 |
| Pyhittäjäisämme Antonios Suuri. Fresko Lammin Panagiasta. |
 |
| Pyhä Antonios Suuri. Fresko Betlehemin luostarista, Koropista, Kreikasta. |
 |
| Eräs toinen erämaaisä kutsui pyhää Antoniosta "koko maailmaa valaisevaksi tulipylvääksi". Fresko Kastoriasta, Kreikasta. |
Eräs erämaakohtaaminen
Pyhittäjäisämme Antonios Suuri oli 90-vuotias, kun hän matkasi syvemmälle erämaahan löytääkseen sinne kätkeytyneen 113-vuotiaan pyhittäjäisämme Paavali Erakon. Uupuneena Antonios saapui Paavalin erakkoluolan oviaukolle. Koska pyhä Paavali ei kuitenkaan ollut keskustellut kenenkään lihassa olevan kanssa 90 vuoteen, hän ei ensin tahtonut päästää tulijaa luolaansa. Pitkän aikaa pyhä Antonios istui luolan ovensuulla ja odotti. Lopulta erakkovanhus avasi oven ja hymyssä suin lausui: "Hyvä että tulit, veli".
Pyhät isät keskustelivat, aterioitsivat ja rukoilivat. Sitten palmunlehtiviittaan pukeutunut pyhä Paavali kertoi pyhälle Antoniokselle, että hänen aikansa siirtyä tuonilmaisiin oli lähellä. Hän sanoi vielä, että Herra oli lähettänyt Antonioksen hautaamaan hänen ruumiinsa - palauttamaan maan maahan. Kuullessaan tämän Antonios alkoi itkeä, mutta vanhus Paavali ehätti lohduttamaan nuorempaa isää. "Ole niin hyvä ja hae minulle se viitta, jonka piispa Athanasios sinulle antoi ja kiedo sitten ruumiini siihen," Paavali pyysi Antoniosta ja ihmetytti nuorempaa selvänäköisyyden armolahjallaan.
90-vuotias pyhittäjäisämme teki kuuliaisuutta ja kiiruhti matkaan. Hänen ruumiinsa jalat liikkuivat hitaammin kuin hänen vikkelä tahtonsa, mutta paastoamisesta ja ikävuosista huolimatta hän kesti urhoollisesti kävelyn vaivat ja oli paluumatkalla viitan kanssa jo seuraavana päivänä. Hän toivoi vielä löytävänsä vanhuksen elossa. Palmunlehvistä munkkiskeemansa neulonut isämme Paavali ei kuitenkaan ollut lähettänyt nuorempaa veljeään hienoa hautajaisvaatetta hakemaan, vaan hän oli halunnut antamallaan kuuliaisuustehtävällä irrottaa kaikki siteet tähän maailmaan ja olla kuolinhetkellään ilman maallisia seuralaisia. Ja niin kohtasi Antoniosta seuraava taivaallinen näky, kun hän oli vain kolmen tunnin päässä pyhittäjän erakkoluolalta: Herran enkelit, vanhurskaat profeetat ja pyhät apostolit saattoivat taivaita kohden pyhittäjäisämme Paavalin lumivalkoista sielua.
Silloin pyhä Antonios heittäytyi maahan kasvoilleen ja itki ja valitti. "Miksi olet minut hyljännyt, Paavali? Miksi lähtenyt ilman jäähyväisiä? Sain tuntea sinut niin myöhään, pitikö sinun jättää minut näin varhain!" Mutta sitten hän nousi ja kuin lintunen hän liiti loppumatkan ja perille saavuttuaan hän löysi vanhus Paavalin ruumiin rukousasennosta. Psalmein ja hautajaisveisuin Antonios hyvästeli piispalliseen viittaan kiedottua vanhus Paavalia, mutta ei kyennyt kaivamaan hautaa erämaan karuun maahan. Tuolloin saapui paikalle kaksi leijonaa, jotka kaivoivat maahan kuopan. Jalopeurojen lähdettyä pyhä Antonios laski pyhän Paavali Erakon ruumiin kuoppaan. Ensimmäisen erakkoisän palmunlehtiviitan pyhä Antonios otti mukaansa - hän piti sitä siunauksena yllään aina Pääsiäisenä ja Helluntaina.
Eräs toinen erämaakohtaaminen
"Abba Makarios Suuri meni abba Antonioksen luo vuorelle. Kun hän kolkutti ovelle, Antonios tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Kuka sinä olet?". Ja hän sanoi: "Minä olen Makarios." Sitten hän sulki oven ja meni sisään ja jätti hänet ulos. Mutta nähtyään hänen kärsivällisyytensä hän aukaisi hänelle ja piti hauskaa hänen kanssaan sanoen: "Olen jo kauan halunnut nähdä sinut kuultuani sinusta." Osoitettuaan sitten hänelle vieraanvaraisuutta hän antoi Makarioksen levätä, sillä hän oli varsin väsynyt. Illan tullen abba Antonios kostutti itselleen palmunvesoja, ja abba Makarios sanoi hänelle: "Käske, että minäkin kastelisin itselleni." Ja hän sanoi: "Kastele." Tehtyään vesoista suuren nipun hänkin kasteli sen. Nin he istuivat iltaan asti, puhuivat sielujen pelastuksesta ja punoivat. Ja punos laskeutui oviaukosta luolaan saakka. Mennessään aamulla sinne autuas Antonios näki abba Makarioksen punosmäärän ja sanoi: "Näistä käsistä lähtee paljon voimaa."
