lauantaina

Pyhä Henki on tarkoituksellisesti jakanut armolahjat Kirkossa sillä tavoin, että sen jokainen jäsen tarvitsee kaikkia muita


 

Hyvää paratiisia, 

Kristuksessa rakas

Gerontas Efraim!



"Kun joku tulee Pyhälle Vuorelle päämääränään jäädä sinne munkiksi, hänellä on yleensä aluk­si itsestään se käsitys, että hän on kaikin tavoin kelpo nuorukainen, todellinen pikku enkeli. Hän ei ole perillä siitä, että hänen olemukseensa kätkeytyy runsaasti itsekkyyden, omahyväi­syyden ja ylpeyden piirteitä. Tähän ylevään, mutta epärealistiseen itsetuntemukseen voi löy­tyä kaksikin selitystä: joko hänen elämässä aiemmin osoittamansa esimerkillinen tarkkaavai­suus tai se, ettei hänen kohdallaan ole koskaan ilmaantunut sellaisia olosuhteita ja edellytyk­siä, jotka olisivat tulleet aktivoineeksi hänessä nuo salassa olevat paheet. Kun aika sitten ku­luu, athoslainen munkki alkaa vähitellen nöyrtyä, sillä hän vertaa itseään nyt pyhiin kilvoitte­lijaisiin ja vielä sitäkin enemmän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Tälle uudelle orasta­valle nöyryydelle on tyypillistä se, ettei se saata ketään epätoivoon eikä turhauta ketään, mutta myös se, että se estää meitä yhteiselämässämme sortumasta toisten tuomitsemiseen. Sen pii­rissä elävä ei näet vertaa itseään kehenkään ihmiseen maan päällä, sillä jokainen ortodoksi on oma erillinen ja ainutkertainen persoonallisuutensa. Pyhä Henki on tarkoituksellisesti jakanut armolahjat Kirkossa sillä tavoin, että sen jokainen jäsen tarvitsee kaikkia muita..." - Lisää elämästä Pyhällä Athosvuorella 

 

 

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.