Millä sanoilla Filokalia alkaa?

Teksti: Filokalia I, 

Pyhän isämme Antonios Suuren opetuksia ihmisen luonteesta 

ja kehotuksia nuhteettomaan elämänvaellukseen, 

suom. + nunna Kristoduli

Kaksi lyhyttä dokumenttia Athosvuorelta

 

 

 

 

 

Peili

 

 

Kerran eräs puutarhuri käveli puutarhan läpi ja löysi sieltä peilin. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän näki peilin! Hän oli kartanon puutarhuri, ja talon rouvalla oli peili, jonka tämä oli kävelyretkellään kadottanut puutarhaan. Ja niin puutarhuri siis löysi tuon peilin.

"Mikä tämä on? Mikä tämä on?" Puutarhuri katsoo peiliin. Ja sitten hän alkaa nauraa: "Oi, sehän on... minun isäni!"

Sitten hän ottaa peilin itselleen, jotta voisi katsella siitä isäänsä. Hän piilottaa peilin tyynynsä alle.

Sitten hänen vaimonsa - kuten kuka tahansa vaimo - ymmärtää, että hänen miehensä piilottelee jotain häneltä; että jotain epäilyttävää on meneillään. Kun puutarhuri sitten lähtee kotoa, hänen vaimonsa löytää peilin ja katsoo siihen. Ja hän alkaa... itkeä! "Hän on pettänyt minua jonkun naisen kanssa!"

Ja sitten... on eräs pappi - vanha pappi harmaantuneissa hapsissaan. Hän on vanhus, sellainen joka lohduttaa, sovittaa ihmiset toistensa kanssa, ymmärtää ihmisiä ja puhuu heidän kanssaan. Joten vaimo menee heti tämän hengellisen isänsä luo ja huudahtaa: "Isä! Kauheaa! Kauheaa!" Ja taas hän alkaa itkeä.

Vanhus vastaa: "Mikä hätänä?!"

Vaimo vastaa: "Mieheni pettää minua! Hän pettää minua!"

Vanhus toteaa: "Älä sano tuollaisia asioita. Minä tunnen hänet hyvin - hän ei ole sellainen. Älä sano tuollaisia asioita."

Vaimo: "Hyvä on! Jos et usko minua, katso itse!"

Ja vanhus katsahtaa peiliin. Ja hän alkaa nauraa! Hän sanoo: "Rakas hengellinen tyttäreni, etkö sinä näe? Sehän on pyhä Nikolaos!"

 

 

 

 

 

 LÄHDE

 

"Yllyttikö sinua joku? Pakottiko sinua joku?"

 

 

"Seuraava kysymys (munkiksi tai nunnaksi vihkimyksessä) on: "Yllyttikö sinua joku? Pakottiko sinua joku? Tuntuiko sinusta, ettei sinulla ollut muuta mahdollisuutta?"

Jos hän (so. vihittävä) ei voi vastata: "Ei, omasta vapaasta tahdostani, pyhä isä", niin silloin ei tule vihkimystä - ei tule munkkia tai nunnaa. Kyse on perustavanlaatuisesta vapaudesta, perustavanlaatuisesta vastuusta ja valinnasta. Tämä on aivan luostarielämän perusta - ja jokaisen hengellisen teon perusta. Jos se ei perustu vapaalle valinnalleni, silloin se saattaa olla psykologista, se saattaa olla sosiaalista, se saattaa olla kohteliasta... se saattaa olla mitä tahansa... mutta se ei ole hengellinen teko.

Joten astumme siis perustavanlaatuisen, täydellisen hengellisen vapauden ilmapiiriin.

(...)

Kukaan ei voi mennä luostariin, jos ei päätä niin tehdä. Ihminen haluaa tehdä niin. Ei ikinä ole mikään pakko mennä luostariin - ei edes vierailuille, saati sitten asumaan ja munkiksi tai nunnaksi. Joten on kyse täydellisestä vapaudesta. Se on vastakohta kaikille syntiinlankeemusta seuranneille, pakollisille ihmiselämän välttämättömyyksille.

Me synnymme rakkaudesta, mutta emme omasta valinnastamme. Jumala valitsee, meidän vanhempamme tekevät jotakin ja he valitsevat - ainoastaan lapselta ei kysytä mitään. "Haluatko syntyä? Keille? Missä? Milloin? Mitä?" Joten tietyllä tapaa on kyse rakkaudesta mutta ei vapaudesta.

