Pyhän Andreaan Skiitan johtajan Vanhus Efraimin kuoleman kolmivuotismuistojuhla Athosvuorella

Viime lauantaina 28.3.2026 Pyhän Andreaan skiitalla vietettiin suurella rakkaudella skiitan edesmenneen johtajan Vanhus Efraimin kuoleman (30.3.2023) kolmivuotismuistojuhlaa. Kreikan merkittävin kirkollinen nettilehti Vima Orthodoksias julkaisi muistojuhlasta reportaasin monin valokuvin. Siitä käy ilmi, miten merkittäväksi Vanhus Efraimin persoona nähdään Athoksella ja Kreikassa ylipäätään. Vanhus Efraim tunnetaan Suomessakin, sillä hän kävi maassamme yli kymmenen kertaa. Hänen rohkaisullaan ja siunauksellaan perustettiin Athos-Säätiön Panagiakin. Julkaisemme kyseisen reportaasin kokonaisuudessaan muutamin valokuvin.

 

Ollos iäti muistettu, sinä autuuteen kutsuttu Jumalaa suuresti rakastanut ja Hänen kansansa eteen paljon vaivaa nähnyt Vanhuksemme!

 

PYHÄN ANDREAAN SKIITAN JOHTAJAN VANHUS EFRAIMIN KUOLEMAN KOLMIVUOTISMUISTOJUHLA ATHOSVUORELLA

 

Georgios Theoharis

 

Athoksen luostariyhdyskunta kaikkinensa mukana; Athosvuorelaisen Pyhän Andreaan skiitan edesmenneen johtajan Vanhus Efraimin kuoleman kolmivuotismuistojuhlaa vietettiin hartaasti ja syvän liikutuksen ilmapiirissä. Kyseessä oli vaikuttava hahmo, joka läsnäolollaan painoi leimansa Athoksen luostariyhdyskunnan hengelliseen elämään.

 

Pyhän palveluksen toimitti Rogoin KS piispa Filotheos yhdessä Vatopedin luostarin igumenin Vanhus Efraimin kanssa. Siihen otti osaa myös suuri joukko pappismunkkeja ja Isiä koko Athoksen luostariyhdyskunnasta.

 

Athosvuoren munkkien kuten myös pyhiinvaeltajien runsas läsnäolo osoitti, miten suurta kunnioitusta ja rakkautta edesmenneen Vanhuksen persoona levitti ympärilleen hänen eläessään ja herättää vielä nyt hänen kuolemansa jälkeenkin.

 

Harras ja liikuttava ilmapiiri

 

Jumalallisessa liturgiassa ja muistopalveluksessa kannettiin rukouksia hänen sielunsa pelastumisen puolesta kirkkoveisujen puolestaan luodessa erityisen hartaan ja liikuttavan ilmapiirin.

 

Monet läsnä olevista Isistä puhuivat kyynelsilmin vanhus Efraimin elävästä tavasta neuvoa ja osoittaa isällistä rakkautta. Muistot hänen hengellisestä ohjauksestaan säilyvät ihmisten mielissä lähtemättöminä ja elävinä.

 

Vanhuksen hengellinen perintö

 

Edesmennyt Pyhän Andreaan skiitan johtaja oli yksi Athosvuoren kaikkein kunnioitetuimmista hahmoista. Vuosikausien palvelullaan, nöyryydellään ja itsekieltäymyksellään hän jätti jälkeensä merkittävän hengellisen perinnön.

 

Hänet tunnettiin arvostelukyvystään, viisaudestaan ja lämpimästä rakkaudestaan nuorempia munkkeja kohtaan. Hän oli myös monen monien uskovien hengellinen isä niin Kreikan sisällä kuin ulkopuolellakin. Yhä hänen hahmonsa innoittaa luostarikilvoittelijoita ja ortodoksisen perinteen kysymyksissä hänen opetuksiinsa vedotaan.

 

Puheissa painottui erityisesti vanhus Efraimin työ ja anti, joka edelleenkin ohjaa ihmisiä ja vahvistaa heitä heidän uskossaan.

 

Muistojuhlan jälkivaikutelma

 

Kuoleman kolmivuotismuistojuhla ei ollut vain kirkollinen muodollisuus, vaan elävä todistus Athoksella vallitsevasta uskosta, yhteydestä ja perinteen ­jatkuvuudesta. Vanhus Efraimin hahmo säilyy sammumattomana Isien ja uskovien muistissa, valoisana nöyryyden ja rukouksen esikuvana.

