisestä patriarkka Abrahamin helmaan on kuitenkin vahva.
Isä Aki, ollos iäti muistettu! Hyvää jälleentapaamista tulevassa elämässä, jonne Jumala meitä itse kutakin auttakoon – niiden vaiheiden kautta, jotka Hän parhaiksi näkee. Jäät rukouksiimme eikä sinua Athoksellakaan unohdeta!
(Athos-säätiön ystävien facebook-sivuilta, 24.7.2025)
