Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 15)

Päivi Kristiina Loikala jatkaa "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XI, XII, XIII ja XIV).

Päivi Kristiina Loikala: 

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 

- XV osa

Minna-siskoni käy täällä kerran viikossa ja on yötä. Se on oikein mukavaa vaihtelua, kun kappelissa olo on niin yksinäistä. Illalla alamme opettelemaan kasvomaalausta, löydän hyvän Neitsyt Marian mallin, ja piirrämme sen. Liimaamme pohjustetut kankaat pahville, ja siitä se alkaa.

Istumme vastakkain saman pöydän ääressä, ja yritän pysyä askeleen edellä maalaamisessa, että sitten voisin neuvoa. En ole ennen ketään opettanut, ja se onkin mielenkiintoista. Päätämme tehdä kasvot kaikilla erilaisilla tyyleillä, joita olen Xenopoulokselta oppinut. Aloitamme kuitenkin perinteisellä tavalla. Ilta hurahtaa nopeasti, emme huomaa ajan kulkua. Juomme välillä teetä ja meillä on oikein mukavaa. Maalaamon toiseen siipeen muuttanut Vasili tulee ihmettelemään meidän iloista mekastustamme.

"Päätämme tehdä kasvot kaikilla erilaisilla tyyleillä..."

Aamupäivällä aloitamme kappelin pohjoisseinän viimeisen opetuslapsen liimaamisen. Vaikka onkin pieni pala vain kyseessä, niin sekin auttaa meidän yhteistyön kehittymistä. Huomaan, kuinka olen taas möhlinyt edellisen ison kankaan liimauksen suunnittelussa. Taas täytyy laittaa kankaan palasia, että pohja tulee täyteen. Tuuletusräppänät tekevät kepposen, millään en osaa niiden ympärystä suunnitella kunnolla. Se tietää vain lisää askartelemista.

Muutenkin tulee muutoksia: huomaan, että Neljänkymmenen marttyyrin yläreuna menee ihan hassusti. Kuvittelin aiemmin, että opetuslapsien viiniköynnös menisi marttyyrien yläpuolelta jouhevasti, mutta se näyttikin omituiselle. Katsomme Minnan kanssa, miten sen saisi paremmin. Päädymme siihen, että jatkan punaisia reunuksia ylemmäs ja teen niistä jykevämmän kaaren Kristuksen yli. Koko aamupäivän korjaan kaarta ja viiniköynnöstä. 

Ruokailun jälkeen Minna toivoo, että vielä vähän maalaisimme Neitsyt Mariaa. Eipä tarvitse montaa kertaa houkutella! Työ etenee yllättävän hyvin, ja Minna on niin tyytyväinen. Taas aika saa siivet, ja pian onkin Minnan kotiinlähdön aika.

Lauantaiksi sovimme, että tulen yökylään, ja aamulla sitten pääsemme kirkkoon. Sunnuntaina kävelemme kirkolle. Siellä onkin paljon ihmisiä, ja palvelus on slaavinkielinen. Kaikki tärkeät kohdat, Evankeliumi, uskontunnustus, ehtoollislauselmat sentään luetaan molemmilla kielillä. Seisomme lasten ikonin ”Hyvän Paimenen”, jossa Kristuksella oli lammas harteillaan, ja pyhän Efraim Syyrialaisen ikonien edessä. Ennen Ehtoollista saliin pelmahtaa kymmeniä lapsia, varmaankin he ovat olleet kerhossa palveluksen alkuajan. Alkaa iloinen tuohusten sytyttely ja ikoneiden suukottelu. Yksi pikkunappula haluaisi viedä Kristuksen ikonin mennessään.

Palaan illalla Lammille hyvällä mielellä. Aamulla maalaan tuonelaa ja paholaisen. Kello muistuttaa kahvitauosta, mutta en millään voi lähteä, kun paha ei ole vielä köysissä. Pakko saada se sidotuksi, ennen kun voi lähteä tauolle. Jotenkin tulee hyvä mieli, ja ihmettelen, mistä moinen tässä kohtaa johtuu? Eipä luulisi, että tuonelan tekeminen paljoa naurattaa! Tässä syy:

Kristus nousi kuolleista, 

kuolemalla kuoleman voitti 

ja haudoissa oleville elämän antoi!

Sinut on köytetty ja kuolema voitettu!

Riemuitkoot taivaalliset ja iloitkoot maan päällä olevat, 

sillä Herra teki voimallisen työn käsivarrellaan: 

Hän kukisti kuolemallaan kuoleman 

ja tuli esikoiseksi kuolleiden joukossa. 

Helvetin kidasta hän päästi meidät 

ja teki maailmalle suuren laupeuden.