 

 

 

 

 

 

 

Vima Orthodoksias (teksti ja kuvat) 29.3.2026; käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen

"Kaikkia meitä kyyneleet polttavat..."

 

 

"Kaikkia meitä kyyneleet polttavat, 

kun näemme makaavan ruumiin. 

Ja kun lähestymme sitä tervehtiäksemme, 

lausukaamme samalla näin: 

Katso, sinä jätit rakkaasi; 

etkö enää puhu kanssamme, ystävä? 

Miksi et puhu, niinkuin ennen puhuit meille, 

vaan olet hiljaa, etkä lausu kanssamme: Halleluja!"

 

+

 

"Ei ole sieltä kukaan palannut elämään kertoakseen, 

kuinka he siellä elävät, 

entiset veljemme ja jälkeläisemme, 

jotka ehättivät edeltämme Herran tykö. 

Sentähden me usein kyselemmekin: 

Näemmeköhän siellä toisiamme? 

Näemmeköhän siellä veljiämme? 

Lausutaankohan siellä yhdessä: Halleluja!"

 

+

 

"Ihminen, jos olit ihmiselle armollinen, 

niin Hänkin armahtaa sinua siellä. 

Jos olit sääliväinen orvolle, 

on Hänkin sinua säälivä. 

Jos pelastit jonkun hädästä, 

niin Hänkin pelastaa sinut hädästä. 

Jos eläessäsi vaatetit alastoman, 

niin Hänkin vaatettaa sinut siellä veisulla: Halleluja!"

 

+

 

"Sytymme tuleen vain kuullessammekin, 

että siellä on iankaikkinen valkeus. 

Siellä on elämämme lähde, 

siellä myös iankaikkinen nautinto. 

Siellä on paratiisi, 

jossa kaikki vanhurskasten sielut iloitsevat. 

Käykäämme sinne Kristuksessa mekin, 

että saisimme huutaa näin Jumalalle: Halleluja!"

 

 

 

 

Katkelmat pyhä Anastasios I:n (559 – 599), 

pyhän Gregorios Suuren ystävän, hautauskontakista (suom. isä Johannes Seppälä)

 

ateistin rukous ja sielun lepo

 

 

 

 

"Tiedättekö, millainen on ateistin rukous? Se on seuraavanlainen: ”Jumalani, Jumalani... Sinä et ole olemassa!” Mutta miksi hän puhuttelee jotakuta tuolla tavalla, kun Häntä ei olemassa? Se ei ole loogista! … Mutta se on siksi [loogista], koska Jumala on luonut sielun, ja sielu itse etsii totuutta, eikä löydä lepoa muuta kuin Kristuksessa - olipa ihminen ortodoksikristitty tai ei." 

- Pyhän apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitan + Vanhus Efraim

 

 

 

 

Joka haluaa...

 

 

 

”Joka haluaa kohota korkeuksiin, oppikoon ensin laskeutumaan alas, syvyyksiin!”

+ Arkkimandriitta Efraim Pyhänandreaanskiittalainen

 

 

 

 

 

 

Teoksesta: Itsetuntemuksen nuolia

Pyhä Henki on tarkoituksellisesti jakanut armolahjat Kirkossa sillä tavoin, että sen jokainen jäsen tarvitsee kaikkia muita

 

Hyvää paratiisia, 

Kristuksessa rakas

Gerontas Efraim!

"Kun joku tulee Pyhälle Vuorelle päämääränään jäädä sinne munkiksi, hänellä on yleensä aluk­si itsestään se käsitys, että hän on kaikin tavoin kelpo nuorukainen, todellinen pikku enkeli. Hän ei ole perillä siitä, että hänen olemukseensa kätkeytyy runsaasti itsekkyyden, omahyväi­syyden ja ylpeyden piirteitä. Tähän ylevään, mutta epärealistiseen itsetuntemukseen voi löy­tyä kaksikin selitystä: joko hänen elämässä aiemmin osoittamansa esimerkillinen tarkkaavai­suus tai se, ettei hänen kohdallaan ole koskaan ilmaantunut sellaisia olosuhteita ja edellytyk­siä, jotka olisivat tulleet aktivoineeksi hänessä nuo salassa olevat paheet. Kun aika sitten ku­luu, athoslainen munkki alkaa vähitellen nöyrtyä, sillä hän vertaa itseään nyt pyhiin kilvoitte­lijaisiin ja vielä sitäkin enemmän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Tälle uudelle orasta­valle nöyryydelle on tyypillistä se, ettei se saata ketään epätoivoon eikä turhauta ketään, mutta myös se, että se estää meitä yhteiselämässämme sortumasta toisten tuomitsemiseen. Sen pii­rissä elävä ei näet vertaa itseään kehenkään ihmiseen maan päällä, sillä jokainen ortodoksi on oma erillinen ja ainutkertainen persoonallisuutensa. Pyhä Henki on tarkoituksellisesti jakanut armolahjat Kirkossa sillä tavoin, että sen jokainen jäsen tarvitsee kaikkia muita..." - Lisää elämästä Pyhällä Athosvuorella 

