«Toista niin puhdasmielistä ihmistä en ole koskaan tavannut»

Autuaan gerontissa Makrinan muistolle (1921–1995)

Kesäkuun neljäntenä päivänä me vietämme autuaan gerontissa Makrinan (maalliselta nimeltään Maria Vassopoulou) muistopäivää. Hän oli Voloksen kaupungin lähellä sijaitsevan Panagia Odigitrian luostarin igumenia ja vanhus Joosef Hesykastin sekä vanhus Efraim Filotheolaisen (Arizonalaisen) (Moraitis) hengellinen lapsi.

Jumalan valittu aina äidin kohdusta saakka

Gerontissa Makrina

Autuaalla gerontissalla oli paljon murheita elämässään. Hän jäi varhain orvoksi, sairasti vakavasti, näki nälkää, koki sodan kauhut ja teki raskasta työtä.

Maria oli Jumalan valittu astia aina äitinsä kohdusta saakka. Kun hän oli vasta seitsemän ikäinen, hän rukoili toisten lasten kanssa ja kuuli sisäisen äänen, joka kutsui häntä enkelielämään luostarissa. Samalla hetkellä tyttö koki Jumalan läsnäolon sydämessään ja alkoi itkeä. Hän jätti ystävänsä, juoksi kotiin ja lankesi maahan pyhien ikonien eteen.

Samana iltana, kun hänen isänsä oli palannut kotiin, Maria kertoi hänelle, että hän haluaa ryhtyä nunnaksi. Kun isä kysyi, tiesikö Maria, mitä se tarkoitti, nunnaksi ryhtyminen, pieni tytär ei vastannut mitään. Silloin isä tajusi, että se oli Jumalan kutsu. Hän hymyili Marialle, antoi hänelle siunauksensa ja sanoi: «Tulkoon sinusta hyvä nunna, lapseni!».

Kuinka Maria parantui hengenvaarallisesta taudista

Maria kunnioitti kaikkein pyhintä Jumalansynnyttäjää suuresti jo varhaisesta lapsuudestaan saakka. Saksalaisten miehityksen aikana tyttö sairastui keuhkopussintulehdukseen. Kerran hän istui yksin pimeässä huoneessa nääntymäisillään nälkään ja rukoili Jumalanäitiä odottaen, milloin Jumalanäiti ottaa hänet luokseen tästä elämästä. Yhtäkkiä huone tulvahti täyteen valoa ja Maria näki nunnan, joka tuli hänen luokseen ja lupasi parantaa hänet. Kipu ja nälkä katosivat silmänräpäyksessä ja Mariasta tuntui aivan kuin hän olisi aivan äsken syönyt kyllikseen. Tämän ihmeellisen näyn jälkeen hän parani vaikeasta keuhkopussintulehduksesta.

«Toista niin puhdasmielistä ihmistä en ole koskaan tavannut»

Autuas gerontissa tunsi läheisesti muutamia kreikkalaisia kilvoittelijoita, joista jotkut on äskettäin luettu pyhien joukkoon. Kun hän tapasi ensimmäistä kertaa äskettäin kanonisoidun pyhän Paisios Athoslaisen ja kumarsi maahan hänen edessään, vanhus kumarsi siinä samassa maahan hänen edessään vastaukseksi hänen kumarrukseensa eikä noussut ennen kuin gerontissa nousi seisomaan. Pyhä Paisios siirtyi tuonilmaisiin vain kaksi kuukautta sen jälkeen, kun autuaan Makrinan sielu siirtyi iankaikkisuuteen. Kuultuaan hänen autuaasta kuolemastaan pyhittäjä Paisios sanoi: «Toista hänen kaltaistaan ei enää tule»¹.

