Jatkoa tekstikatkelmalle "Älykkyys ilman hyvyyttä...", missä pyhä Justin (Popović) kirjoittaa meistä ihmisistä runollisesti peuran näkökulmasta:
... Muinaisina aikoina valkoinen peura kertoi minulle, että Hän –
kaikki-sävyisä ja kaikkiarmollinen – tuli maan päälle ja muutti
sen jälleen Paratiisiksi. Missä Hän seisoi, sinne Paratiisi
ilmestyi. Hänestä virtasi kaikkiin olentoihin ja koko luomakuntaan
ääretön hyvyys ja rakkaus ja lempeys ja armo ja sävyisyys ja
viisaus. Hän käveli maan päällä ja toi Taivaan alas maan päälle.
He kutsuivat Häntä Jeesukseksi. Me näimme Hänessä, että ihminen
voi olla ihmeellinen ja tavattoman kaunis ainoastaan silloin kun hän
on synnitön. Hän jakoi meidän surumme ja itki meidän kanssamme.
Hän oli meidän puolellamme ja vastaan noita ihmisluomuksia: syntiä,
pahuutta ja kuolemaa. Hän rakasti kaikkia olentoja hellästi ja
myötätuntoisesti; Hän syleili niitä jumalallisella kaipauksella
ja Hän puolusti niitä ihmissynniltä, ihmispahuudelta ja
ihmiskuolemalta. Hän oli ja on aina -- meidän Jumalamme,
surullisten ja murehdutettujen olentojen Jumala, pienimmästä
suurimpaan. Hän -- meidän Herramme ja Jumalamme! Hän -- meidän
suloinen lohdutuksemme tässä katkerassa ohimenevässä maailmassa
ja meidän ikuinen ilomme siinä kuolemattomassa maailmassa, joka
tulee...
Archimandrite Justin Popovich: A Deer in a Lost Paradise – A Confession.
Teoksesta: The Struggle for Faith and Other Writings of Bishop Nikolai Velimirovich and Archimandrite Justin Popovich.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.