 

 

 

 

 

Gerontas Ephraim: On Repentance (translation in English)

 

 

 

 

 

"Maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman," sanoo Jumala.

 

 

”Kun Kain tappoi Aabelin, Jumala lähetti ylienkeli Mikaelin Aadamin luo kertomaan hänelle, mitä tehdä pojalleen Aabelille: Hautaamaan hänet. On Jumalan ilmoitus, että ihmisen täytyy palata maahan, kun hän kuolee. Se johtuu siitä, että luodessaan meidät Jumala otti maasta tomua ja tuohon kohtaan maata tuli kuoppa, tyhjiö. Tämä maahan tullut tyhjiö pitää täytää ja se tehdään meidän hautauksessamme. ”Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman,” sanoo Jumala. Kaikki toiset tavat – esimerkiksi vainajien polttaminen – ovat syntiä, eikä Jumala tahdo sitä. Kun meidät haudataan, me tottelemme Herran tahtoa ja saamme Armon, mikä on viimeinen tässä elämässä.” 

 

 

 + Arkkimandriitta Efraim, 

Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta, 

Athosvuori.

Kuva: Pellanews / Public domain

Koko maailma...

 

"Koko maailma, koko
maailmankaikkeus ei ole
kuolemattoman sielumme
arvoinen. Autuas on hän,
joka elää hengellisesti."

+ Arkkimandriitta Efraim

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Athoslaisen Pyhien apostoli Andreaan 

ja Antonios Suuren skiitan julkaisu: 

Itsetuntemuksen nuolia

Kirjakauppa Filokaliasta

Kaksi lyhyttä dokumenttia Athosvuorelta

 

 

 

 

 

"... Sinun totuutesi sanan oikeina jakajina."

 

 

 

"Ensimmäiseksi muista, Herra, meidän isiämme...

 jotka anna pyhille seurakunnillesi rauhassa olevina, terveinä, kunniallisina, voimallisina, pitkäikäisinä, Sinun totuutesi sanan oikeina jakajina."

 

 

Papistolla on kaksi vaihtoehtoa:

1) He eivät muistele piispaa eivätkä toimita jumalanpalveluksia

2) He muistelevat piispaa ja toimittavat jumalanpalveluksia

Papistolla saattaa olla perusteet olla muistelematta piispaa, mutta ei tule erottautua Kirkosta. Piispan muistelu on toiveen muodossa esitetty rukous.

 

 

- Arkkimandriitta Efraim, 

Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta, 

Athosvuori

Tulisin ja kultaisin kirjaimin...

 

 

"Paras ja menestyksekkäin tapa rakastaa meidän Jumalanäitiämme on rukoilla hänen nimessään: "Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta minut." 

Jumalanäidin nimissä tekemillämme rukouksilla on suuri merkitys pelastuksemme kannalta, sillä nämä rukoukset on kirjoitettu tulisin ja kultaisin kirjaimin ja niillä on suuri voima ja erityinen painoarvo Tuomion päivänä."

- Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitan johtaja, 

arkkimandriitta Efraim, Athosvuori

(TÄMÄ ON MAINOS) Sent By God: Geronda Ephraim of Arizona Book Project

 

 

 

 

"... vaan ylös enkeleihin, jotka iloitsevat Taivaissa."

Kolme nuorukaista tulisessa pätsissä

 

 

”Isä, jos olisin silloin tiennyt, millaista on iankaikkinen elämä ja taivaallinen kauneus, josta sielut nauttivat Jumalan läheisyydessä, olisin pyytänyt että marttyyrikilvoitukseni kestää ikuisesti, sillä se ei ollut mitään verrattuna Jumalan armon lahjoihin.” 