Evian autuas Jakovos (Tsalikis) sanoi igumenia Makrinan luostarin lähellä asuville ihmisille: «Jos minä asuisin siellä teillä, kävisin joka aamu jalkaisin luostarissa hakemassa gerontissa Makrinalta siunauksen ja menisin vasta sen jälkeen töihin». Pyhä Porfyrios Kausokalivialainen ja autuaasti muistettava vanhus Jeronim puhuivat hekin gerontissa Makrinasta hyvin kunnioittavaan sävyyn.

Vanhus Efraim Arizonalainen kirjoitti autuaasta Makrinasta: «Hän oli erittäin hyveellinen ihminen, nöyrä, sävyisä, tarkkaavainen ja rukoili lakkaamatta. Hänen mielensä oli ihmeellisen puhdas. Niin puhtaita ajatuksia en ole kohdannut kenelläkään toisella ihmisellä».

Igumenia Makrinan «jumalallinen taimitarha»

Igumenia Makrinan ansiosta Panagia Odigitrian luostarista tuli «jumalallinen taimitarha», jonka kasvatit ovat perustaneet muutamia uusia luostareita Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Niiden kaikkien historia on sidoksissa pyhittäjä Joosef Hesykastiin.

Viisi kertomusta autuaasta gerontissa Makrinasta

Rakkaat lukijat! Tahdomme tänään, autuaan gerontissan muistopäivänä, jakaa teidän kanssanne muutaman kertomuksen, joita autuas Makrina itse oli kertonut hengellisille lapsilleen opetukseksi.

Vanhus Efraim Arizonalainen ja gerontissa Makrina

Ensimmäinen kertomus hurskaasta leskestä

Eräs leski kuuli kerran, että joku koputti hänen oveensa. Kun hän avasi oven, hän näki nuoren, raskaana olleen naisen, jota ei ollut koskaan ennen nähnyt, ja nuori nainen sanoi hänelle itkien: «Sinä olet minun äitini, suojelijani, pelastajani!». Leski päästi naisen epäröimättä kotiinsa ja piti salaa hänestä huolta muutamien kuukausien ajan. Aina pimeän tullen hän vei nuoren naisen kävelylle, jotta hän pysyisi vahvana ja terveenä, mutta jotteivät muut näkisi häntä. Vähää ennen synnytystä nainen antoi leskelle luvan etsiä lapselleen adoptiovanhemmat, ja hän löysi hurskaan avioparin, joka suostui adoptoimaan lapsen.

Pian sen jälkeen lesken poika, joka asui Amerikassa, otti äitiinsä yhteyttä ja pyysi häntä etsimään hänelle hyvän ja hurskaan nuoren naisen, jonka kanssa hän voisi avioitua. Äiti pyysi häntä tulemaan Kreikkaan mitä pikimmin, sillä hän oli jo löytänyt erinomaisen nuoren naisen, joka sopi pojalle puolisoksi. Ennen kuin nuoret tapasivat, leski kertoi pojalleen koko tarinan siitä, miten nuori nainen oli tullut hänen luokseen ja että naisella oli avioton lapsi.

Ensin poika oli harmissaan, sillä hän ei voinut uskoa, että hänen äitinsä valitsisi hänelle puolisoksi naisen, joka oli jo menettänyt puhtautensa. Mutta leski pystyi vakuuttamaan hänet siitä, että se oli Jumalan tahto ja että heidän avioliitostaan tulisi hyvä. Niinpä nuoret avioituivat lesken kylässä ja sen jälkeen poika palasi Yhdysvaltoihin nuoren vaimonsa kanssa.

Igumenia Makrina sisariston keskellä.

Tuona vuonna 1919 Eurooppaan levisi influenssaepidemia, joka surmasi yli 20 miljoonaa ihmistä, ja hurskas leski oli yksi tämän pandemian uhreista. Koska poika ei ehtinyt äitinsä hautajaisiin, hän päätti tulla kolmen vuoden kuluttua, kun äidin luut nostettaisiin haudasta kreikkalaiseen tapaan.