Mutta luostarielämässä ja Kristuksessa me valitsemme hengellisen isämme, me valitsemme syntymän, päätämme syntyä, haluamme syntyä ja me pyydämme sitä ja me saamme sen lahjana - jälleen kerran rakkauden lahjana, mutta tällä kertaa ilman kompromisseja ja verukkeita."

 

- Igumenia Aemiliane, Pyhän Ninan luostari, lähde 

- Kuva: Pyhän Andreaan skiitan papa-Josifin maalama Kristuksen ikoni

Muistaen...

 

"Kyllä, kyllä, minä muistan..."

 

 

Isä Igumeni Jeremia, athoslaisen Pyhän Panteleimonin luostarin edellinen johtaja

Niin vanhus Jeremian luona vieraili Pyhän Panteleimonin luostarissa hänen pitkäaikainen ystävänsä, eräs kuuluisa venäläinen emigranttitaiteilija, jonka nimeä en tarkoituksellisesti mainitse. Hän - kuten Batjuska - oli maistanut Neuvostoliiton ja Saksan keskitysleirien katkeraa maljaa. Ystävällinen keskustelu ja yhteiset muistelut seurasivat...

Silloin eräs paikalla ollut munkki alkoi kysellä vieraalta Neuvostoliiton keskitysleirien tuskallisista päivistä. Ja vieras kertoi ongelmistaan ja tuskistaan, painotti, että ihmiset leirillä olivat pahempia kuin koirat - uskomattoman julmia ja että he pilkkasivat heitä, vankeja... Ja sitten hän lisäsi, että isä Jeremia voisi kertoa yhtä monista kauhuista, koska kaikki kokivat saman noilla leireillä. Ja silloin munkki kääntyi igumeninsa puoleen...

Isä Jeremia - oltuaan hetken hiljaa - vastasi jotenkin rauhallisesti ja hurskaasti: "Kyllä, kyllä, minä muistan... Minä muistan, kun vanhempani tapettiin, ja leirin komentaja kutsui minut luokseen ja ojensi minulle kolme ruplaa pieniä kuluja varten ja neuvoi minua, että minun tulisi paeta yöllä. Minä todella pakenin. Kolme vuotta minä vaeltelin kylästä kylään, eivätkä ihmiset missään antaneet minun kuolla nälkään tai jättäneet ilman ruokaa, vaikka ottivatkin riskin minun vuokseni. Jumala lähetti hyviä ihmisiä. Minä muistan. Kunnia Jumalalle kaikesta!"

Keskustelutoverit tunsivat tiettyä epämukavuutta ja siirtyäkseen jotenkin seuraavaan puheenaiheeseen, paikalla ollut munkki kysyi vieraalta Saksan keskitysleireistä. Vieras alkoi puhua, että natsien leirillä oli vielä pahempaa ja että hänen oli vieläkin vaikea pidätellä itseään, kun tapasi saksalaisia... Hän ei voinut unohtaa kaikkia niitä nöyryytyksiä, joita heidän piti kestää. Ja hän lisäsi, että isä Jeremia voisi myös kertoa epäinhimillisistä olosuhteista siellä... 

Jälleen isä Jeremia oli hetken hiljaa, hymyili ja, kuin muistaen jotakin, vastasi: "Kyllä, kyllä, minä muistan... minä muistan saksalaiset naiset, jotka tulivat joka päivä ja heittivät meille leipää piikkilanka-aidan läpi, jotta emme kuolisi nälkään. Heidän leipänsä oli niin herkullista, että muistan vieläkin sen maun. Kunnia Jumalalle kaikesta!"


 

 

 

 

Tekstistä "Remember no evil - Elder Jeremiah of Mount Athos"

Kevyesti stiloisoitu

käännös: Athos-säätiö.

Lähde

"... Sinun totuutesi sanan oikeina jakajina."

 

 

 

"Ensimmäiseksi muista, Herra, meidän isiämme...

 jotka anna pyhille seurakunnillesi rauhassa olevina, terveinä, kunniallisina, voimallisina, pitkäikäisinä, Sinun totuutesi sanan oikeina jakajina."

 

 

Papistolla on kaksi vaihtoehtoa:

1) He eivät muistele piispaa eivätkä toimita jumalanpalveluksia

2) He muistelevat piispaa ja toimittavat jumalanpalveluksia

Papistolla saattaa olla perusteet olla muistelematta piispaa, mutta ei tule erottautua Kirkosta. Piispan muistelu on toiveen muodossa esitetty rukous.

 

 

- Arkkimandriitta Efraim, 

Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta, 

Athosvuori