- Pyhän Eufimia Khalkedonilaisen (+303) vastaus pyhälle Paisiokselle, kun tämä ihmetteli, kuinka hän niin pienikokoisena ja hauraana ihmisenä oli saattanut kestää sellaisia kidutuksia

 

”Marttyyrit (eli todistajat) johdatetaan teurastuspaikalle ja he huutavat ilosta. Sillä halu iankaikkiseen elämään tuhoaa teurastuksen kivun. Marttyyri ei näe vaaroja vaan seppeleitä, kruunuja. Hän ei säikähdä haavoja, vaan laskee palkintoja. Hän ei katso alas mestaajiin, jotka häntä ruoskivat, vaan ylös enkeleihin, jotka iloitsevat Taivaissa. Hän ei tutkiskele ohimeneviä vaaroja, vaan mietiskelee iankaikkisia palkintoja.”

- pyhä Basileios Suuri

 

”Marttyyrikilvoituksen aikana Jumala lähettää pyhittyneille marttyyreille erityisen Armon, oman marttyyriarmon, jotta he voivat kestää marttyyrikilvoitukset. Kuten lääketieteessä potilas nukutetaan leikkaukseen, eikä hän tunne kipua, niin tämän Armon avulla marttyyrit tunsivat vähemmän kipua. Tietenkin nämä marttyyrit olivat ennen marttyyrikilvoitustaan eläneet hyveellistä elämää.”

- Pyhän Andreaan skiitan johtaja, arkkimandriitta Efraim

 

”Jumalallinen Armo teki marttyyreista sellaisia, että he eivät olleet ainoastaan tuntematta marttyyrikilvoituksensa kipua vaan he myös iloitsivat, että saattoivat todistaa Kristuksesta.”

- pyhä Efraim Katunakialainen

 

 

 

"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa."

 

 

 

"Kun Jumalansynnyttäjä meni paratiisiin kuolonuneen nukkumisensa jälkeen, kaikki pyhät tulivat hänen eteensä, ja hän siunasi heidät. Mutta kun hänen vanhempansa – Joakim ja Anna – tulivat hänen eteensä, hän nousi valtaistuimeltaan ja syleili heitä! Näettekö, että Jumalan käsky kunnioittaa isääsi ja äitiäsi, on voimassa myös paratiisissa." 

 

 

- Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitan johtaja, 

arkkimandriitta Efraim, Athosvuori 

Munkkina eläminen...

 

 

"Munkkina eläminen on tavattoman yksinkertaista, kunnioitetut isät, veljet ja sisaret. Se on to­della yksinkertaista, mutta juuri siksi, että se on niin yksinkertaista, se on samalla hyvin anka­raa. Munkin ei pidä pyörittää mielessään monen monituisia ajatuksia, sillä kaikki vahingolli­set ja liialliset ajatukset hän on istuttanut itseensä ennen Pyhälle Vuorelle tuloaan. Mikäli hän yhäti antaa niille elintilaa, hän kantaa syntiinlangennutta maailmaa sisimmässään ja elää Ju­malanäidin Puutarhassa ikään kuin olisi helvetissä."

 

 

- Arkkimandriitta Efraim, Pyhien apostoli Andreaan ja Antontios Suuren skiitta, Athosvuori.

"Miksi nimi Fotini?"

 

Historian traagisin persoona - osa 2

 

Tällaisessa tilassa meidän Kristuksemme löysi Juudaksen. Hän kutsui hänet opetuslapsekseen ja teki hänestä jopa yhteisön rahakukkaron haltijan (taloudenhoitajan)...

Tätä kuvaa pyhä Johannes Teologi, kun hän sanoo, että Juudas kantoi rahakukkaroa. Mitä tarkoittaa "kantoi"? Nyssäkässäkö hän rahoja kantoi? Vai rahalippaassako? Ei, se oli yhteinen rahasto, jota hän kantoi taskuissaan. Hänelle annettiin rahaa. Sadasta kolikosta hän laittoi seitsemänkymmentä omaan taskuunsa. Tietysti Kristuksemme tiesi tämän, mutta Hän ei koskaan nuhdellut häntä! Ei yhtään kertaa. Ainoastaan sen yhden kerran, kun Hän sanoi: ”Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen pojan?”