Kun he kaivoivat arkkua haudasta kolmen vuoden kuluttua, kaikkialle levisi ihmeellisen hyvä tuoksu, jonka kaikki läsnäolijat havaitsivat. Eikä siinä kaikki: Jumala oli peittänyt lesken luut kultaisella pitsillä. Ja kun pojan vaimo näki sen, hän lankesi polvilleen itkien ja sanoi kaikille: «Se johtuu siitä, että hän otti minut suojiinsa!» Kun sana siitä levisi, paljon ihmisiä tuli kaikkialta Kreikasta kumartamaan hurskasta leskeä ja heistä tuli tämän tapahtuman todistajia, mm. paljon piispoja ja pappeja!

Kuinka monia haavoittuneita sieluja autuas gerontissa Makrina itse otti suojiinsa ja «peitti» ehdottomalla rakkaudellaan! Ja kuinka paljon hän yhä edelleen suojelee meitä ja rukoilee meidän puolestamme Jumalan taivaallisen Valtaistuimen edessä!

Toinen kertomus siitä, että meidän täytyy kiittää Jumalaa kaikesta, mitä tapahtuu

Gerontissa opetti kaikkia häneltä hengellisiä neuvoja pyytäneitä, että heidän on ylistettävä Jumalaa kaikesta

Autuas gerontissa opetti aina luostarinsa sisarille ja häneltä hengellisiä neuvoja pyytäneille, että heidän on kiitettävä Jumalaa kaikesta, sekä niin sanotusta hyvästä ja niin sanotusta pahasta. Tästä aiheesta hän kertoi seuraavan tarinan:

 

Gerontissa Makrina, vanhus Efraim ja isä Joosef.

Yhdessä gerontissan luostarin lähellä sijaitsevassa kylässä asui uskovainen aviopari, jolla oli kymmenvuotias poika. Heidän naapurissaan asui vanha nainen, jolla oli aivan sietämätön luonne. Hän kiroili jatkuvasti, puhui naapureilleen rumasti ja kun heidän poikansa palasi koulusta, vanha nainen heitteli kiviä ja keppejä häntä kohti.

Kerran perheenisä kääntyi Jumalan puoleen rukoillen palavasti ja päätti kysyä Häneltä, miten he jaksaisivat kestää tämän vanhan naisen luonnetta. Herra ilmaisi hänelle, että naapuri eläisi vielä 30 vuotta! Ja miten perheenisä vastasi tähän ilmoitukseen? Hän sanoi nurkumatta: «Jumalan kiitos!» Mies kertoi vaimolleen Jumalan vastauksesta, ja vaimokin sanoi: «Jumalan kiitos!» Ja kun poika palasi koulusta kotiin ja kuuli, mitä Jumala oli vastannut isän rukoukseen, hänkin sanoi: «Kiitos Jumalalle!»

Vanhus Efraim ja gerontissa Makrina

Seuraavana päivänä ilkeän vanhan naisen talossa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Hän ei tullut ulos vuodattaakseen vihaansa naapureiden niskaan. Silloin perheenisä meni katsomaan ja huomasi, että vanha nainen oli ilmeisesti kuollut nukkuessaan. Hän alkoi viivyttelemättä rukoilla Jumalaa selvittämään hänelle, mitä oli tapahtunut, ja Herra sanoi hänelle: «Kun sinä vastasit: ”Kiitos Jumalalle”, Minä lyhensin hänen elämäänsä kymmenellä vuodella. Ja kun vaimosi vastasi samalla tavoin, otin vielä toiset kymmenen vuotta pois. Ja kun poikasikin ylisti Minua, minä otin häneltä vielä viimeisetkin kymmenen elinvuotta».

