Iloitse, pyhittäjäisä Arsenios!

Dimitrios Vernezoksen maalaama fresko pyhästä Arsenios Kappadokialaisesta on Lammin Panagiassa Ilosanoman kappelissa.

Pyhä Paisios kirjoittaa teoksessaan Pyhä Arsenios Kappadokialainen:

"Monilla kyläläisistämme oli se käsitys, että Isä Arsenioksen, Hatžiefendiksen, ruumis olisi säilynyt maatumattomana, kuten lukuisten Pyhien kohdalla on käynyt, eivätkä he kunnioitussyistä siksi rohjeneet avata hänen hautaansa normaaliin tapaan.* Enää ei puolestaan ollut mahdollista se, että kaikki entiset farasalaiset olisivat kokoontuneet yhteen miettimään joukolla kysymystä haudan avaamisesta, sillä muuttonsa jälkeen he olivat levittäytyneet kaikkialle Kreikkaan Isä Arsenioksen ennustuksen mukaan. Isä Arsenios näet sanoi ennen kreikkalais-turkkilaista väestönvaihtoa: "Kun menemme Kreikkaan, kylämme hajaantuu ympäriinsä. Siitä tulee oikea sillisalaatti." Itsestään hän taasen sanoi: "Minä elän Kreikassa vain neljäkymmentä päivää ja kuolen siellä eräällä saarella." Nämä sanat kävivät todellakin kaikki toteen: kylämme joutui kokemaan sellaisen hajaannuksen, etteivät sen asukkaista monet tunne omia sukulaisiaan, eivätkä edes tiedä, ovatko nämä elossa vaiko kuolleet.

Kaikkea tätä ajatellessani päätin mennä yksin Kerkyraan nostaakseni hänen maalliset jäännöksensä haudasta ja siirtääkseni ne toiseen paikkaan. En kylläkään tiedä, kumpaan päätökseni perustui enemmän: hurskauteen vaiko röyhkeyteen.

Koko matkani ajan monet ajatukset vaivasivat minua, kuten se, mitä tekisin, jos löytäisinkin Isä Arsenioksen ruumiin maatumattomana, sillä silloin kerkyralaiset eivät varmasti antaisi minun ottaa sitä mukaani. Siitä kuitenkin olin täysin vakuuttunut, että kykenisin paikantamaan hänen hautansa, sillä vuonna 1945 sisarukseni olivat löytäneet sen ja lähettäneet minulle sieltä vähän multaa. Sen me levitimme Prodromoksen pyynnöstä erään kyläläisemme haudalle, koska hänen ruumiinsa ei ollut maatunut, ja niin se tämän jälkeen maatui. Prodromos kertoi minulle myös syyn, miksi kyläläisen ruumis ei aiemmin ollut maatunut.

Nykyisin pyhän Arsenioksen (tyhjälle) haudalle Kerkyran (eli Korfun) saarella ohjaa tämä kyltti. Kuva on otettu Athos-säätiön järjestämältä pyhiinvaellukselta vuonna 2016.

Saavuin siis Kerkyraan vuoden 1958 lokakuussa ja siellä satoi yhtenään. Hautausmaan pappi kehotti minua tulemaan uudestaan jonakin toisena vuodenaikana tai odottamaan sitä, että sade lakkaisi. Minä sanoin hänelle: "Minä tulen huomenaamuna tänne hautausmaalle, ja Isä Arsenios auttaa minua."

Seuraavan päivän aamuna lähdin liikkeelle rankkasateen saattelemana, mutta heti, kun saavuin hautausmaalle, tuo voimakas sade taukosi ja aurinko tuli esiin pilviverhon takaa. Isä Arsenioksen luitten nosto haudasta tapahtui täyden luonnonrauhan vallitessa. Pappi luki trishagioninkin. Kun sitten lähdin Isä Arsenioksen maallisten jäännösten kanssa, voimakas sade alkoi uudelleen. Silloin pappi sanoi: "Tuo Isä teki sen odottamasi ihmeen."

Täältä pyhä Paisios haki pyhän Arsenioksen pyhäinjäännökset eli pyhän Arsenioksen (tyhjä) hauta Kerkyralla.

Saavuin sitten hotelliin. Sijoitin matkalaukun, johon oli pannut Isä Arsenioksen luut, tyynyni päälle ja avasin laukun nähdäkseni ne ja rukoillakseni niiden edessä polvillani. Kun päivä jo oli pimentynyt, sytytin valon, jotta näkisin Isä Arsenioksen pyhittyneet jäännökset myös yön aikana ja voisin jatkaa rukoustani samalla tapaa.

Illalla yhdeksän tai kymmenen maissa maailmassa käytössä olevan ajanmittaustavan mukaan, kun olin siinä polvillani rukoilemassa, kuulin karkean äänen, joka sanoi minulle uhkaavaan sävyyn: "Mitä Pyhäinjäännöksiä nuo ovat olevinaan?" Samassa tunsin, kuinka jokin voima kävi kimppuuni. En nähnyt sen hahmoa kokonaisuudessaan, vain kaksi mustaa ja vastenmielistä kättä, jotka puristautuivat tiukasti kurkkuni ympärille tukehduttaakseen minut. Tuona hetkenä, jolloin olin vaarassa, huusin lujaa, vaikka en tiedä mistä se tulikin mieleeni: "Pyhä Arsenios, auta minua!" Silloin tunsin välittömästi toisenlaisen voiman, vahvan atleetin, tarttuvan kiinni noihin kauhistuttaviin käsiin ja paiskaavan ne etäämmäksi sekä vapauttavan minut. Sen jälkeen sydämeni sykki taas suloisesti ja jatkoin rukoustani entistä suuremmalla kunnioituksella Isä Arseniosta kohtaan...."

Pyhä Paisios pyhän Arsenioksen reliikkien äärellä.

*Kreikassa on tapana avata hauta noin kolmen vuoden kuluttua hautaamisesta ja nostaa vainajan luut ylös.

Pyhän Arsenioksen elämään voi tutustua täällä. Pyhän Paisioksen hänestä kirjoittaman teoksen "Pyhä Arsenios Kappadokialainen - elämä ja ihmeet" voi tilata mm. Kirjakauppa Filokaliasta tai Valamon Tuohuksesta. Kirjan esittelyyn voi tutustua täällä.