Lopuksi Juudas teki itsemurhan.

Ihmetelkää Kristuksen Rakkauden syvyyttä häntä kohtaan! Kun Hän nousee Öljymäelle, Juudas sanoo mielessään: “Kun Jeesus on ristiinnaulitaan, hänen sielunsa menee tuonelaan. Minäpä puolestaan tapan itseni, sieluni laskeutuu tuonelaan, teen hänelle maahankumarruksen, ja Hän antaa minulle anteeksi.”

Niinpä hän hirttäytyi samaan aikaan, jolloin Kristus kohtaa kärsimyksensä (Ristillä), Suuren perjantain aamunkoiton paikkeilla. Jumalana Kristus näkee Juudaksen ja käskee puuta taivuttamaan oksaa. Ja oksa taipui, ja Juudaksen jalat koskettivat maata, eikä hän pystynyt päättämään päiviään, hirttäytymään.

Koitti Suuri Perjantai. Kristuksemme on kuusi tuntia ristillä ja kolmekymmentäkolme tuntia tuonelassa. Kristuksemme nousi kuolleista, ja yhä vielä Juudas kituu. Hän on elossa noin monet tunnit. Miksi? Tässä on sen salaisuus: ehkäpä hän katuisi. Ehkä hän sanoisi: “Jumalani! Tein synnin!” Tähän kätkeytyy suuri ihme! Silloin köysi olisi katkennut, ja Juudas olisi selvinnyt vammoitta.

Kristuksemme nousi kuolleista ja, koska Juudas ei katunut, Jumala antoi lopun koittaa. Silloin puu jousen tavoin singahti äkillisesti ylöspäin ja paiskasi hänet toiselle puolelle. Juudas putosi vatsalleen terävään kiveen, joka lävisti hänen sisälmyksensä. Näky oli kuvottava.

Juudasta kadutti, mutta hän ei katunut. Mikä on ero näiden kahden välillä? Juudaksen katumus tulee hänen huuliltaan: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Se ei tule hänen sisimmästään toisin kuin Pietarin kohdalla, joka kavalsi vain huulillaan. Sisimmässään Pietari tunnisti meidän Kristuksemme. Hän oli kavaltaja suullaan mutta ei sydämeltään. Hän katui ja maksoi rikkomuksensa hinnan. ”Sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille” (Mark. 16:7). Tuossa vaiheessa Pietari ei vielä ole Herran oppilas, sillä vasta myöhemmin tehtiin sovinto, Kristus kysyessä: ”Pietari, rakastatko sinä minua...” (Joh. 21). Pietari teki vielä [Juudasta] suuremman synnin, vaikkapa vain sanallisesti. Kolme kertaa hän kielsi Kristuksemme, joka oli sanonut sen hänelle Pyhällä Ehtoollisella.

Mutta Pietari katui, kun taas Juudas ei koskaan katunut.

- Arkkimandriitta Efraim, Pyhien apostoli Andreaan ja Antontios Suuren skiitta, Athosvuori. 

Katkelma muistiinpanoista, puheesta ”Historian traagisin persoona”

 

Historian traagisin persoona - osa 1

Juudas Iskariot

 

"Meillä on kaksi Juudasta pyhien kahdentoista apostolin piirissä. Ensimmäinen on pyhä Juudas, Herran veli, jota kutsutaan myös Taddeukseksi ja Leeviksi. Hän on pyhän Joosef Kihlaajan poika tämän ensimmäisestä vaimosta Salomesta...

Toinen on Juudas Iskariot, joka syntyi Kerijotissa.* Hänen vanhempansa olivat Simon ja Maria. Heillä oli myös toinen poika. 

Juudas Iskariot oli ainoa juudealainen Kristuksen opetuslapsista, sillä kaikki muut yksitoista opetuslasta olivat galilealaisia. Yhtä on olla galilealainen ja toista on olla juudealainen - niin kielellisesti kuin emotionaalisesti. Yleensä galilealaiset olivat tuohon aikaan herkkäsieluisia, hyvin yksinkertaisia, teeskentelemättömiä ja suoria. Eivät toki kaikki vaan erityisesti vain ne, jotka olivat Kristuksen valitsemia, sekä tavalliset ihmiset. 