Kolmas kertomus siitä, miten meidän on ehdottomasti taisteltava vastaanpanemisen henkeä vastaan

Gerontissa sanoi, että meidän on taisteltava vastaanpanemisen henkeä vastaan ja oltava kuuliaisia

Gerontissa Makrina kertoi usein vielä yhtä tarinaa profeetta Mooseksesta. Kun Mooses oli israelilaisten kanssa autiomaassa, kaikki olivat kuolemaisillaan janoon. Jumala käski profeetta Moosesta lyömään sauvallaan kalliota, jotta sieltä virtaisi vesilähde. Profeetta alkoi epäillä: «Ei kai ole mahdollista, että vettä voisi virrata tästä kivestä?»

Autuas Makrina kävi pyhiinvaelluksella Pyhällä maalla ja etsi tämän paikan. Hän kutsui sitä «vastaanpanemisen kiveksi».

Mooses ei ollut heti kuuliainen Herralle, vaan viivytteli. Myöhemmin Herra sanoi hänelle: «Koska sinä vastustit Minua silloin, sinä et koskaan pääse Kanaanin maahan, Luvattuun maahan».

Gerontissa sanoi, että meidän on taisteltava vastaanpanemisen henkeä vastaan ja yritettävä olla kuuliaisia. Siksi kuuliaisuus on aivan ensimmäinen ja tärkein tehtävä, jota luostarissa opetetaan.

Neljäs kertomus kärsivällisyyden hyveestä

Kärsivällisyys on kaikkien hyveiden perusta

Tämän tarinan on kertonut gerontissan hengellinen tytär Aleksandra Lagou, Joanninan lääketieteellisen yliopiston lääketieteen historian professori. Yksi autuaan Makrinan rakkaimmista opetuksista oli opetus Jumalan rakkaudesta ja hän puhui myös paljon kärsivällisyydestä. Muistan, kuinka hän opetti minua hänelle niin tyypillisen pehmeästi: «Onko Jumalan rakkaudella rajaa? Ei! Ja ihmisen kärsivällisyyden pitää senkin olla loputonta».

Muistan, että joskus vuoden 1992 jälkeen, jolloin autuas Makrina matkusti Amerikkaan tapaamaan autuaasti muistettavaa gerontissa Taxiarchiaa, monen tunnin pituinen lento valtameren yli vaikutti häneen niin voimakkaasti, että hän sanoi myöhemmin: «Se oli todellinen ihme – lennät ja lennät ja allasi leviää melkeinpä ääretön valtameri! Jumalan rakkaus on loputonta kuin valtameri, ja ihmisen kärsivällisyydenkin pitää olla yhtä ääretön kuin valtameri».

Usein keskustelujemme päätteeksi minä painoin pääni hänen polvilleen, jotta hän siunaisi minut, ja siunatessaan hän sanoi: «Valtameret ovat valtavan kokoisia, ja joet ja laaksot suuria – suokoon Herra meille saman verran kärsivällisyyttä». Lisäksi hän sanoi: «Kärsivällisyyden armolahja on kaikkein vahvin armolahja», sillä kärsivällisyys on kaikkien hyveiden perusta. Me emme saavuta yhtään hyvettä ilman kärsivällisyyttä.

Gerontissa Makrina ja sisaret

Viides kertomus Marian ihmeellisestä parantumisesta

Monissa opetuksissaan autuas gerontissa Makrina puhui rukouksen tärkeydestä, etenkin Jeesuksen rukouksen. Hän painotti usein, kuinka meillä on välttämättä oltava hengellistä sinnikkyyttä sekä silloin, kun lausumme Jeesuksen rukousta, että silloin, kun syvennymme jokapäiväiseen rukoussääntöömme. Seuraavassa on yksi hänen kertomuksistaan, jota hän tapasi toistaa opettaessaan rukouksesta.

Eräs Maria-niminen nainen sai aivoinfarktin, minkä johdosta hänen jalkansa halvaantuivat kokonaan ja oikea käsikin kärsi. Viittä vuotta ennen aivoinfarktia gerontissa Makrina oli opettanut hänet toistamaan Jeesuksen rukousta ja rukousta «Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät» mahdollisimman usein, etenkin silloin, kun ilmaantuu jokin kiireellinen tarve.

