Päivi Kristiina Loikala jatkaa "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X ja XI, XII sekä XIII.
Päivi Kristiina Loikala:
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle
- XIV osa
Joulu on mennyt, ja uusi haaste
odottaa. Alan hahmotella Kristuksen tuonelaan laskeutumista kotona.
Työ on niin suuri, että se juuri ja juuri mahtuu seinälle.
Edelliset kaksi työtä valmistuivat niin helposti, mutta nyt on
jotenkin vaikea saada kaikki sommiteltua. Onneksi kuitenkin piirros
valmistuu sopivasti ja suuntaan taas Lammille.
Siirrän piirrosta seinälle ja huomaan, ettei se oikein ole sopusoinnussa edellisen kanssa. Yksi ristin äärellä seisovista naisista on aivan liian ylhäällä verrattuna Kristukseen uudessa kuvassa. Ei muuta kuin valkoista päälle vaan! Teen hahmon uudelleen: siirrän koko henkilön 15 cm alemmaksi. Paikkaan taivaan ja teen uudet ääriviivat. Kokonaisuus näyttää paremmalta. Onneksi näillä väreillä on helppo korjata virheet ja aloittaa alusta! Ja onneksi yhden naisen siirto riitti, ettei tarvitse kaikkia kolmea siirtää!
Siirrän piirrosta seinälle ja huomaan, ettei se oikein ole sopusoinnussa edellisen kanssa. Yksi ristin äärellä seisovista naisista on aivan liian ylhäällä verrattuna Kristukseen uudessa kuvassa. Ei muuta kuin valkoista päälle vaan! Teen hahmon uudelleen: siirrän koko henkilön 15 cm alemmaksi. Paikkaan taivaan ja teen uudet ääriviivat. Kokonaisuus näyttää paremmalta. Onneksi näillä väreillä on helppo korjata virheet ja aloittaa alusta! Ja onneksi yhden naisen siirto riitti, ettei tarvitse kaikkia kolmea siirtää!
Nyt uskallan kysyä Hannulta, voisinko
muuttaa ikonimaalaamoon. On jo pidempään tehnyt mieli, mutta nyt
kun Minnakin on täällä ornamentin kimpussa, asia nousee esiin.
Lupa tuleekin. Kiva oli olla naisten siivessä, mutta nyt voi Minna
tai äitikin olla tässä min' kanssa – niin, ja ukko myös, jos
sattuisi tulemaan. Voin korjata iltaisin paikkoja ja raapustaa pihaa,
voin maalata ikoneitakin tai... jos jaksan.
Muutto onkin työlästä - miten
ihmeessä tät' kamaa kertyy aina näin paljon? En jaksa siirtää
kerralla kaikkia, ja siksi muutto kestää ja kestää. Viimein teen
loppukiihdytyksen ja saan huoneen tyhjäksi ja siivottua. Uusi
kammarikin alkaa olla kuosissa.
Juuri silloin tulee paikalle pappi ja
suorittaa vedenpyhityksen ja vihmoo samalla uuden keljani. Se onkin
oikea luksuskelja, eikä mikään kilvoitussoppi. Olen onnellinen.
Ikonit ja kaikki oli jo laitettu kauniisti. Niinpä viihtyisä tupa
onkin valmis. Vieressä on pieni huone ja sen me Minnan kanssa
sortteeraamme kuntoon hänelle. Siinä on hyvä yöpyä, kun tulee
käymään.
Raahaan tavaroita paikoilleen koko talossa. Tuntuu, etten oikein maalaamaan kerkeäkään, kun on niin paljon kaikkea muuta tehtävää. Saan silti taivaan ja vuoret valmiiksi sekä pukuja aloitettua kuninkaille ennen kotiin lähtöä.
Sitten syntyykin kuudes lapsenlapsi pyhän Antonios Suuren päivänä ja matkustan Pohjois-Suomeen viikoksi. Enpä ehtinytkään kauan ollakaan kotona!
Reissusta matkaan suoraan Lammille maalaamaan. Korjaan ristin juurella olevan naisen valmiiksi ja jatkan siitä Aadamin vaatteisiin - vaikeat laskokset teettävät työtä. Pitää istua telineillä, ja selkä taas aloittaa kiukuttelun uudelleen, konttaan pitkin poikin tukea saadakseni, että pääsen pystyyn. Hoh, hoh, tätä elämää, kyllä on kankeaa.
Pyhä Aadam |
Minkähän ihmeen takia piti nyt tulla tällainenkin vaiva? Ainoa hyöty siitä on, ettei aamulla enää voi nukkua kivun takia, niin sitten voi raijata itsensä aamupalvelukseen. Kyllä selkä sitten vertyy, kun muutaman tunnin on ollut jalkeilla.
Hyvä mieli tulee kuitenkin, kun työ etenee. Tajuan, että kohta tämä seinä on valmis! Paljon tietenkin puuttuu, kaikki tekstit ja yksi kotona maalattu opetuslapsi. Siinä kohtaa on vielä ihan valkoinen läikkä. Kunhan Minna tulee, niin sitten liimataan sekin kohilleen.
Pyhiä apostoleja kotiateljeessa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.