Pyhät isät keskustelivat, aterioitsivat ja rukoilivat. Sitten palmunlehtiviittaan pukeutunut pyhä Paavali kertoi pyhälle Antoniokselle, että hänen aikansa siirtyä tuonilmaisiin oli lähellä. Hän sanoi vielä, että Herra oli lähettänyt Antonioksen hautaamaan hänen ruumiinsa - palauttamaan maan maahan. Kuullessaan tämän Antonios alkoi itkeä, mutta vanhus Paavali ehätti lohduttamaan nuorempaa isää. "Ole niin hyvä ja hae minulle se viitta, jonka piispa Athanasios sinulle antoi ja kiedo sitten ruumiini siihen," Paavali pyysi Antoniosta ja ihmetytti nuorempaa selvänäköisyyden armolahjallaan.
90-vuotias pyhittäjäisämme teki kuuliaisuutta ja kiiruhti matkaan. Hänen ruumiinsa jalat liikkuivat hitaammin kuin hänen vikkelä tahtonsa, mutta paastoamisesta ja ikävuosista huolimatta hän kesti urhoollisesti kävelyn vaivat ja oli paluumatkalla viitan kanssa jo seuraavana päivänä. Hän toivoi vielä löytävänsä vanhuksen elossa. Palmunlehvistä munkkiskeemansa neulonut isämme Paavali ei kuitenkaan ollut lähettänyt nuorempaa veljeään hienoa hautajaisvaatetta hakemaan, vaan hän oli halunnut antamallaan kuuliaisuustehtävällä irrottaa kaikki siteet tähän maailmaan ja olla kuolinhetkellään ilman maallisia seuralaisia. Ja niin kohtasi Antoniosta seuraava taivaallinen näky, kun hän oli vain kolmen tunnin päässä pyhittäjän erakkoluolalta: Herran enkelit, vanhurskaat profeetat ja pyhät apostolit saattoivat taivaita kohden pyhittäjäisämme Paavalin lumivalkoista sielua.
Silloin pyhä Antonios heittäytyi maahan kasvoilleen ja itki ja valitti. "Miksi olet minut hyljännyt, Paavali? Miksi lähtenyt ilman jäähyväisiä? Sain tuntea sinut niin myöhään, pitikö sinun jättää minut näin varhain!" Mutta sitten hän nousi ja kuin lintunen hän liiti loppumatkan ja perille saavuttuaan hän löysi vanhus Paavalin ruumiin rukousasennosta. Psalmein ja hautajaisveisuin Antonios hyvästeli piispalliseen viittaan kiedottua vanhus Paavalia, mutta ei kyennyt kaivamaan hautaa erämaan karuun maahan. Tuolloin saapui paikalle kaksi leijonaa, jotka kaivoivat maahan kuopan. Jalopeurojen lähdettyä pyhä Antonios laski pyhän Paavali Erakon ruumiin kuoppaan. Ensimmäisen erakkoisän palmunlehtiviitan pyhä Antonios otti mukaansa - hän piti sitä siunauksena yllään aina Pääsiäisenä ja Helluntaina.
 |
| Pyhittäjäisämme Makarios Suuri. Fresko Lammin Panagiasta. |
Eräs toinen erämaakohtaaminen
"Abba Makarios Suuri meni abba Antonioksen luo vuorelle. Kun hän kolkutti ovelle, Antonios tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Kuka sinä olet?". Ja hän sanoi: "Minä olen Makarios." Sitten hän sulki oven ja meni sisään ja jätti hänet ulos. Mutta nähtyään hänen kärsivällisyytensä hän aukaisi hänelle ja piti hauskaa hänen kanssaan sanoen: "Olen jo kauan halunnut nähdä sinut kuultuani sinusta." Osoitettuaan sitten hänelle vieraanvaraisuutta hän antoi Makarioksen levätä, sillä hän oli varsin väsynyt. Illan tullen abba Antonios kostutti itselleen palmunvesoja, ja abba Makarios sanoi hänelle: "Käske, että minäkin kastelisin itselleni." Ja hän sanoi: "Kastele." Tehtyään vesoista suuren nipun hänkin kasteli sen. Nin he istuivat iltaan asti, puhuivat sielujen pelastuksesta ja punoivat. Ja punos laskeutui oviaukosta luolaan saakka. Mennessään aamulla sinne autuas Antonios näki abba Makarioksen punosmäärän ja sanoi: "Näistä käsistä lähtee paljon voimaa."
LUETTAVAA SUOMEKSI JA ENGLANNIKSI:
Athanasios Suuri: Antonios Suuren elämä
Gerontikon eli pyhien vanhusten sanomaa
Hieronymus: Paavalin, ensimmäisen erakon elämä (engl.)
Palladius: Historia Lausiaca (engl.)
Synaksarion, tammikuu
Palladius: Historia Lausiaca (engl.)
Synaksarion, tammikuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.