Ja kun Maria oli nyt vuoteenomana pystymättä liikkumaan, hän piti rukousnauhaa vasemmassa kädessään ja anoi lakkaamatta: «Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, auta minua!» ja «Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta minut, syntinen!»

Gerontissa Makrinan kelja

Kun Maria oli muutaman päivän ajan rukoillut tällä tavalla, kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä ilmestyi hänelle kerran yöllä rukouksen aikaan. Jumalanäiti loisti kuin aurinko ja häntä seurasi suuri joukko enkeleitä ja arkkienkeleitä. Mariasta tuntui, että Jumalanäiti ikään kuin peitti koko maailman!

Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä sanoi taivaallisella äänellään: «Maria, lapseni, miten voin auttaa sinua?» Tämä hurskas nainen pyysi Jumalanäitiä ensinnäkin palauttamaan hänelle kyvyn kääntyä kyljeltä toiselle, sillä hänellä oli kovia kipuja. Mutta sitten hän alkoi anoa: «Mutta itse asiassa kaikkein eniten tahdon pelastusta. Janoan pelastusta ja siksi huudan Sinun puoleesi». Ja meidän kaikkein parhain Puolustajamme vastasi: «Minä annan sinulle sen, mitä pyydät – minä tulin, sillä sinä olet kutsunut minua päivin öin. Tahdon, että te kaikki kutsuisitte minua avuksenne! Huutakaa alati puoleeni ja minä kuulen teidät ja tulen luoksenne».

Marian huone ja koko talo täyttyivät taivaallisesta hohteesta ja suloisesta tuoksusta, joita Jumalanäiti levitti ympärilleen. Autuaan gerontissa Makrinan mukaan kaikki tämän naisen sukulaiset todistivat tätä elävää ihmettä. Taivaallinen tuoksu säilyi talossa monen päivän ajan, etenkin sairaan Marian huoneessa. Marian kasvot hohtivat armosta, jonka hän oli saanut. Hän alkoi vähitellen kääntyä kyljeltä toiselle ja muutaman päivän kuluttua hän parani täydellisesti ja nousi sairasvuoteeltaan aivan terveenä.

Tämän kertomuksensa lopuksi gerontissa Makrina aina sanoi, että kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä tahtoo, että me kaikki kutsuisimme häntä avuksemme. Gerontissa sanoi: «Mitä Jumalanäiti sanoi? ‟ Minä tahdon, että te kutsuisitte minua avuksenne. Minä kuulen ja tulen apuun. Tahdon, että kutsutte minua: ‟Auta minua, kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta lapsukaiseni” — ja kaiken, mitä tahdotte minulle sanoa sydäntenne syvyyksistä”».

Tällä kertomuksella autuas gerontissa osoitti, että kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä TAHTOO meidän kääntyvän hänen puoleensa, ja lupaa osoittaa meille olevansa läsnä!

Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät autuaan gerontissa Makrinan esirukousten tähden!

Olga Rožnjova, Olga Zatuševskaja

Kesäkuun 1. päivänä vuonna 2017

Artikkelissa on käytetty gerontissa Makrinan hengellisten lasten muistelmia, samoin kuin arkkimandriitta Dimitrios Karellaksen luvalla katkelmia hänen esitelmästään Washingtonin Goldendalessa sijaitsevan pyhän Johannes Edelläkävijän luostarin 20-vuotisjuhlassa.

1Tämä on virheellinen tieto, pyhä Paisios siirtyi tuonilmaisiin heinäkuussa 1994 ja autuas Makrina kesäkuussa 1995. Toim. huom.

Tämän artikkelin käännöksen julkaisuun on saatu lupa Pravoslavie.ru-sivustolta. 

Gerontissa Makrinan elämään voi tutustua täällä.
Ja hänen opetuksiinsa puolestaan täällä.