Yhdessä vaiheessa isä Anthimos viipyi pitkähkön aikaa Athoksen huipun rauhassa. Ruokasalin hoitaja, isä Viktor, oli kovin levoton ja rukoili, että Jumala valaisisi vanhusta tulemaan luostariin, jotta hän saisi tältä hengellistä hyötyä. Hän myös ajatteli mielessään: "Ehkäpä vanhuksen kilvoitusvaivat erämaassa ovat uuvuttaneet hänet. Jos hän olisi täällä, tarjoaisin hänelle jotakin syötävää - tekisin hänelle teetä."
Seuraavan päivän aamuna vanhus saapui luostariin ja sanoi leikkisästi ystävälleen: "Kas, tässä olen. Toiveesi mukaan tulin Athokselta lopen uupuneena ja jalat kivistä verillä. Onko teesi tällaisen vaivannäön arvoinen?!" Veli huomasi vanhuksen ennaltanäkemisen armolahjan ja pyysi anteeksi vaivannäköä, jonka tuli tälle aiheuttaneeksi.
- Luvusta: "Pappismunkki Anthimos, Kristuksen tähden houkka"
Vanhus Augustinoksen suurella rakkaudella ja nöyryydellä ei ollut rajoja. Joskus hän sanoi minulle, että paholainen oli ilmestynyt hänelle hänen keljassaan* hirmuisen koiran hahmossa. Se syöksi tulta suustaan ja hyökkäsi hänen kimppuunsa kuristaakseen hänet, sillä se tunsi palavansa hänen rukouksistaan, kuten se itse sanoi. Vanhus Augustinos otti paholaisen kiinni, paiskasi sen seinää vasten ja sanoi: "Kurja paholainen, miksi sinä sodit Jumalan luomia ihmisolentoja vastaan?" Sitten vanhus jatkoi ja sanoi minulle: "Paholainen oli kyllä vahva, mutta niin olin minäkin; liimasin sen seinään. Myöhemmin omatuntoni kuitenkin alkoi syyttää minua kovasti, koska löin paholaista. Odotin kärsimättömänä aamun koittoa mennäkseni rippi-isäni luokse synnintunnustukselle, sillä olin tullut lyöneeksi paholaista. Heti päivän valjettua menin Provataan rippi-isäni luo ja tunnustin syntini. Hän oli kuitenkin hyvin lempeä minua kohtaan eikä antanut minulle lainkaan epitimiaa*, vaan käski minun osallistua Ehtoolliseen..."
- Luvusta: Vanhus Augustinos
Pyhän Vuoren vanhus Paisios: Pyhän Vuoren isiä ja elämää
*kelja: sekä maja että munkinkammio. Athoslainen kelja käsittää pienen kirkkosalin ja munkkien asuinhuoneet. Sen johdossa on vanhus, jonka kuoltua pääluostari yleensä luovuttaa keljan hänen seuraajalleen.
*epitimia: synnintunnustuksen yhteydessä annettava katumusharjoitus, jolla on kasvatuksellinen luonne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.