Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 21)

Päivi Kristiinan kuulumisia vuoden 2017-2018 vaihteesta...

Päivi Kristiina Loikala jatkaa "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa.

Edelliset osat:

 

I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X,

XI, XII, XIII, XIV, XV, XVI, XVII, XVIII, XIX ja XX.

 

& lisäosa: Kysymyksiä

 

Päivi Kristiina Loikala: 

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 

- XXI osa

 

Tripla-hanke päättyi, ja mie vaivuin horrokseen.

 

2017

 

Olin niin väsynyt taistelemaan byrokratian rattaissa, että vetkuttelin pari kuukautta tukipapereiden kanssa. Siitähän sitten jouduinkin hankaluuksiin, kun papereita vaadittiin vaikka mistä, ja rahatkin olivat loppu. 

 

 

Hiljalleen sain kuitenkin pensselit heilumaan ja tein valmiiksi pyhät erämaaisät. 

 

 

 

 

En vain löytänyt heille tekstejä omin avuin, joten käännyin Hannun ja Alexin puoleen. 

 

 

Niinpä taas lähdimme Minnan kanssa Lammille liimaamaan pyhiä. 

 

Minna ja Päivi liimamassa.

 

Hyvin onnistui liimaus, vaikka perinteiden mukaan mitat olivat taas väärin.

Pyhät Makarios Suuri ja Iisak Syyrialainen olivat jostakin ihmeen syystä hieman ylempänä kuin pitäisi olla. 

 

 

Mittausvirheet herättivät meissä taas ihmetystä ja jäi arvoitukseksi, mistä ne johtuivat.  

 

Saimme kuitenkin ison osan seinän pinta-alaa kerralla valmiiksi, koska olin maalannut alaosan kangaskoristeenkin samaan kankaaseen.

 

Tällä kerralla minua jännitti Lammille meno - koskaan ei vielä sellaista tunnetta ollut ollut! 

 

 

Paikan päällä oli kuitenkin hiljaiseloa - tuntui kuin kaikki olisi pysähtynyt. Aina kun olen päässyt perille, on jotain uutta kerennyt tapahtua sillä välin kun olen ollut kotona, mutta tällä kertaa mitään ihmeellistä ei ollutkaan tapahtunut. 

 

 

Kuun loppupuolella oli kuitenkin tulossa Natalia Aldoshinan ikonimaalauskurssi, ja sitä varten siivosimme Minnan kanssa ikonimaalaamon. Odotin, että pääsisin osallistumaan kurssille.

 

Mutta toisin tietysti kävikin! Haaveillun ikonimaalauskurssin sijaan jouduinkin työnhakukurssille! Pitikö tässä iässä tosiaan opetella työnhakua? 

 

 

Kurssin alkupäivät menivätkin kurssiopettajia neuvoessa. Ensin ajattelin, että kulutan kurssipenkkiä aivan turhaan, mutta kolmen päivän kuluttua sainkin laadittua uuden CV:n ja etsiskeltyä mahdollisia apurahoja, joita voisin hakea. Yhtä jopa hainkin. 

Jouluna kotosalla meillä oli paljon väkeä ja huisketta. Aika kiiti niin nopeasti - meni uusvuos' ja yhtäkkiä olikin jo Teofania. Ukko virkkoi, että oli sellain' ralli, ja joulu meni kuin varkain ohi, ettei ehtinyt edes huomata! Päätimme pitää yhdessä jälkipikkujoulun, juhlistimme Kristuksen syntymää valmistamalla vähän jouluherkkuja ja ostamalla pienet lahjat. 

 

"Kerrottiin, että joku vanhuksista pyysi Jumalalta nähdä isät, ja hän näki heidät, paitsi abba Antoniosta. Niin hän sanoi sille, joka hänelle näytti: "Missä abba Antonios on?" Hän sanoi: "Samassa paikassa, missä Jumala on, on hänkin." 

(Gerontikon: Pyhä Antonios Suuri, 27.)

 

 

"Kerran, kun abba Makarios kulki veljien kanssa Egyptin halki, hän kuuli lapsen sanovan äidilleen: "Amma, eräs rikas rakastaa minua mutta minä vihaan häntä, ja eräs köyhä vihaa minua mutta minä rakastan häntä." Sen kuultuaan abba Makarios ihmetteli. Niin veljet sanoivat hänelle: "Mitä tämä sana on, isä, kun niin ihmettelet?" Ja vanhus sanoi heille: "Totisesti, Herramme on rikas ja rakastaa meitä, mutta me emme halua kuullakaan Hänestä. Vihollisemme perkele taas on köyhä ja vihaa meitä, mutta hänen saastaisuuttaan me rakastamme." 