Juudealaiset olivat tietäisempiä ja vaateliaampia suhteessa odotettuun Messiaaseen. He olivat ankarampia ja kovasydämisempiä, eivätkä he helposti hyväksyneet sellaista odotettua Messiasta kuin Jeesus Kristus, joka sanoi, ettei Valtakunta ole omani tästä maailmasta vaan Taivaasta. ”Emme halua Taivaallisia Valtakuntia,” juudealaiset sanoivat. ”Haluamme maallisia. Haluamme, että meidät vapautetaan roomalaisista rakentaaksemme koko maailmanlaajuisen imperiumin. Haluamme tulla planeettojen valtiaiksi. Sellaisen Messiaan me haluamme.” Ja niin haluavat he tänäkin päivänä! 

Nuoruudessaan Juudas Iskariot tappoi veljensä veitsellä erään riidan aikana. Veljensurmaaja – ensimmäisen veljensurmaaja Kainin jälkeläinen! Juudaksen isä riitaantui rajusti hänen kanssaan, ja Juudas vihastui niin, että tappoi isänsäkin. Hänestä tuli siis isänsurmaaja ennen kuin hän täytti kaksikymmentä vuotta.

Sitten Juudas halusi löytää itselleen vaimon. Hänen Maria-äitinsä heitti hänet pellolle pahan tekemisestä, ja hän meni toisaalle töihin. Hän oli Kristuksen ikäinen. Hän muutti Jerusalemiin, teki töitä jonkin aikaa, pikkutöitä. Hän ei pitänyt työnteosta, mutta hän piti paljon rahasta. Hän rakasti erittäin paljon rahaa, hänellä oli ahneuden himo - hän halasi nähdä rahaa, kuulla sen kilinän... Tuohon aikaan raha oli metallista.

Kului muutamia vuosia, ja hän halusi mennä naimisiin. Hän löysi erään naisen, ja he menivät naimisiin. Nainen oli viisitoista vuotta vanhempi Juudasta, joka oli tuolloin 28-vuotias, ja nainen puolestaan oli melkein 45-vuotias. Naisen nimi oli... Maria. Ja... vaikuttaa uskomattomalta... mutta se oli Juudaksen äiti! Tälle löytyy selityksensä, sillä Juudas palasi Jerusalemista tunnistamattomana. Edes hänen oma äitinsä ei tuntenut häntä! Eikä Juudaskaan tuntenut äitiään, sillä kipu ja uuvuttava rukous olivat muuttaneet häntä, ja hänestäkin oli tullut tunnistamaton.

Äiti intuitiivisesti tajuaa oman lapsena, vaikka mitä tapahtuisi. Lapsi ei saata ymmärtää, mutta äiti kyllä. Kuvitelkaa, miten villi ihminen Juudaksesta oli tullut ja millaisiin raakalaisuuden tasoihin hän oli Jerusalemissa alentunut. Heti kun he saivat tietää olevansa äiti ja poika, he erosivat, eivätkä edenneet keskinäiseen suhteeseen.

Tällaisessa tilassa meidän Kristuksemme löysi Juudaksen. Hän kutsui hänet opetuslapsekseen ja teki hänestä jopa yhteisön rahakukkaron haltijan...

(JATKUU)

 

 

- Arkkimandriitta Efraim, Pyhien apostoli Andreaan ja Antontios Suuren skiitta, Athosvuori. 

Katkelma muistiinpanoista, puheesta ”Historian traagisin persoona”

*Kerijot-Hesronin kaupunki (mainittu mm. Joos. 15:25).

"Jokaisen ihmisen elämä..."

 

 

Oli eräs luennoitsija, jolla oli aiheena: “Meidän tulee syödä luomutuotteita, jotta elämme monia vuosia!” Miehen onnistui pitää yhteensä kaksi puhetta ja sitten hän kuoli! Älkää uskoko, että luomutuotteiden syöminen saa teidät elämään pidempään. Tämä ajatus on valhe. Kyllä, luomutuotteet ovat terveellisiä, mutta jokaisen ihmisen elämä on Jumalan käsissä, eikä se riipu luomutuotteista.”

- Arkkimandriitta Efraim, 

Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta, 

Athosvuori

 

 

+ + + Risti + + +

Kuva: Pyhän Andreaan skiitta

 

 

"Risti on Kristuksen merkki (sinetti). 

Kristus merkitsee minut Ristillä. 

Joka kerran kun teemme ristinmerkimme, pudotamme atomipommin vihollisen päälle."

 

 

 

 

- Vanhus Efraim, 

Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta, Athosvuori