perjantaina

Freskomaalari kertoo: Pyhän Basileios Suuren kirkko (osa 8)

Seuraa jatkoa I:lle, II:lle, III:lle, IV:lle, V:lle, VI:lle ja VII:lle osalle "Freskomaalari kertoo"-sarjasta.



Päivi Kristiina Loikala: 
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 
- VIII osa




Pyhä Paisios Athosvuorelainen.

Miten ohjaajavahukset näkevät lähimmäisissä vain hyvää, vaik mikä olisi? Isä Paisios siunaa kiusankappaleet, kun he kasvattavat henkist pääomaa. Jos osaa siis suhtautua oikein, mutta jos ei taas osaakaan, niin sitten on taas alamäki edessä. Mietin paljon kateutta, arvostelemista ja tuomitsemista - omaani ja muiden.

Minun elämäni on ollut aika puurtamista ja paljon vääriä valintoja. Silloin voi hyvin olla kateellinen muiden hauskoista ja ihmeellisistä elämän koukeroista. Tuomita joidenkin näkemyksiä tai arvostella valintoja, kateellisenakin. Se on paljon helpompaa kuin pysähtyä oikeasti omien valitojensa ääreen. Huh, huh, kuinka olenkin olevinaan niin höyli, mutta tässä sen näkee - ei voi tietää, mikä kenenkin sisin on.

Täällä kävi kylässä autollinen nunnia Lintulasta ja sain Igumenialta siunauksen. He olivat mielissään kaikesta, mitä täällä näkivät. Tällälailla kun omassa olossaan tuhertaa ajatustensa ja työnsä kanssa, saa yllättäen kaikenlaisia siunauksia ja Jumalan lahjoja. Täällä ollessa koko maailmani on saanut ihan uuden ulottuvuuden ja uudenlaisten ihmisten kohtaaminen tuntuu ihmeelle.

Kappelissa alkoi myös ylemmän tason työskentely, eli kiipesin telineille katon rajaan. Nyt on vuorossa Kristuksen pääsiäisen ajan vaiheet. Ensimmäisenä on Lasaruksen kuolleista herättäminen. Teen taustaa ja vuoria ja silloin tajuan, etten olekaan muuten koskaan ennen maalannut vuorta. Siis mitenkäs se nyt oikein tehdään?? Puurran uutterasti ja välillä kiipeän alas, että saisin kokonaiskuvan. No, lopulta vuoret miellyttivät minua ja siirryn eteenpäin.





Lasarus on kuin toukka käärinliinoissa, koko olemus puhuttelee minua. Minkälaiselle sinusta tuntuu? Missä mahdoit olla ennen takaisin kutsumista? Maalaan kasvot huolella, kalpeiksi.






Kun saan valmiiksi koko kuvauksen kaikkine henkilöineen, tajuan, että olenkin oikeasti käynyt Lasaruksen haudalla Kyproksella. Tietysti silloinkin ymmärsin, kenen haudalla vierailimme, mutta nyt minulle valkeni ihan uudella tavalla, aivan kun tuntisin hänet - se oli juuri tämän Lasaruksen hauta!

Löydän vielä matkaesitteenkin, jossa kerrotaan, että perimätiedon mukaan Lasarus oli kuolleista herättyään merkitty mies ja hän pakeni Kyprokselle. Hän pakeni sinne Stefanoksen kivityksen jälkeen vuonna 36. Paikallinen perimätieto kertoo, että apostolit Paavali ja Barnabas asettivat hänet Kitionin piispaksi, jonne hänet myös haudattiin vuonna 77. Tässä, nykyisin Larnakan, Pyhän Lasaruksen 800-luvulla uudelleen rakennetussa kirkossa me siis kävimme. Kirkon kellarissa olevan sargofagin ääressä lauloimme Lasaruksen troparin ja joimme hautakammiossa olevan pyhitetyn lähteen vettä.

Kuolema laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ihmisten tekeleet rapistuu ja maatuu -  Jumalan luoma on pysyvää. Ihmiset menevät ja tulevat - toiset temppuilee ja toiset on mielin kielin. Mitäs tuosta. Voihan sitä joku olla olevinaan niin tärkeä, että on kuin maailman tukipilari. Vaan kohta jo on lootas mullan alla. Siinäpä saa sekin sitten päteä niin paljon kun tahtojaa - vaan eipä piittaa kuulijakunta, madot ja mönkijäiset. Siinä nukkuu vierekkäin rakkaat ja vihamiehet, eikä kukaan kysy, että haluattekos te vierekkäin ollakaan!














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.