"He kutsuivat Häntä Jeesukseksi."

 

Jatkoa tekstikatkelmalle "Älykkyys ilman hyvyyttä...", missä pyhä Justin (Popović) kirjoittaa meistä ihmisistä runollisesti peuran näkökulmasta:

 

 

... Muinaisina aikoina valkoinen peura kertoi minulle, että Hän – kaikki-sävyisä ja kaikkiarmollinen – tuli maan päälle ja muutti sen jälleen Paratiisiksi. Missä Hän seisoi, sinne Paratiisi ilmestyi. Hänestä virtasi kaikkiin olentoihin ja koko luomakuntaan ääretön hyvyys ja rakkaus ja lempeys ja armo ja sävyisyys ja viisaus. Hän käveli maan päällä ja toi Taivaan alas maan päälle. He kutsuivat Häntä Jeesukseksi. Me näimme Hänessä, että ihminen voi olla ihmeellinen ja tavattoman kaunis ainoastaan silloin kun hän on synnitön. Hän jakoi meidän surumme ja itki meidän kanssamme. Hän oli meidän puolellamme ja vastaan noita ihmisluomuksia: syntiä, pahuutta ja kuolemaa. Hän rakasti kaikkia olentoja hellästi ja myötätuntoisesti; Hän syleili niitä jumalallisella kaipauksella ja Hän puolusti niitä ihmissynniltä, ihmispahuudelta ja ihmiskuolemalta. Hän oli ja on aina -- meidän Jumalamme, surullisten ja murehdutettujen olentojen Jumala, pienimmästä suurimpaan. Hän -- meidän Herramme ja Jumalamme! Hän -- meidän suloinen lohdutuksemme tässä katkerassa ohimenevässä maailmassa ja meidän ikuinen ilomme siinä kuolemattomassa maailmassa, joka tulee...

 

 

 

 

 

 

 

Archimandrite Justin Popovich: A Deer in a Lost Paradise – A Confession. 

Teoksesta: The Struggle for Faith and Other Writings of Bishop Nikolai Velimirovich and Archimandrite Justin Popovich.

 

 

Pyhä Joosef Hesykasti (+ 15./28.8.1959 jKr.)

 

Kuvat: Athos-Säätiö

Älykkyys ilman hyvyyttä on jumalallinen rangaistus.

 

 

Pyhä Justin (Popović) kirjoittaa meistä ihmisistä runollisessa tekstissään peuran näkökulmasta:

 

”Olen kuullut kyynelpurojen jokeltelevan, että ihmiset kerskaavat jonkinlaisesta älykkyydestä. Mutta minä tarkkailen heitä heidän päätekojensa, synnin, pahuuden ja kuoleman, mukaan. Ja olen tullut siihen loppupäätelmään, että jos heidän älykkyytensä koostuu siitä tosiasiasta, että he ovat keksineet ja luoneet synnin, pahuuden ja kuoleman, silloin se ei ole lahja vaan kirous. Älykkyys, joka elää ja ilmaisee itsensä synnin, pahuuden ja kuoleman kautta, on jumalallinen rangaistus. Suuri älykkyys - - suuri rangaistus. He solvaisivat minua, jos he sanoisivat minulle, että olen älykäs – älykäs inhimillisessä mielessä. Jos tuollainen älykkyys on ainoa ihmisten ominaisuus, silloin en ainoastaan hylkää sitä vaan myös kiroan sitä. Jos sekä paratiisini että kuolemattomuuteni riippuisivat siitä, silloin minä torjuisin sekä paratiisin että kuolemattomuuden ikuisesti. Älykkyys ilman hyvyyttä on jumalallinen rangaistus. Ja suuri älykkyys ilman suurta hyvyyttä on sietämätön kirous. Älykkäänä mutta ilman hyvyyttä ja lempeyttä ihminen on valmis paholainen. Olen kuunnellut taivaan enkeleitä, kun ne pesevät siipensä minun kyynelissäni: paholainen on suuri äly ilman hyvyyttä ja rakkautta. Ja myös ihminen on sitä jos hänellä ei ole hyvyyttä tai rakkautta. Älykäs ihminen ilman hyvyyttä ja myötätuntoa on helvetti minun lempeälle sielulleni, helvetti minun surulliselle sydämelleni, helvetti minun viattomille silmilleni, helvetti minun nöyrälle olemukselleni. Minun sieluni kaipaa yhtä: ei elää tässä eikä tulevassa maailmassa lähellä ihmistä, joka on älykäs, mutta jolla ei ole hyvyyttä tai myötätuntoista hellyyttä. Vain siinä tapauksessa suostun kuolemattomuuteen ja ikuisuuteen. Jos niin ei ole, oi Jumala, tuhoa minut ja muuta minut olemattomaksi!”

Archimandrite Justin Popovich: A Deer in a Lost Paradise – A Confession. 

Teoksesta: The Struggle for Faith and Other Writings of Bishop Nikolai Velimirovich and Archimandrite Justin Popovich, s. 154-155.