(Gerontikon: Abba Makarios Egyptiläinen, 24.)

 

Jumalan pyhät, rukoilkaa Jumalaa meidän puolestamme!

 

 

Pyhä Justin Celijeläinen

 

Pyhä Gabriel Tunnustaja, Kristuksen tähden houkka

Pyhä Georgios Tunnustaja, (Karslidis)

Toiveissa kirkko pyhälle Basileios Suurelle - Seitsemän kysymystä ikonimaalari Päivi Kristiinalle

Tässä yleisimpiä "teknisiä" kysymyksiä, ja vastaajana on ikonimaalari Päivi Kristiina Loikala:

1. Mitä materiaalia on se kangas, joka viritetään seinälle ja johon kuvia maalataan?

Kangas on raakapuuvillaa eli lakanakangasta.

2. Mitä käytetään kankaan pohjustuksessa? 

Pohjustus tehdään liimasta ja liidusta + vesi. 

 

3. Millä liimalla pohjakangas liimataan seinään? 

 Liima on Puuliima 66:sta.

 

 

 

4. Mitkä värit ovat käytössä? 

Värit on maavärejä, joita ikonimaalauksessakin käytetään. Minulla on käytössä sinooperi, punamulta, okra, titaani+sinkki valkoinen, sienna, umbra, sininen (tumma ultramariini) ja vihreä kromi sekä musta - jota en juurikaan käytä kuin jonkun sävyn muuttamiseen.

 

5. Mikä on "sidosaine" (kun ei siis käytetä kananmunaa, joka on käytössä ikonimaalauksessa)?

Sidosaineena on vesiohenteinen lakka. 

 

 

6. Kuinka monta maalikerrosta maalataan kuhunkin hahmoon?

 

Värikerroksia on vaatteissa 4-5 ja kasvoissa 6-7.

 

 

7. Mistä maalausten mallit tulevat?

 

Mallit tulevat välillä Kreikasta Konstantinos Xenopoulokselta ja yleisimmät etsin Internetistä. Naispyhien malleja sain ikonimaalari Aleksander Wikströmiltä. Muutaman mallin olen saanut myös Panagian asukkailta.

 

Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 20)

Päivi Kristiina Loikala jatkaa "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa.

Osat:

I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X,

XI, XII, XIII, XIV, XV, XVI, XVII, XVIII, XIX.

Olemme vuoden 2017 viileässä kesässä,

jonka korkein lämpötila meteorologien mukaan jäi yhtä alhaiseksi viimeksi yli 40 vuotta sitten.

Päivi Kristiina vietti aikaa kotosalla ja mökillä

(välillä maalaten, välillä kasvimaata kuokkien),

kunnes sitten elokuussa palasi Lammin Panagiaan...

Päivi Kristiina Loikala: 

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 

- XX osa

Minnan kanssa liimasimme ensimmäisen ovenpieliornamentin. Ai että tuli hieno!

Päivin Minna-sisko vastaa pyhän Basileioksen kirkkotilan ornamenttien tekemisestä.

Samalla opettelin sanomaan "ei" kaikelle ylimääräiselle, vaikka vaikeaa se oli. Kieltäytyminen teki vatsankin kipeäksi, mutta sitä oli pakko opetella, ettei olisi totaalinen uupumus iskenyt. Autokin alkoi rohista, ja kotiinlähtö karkasi matkan päähän.

Kotona kaikki kuitenkin oli mallillaan, ja mökillä alkoivat toukotyöt. Sain puurtaa maamon kanssa kasvimaalla ja olikin ihme, miten hyvin kaikki eteni. "Saa nähdä, miten käy - ovatko säät puolella vai vastaan? Kauniille näyttää," ajattelin.

Kotona yritin aloittaa myös pyhien isien maalaamista, mutta kaikki työkalut olivat hukassa. Enkä ollut edes mitannut edellisten pyhien kokoa, ja mallitkin olivat... missä lie! Turhaannuin kaiken etsimiseen - miksi en ollut ollut huolellinen? Kankaan sain kuitenkin pohjustettua. "Kai tämä täst'," päättelin.

Kun pääsin alkuun, kaikki sujuikin hyvin. Maalasin isoa kangaspalaa, jolla oli korkeutta kaksi metriä ja leveyttä puolitoista. Kun sain sen osan valmiiksi, ukko laittoi lisää vaneria ja muovit seinään.

"Lisää maalauspinta-alaa!" - Päivin "ukko" osallistuu myös omilla taidoillaan pyhän Basileioksen kappelin seinämaalausprojektiin.

"Kyllä kelpaa! Maalaustila sen kun suurenee," totesin. Melkein kolme metriä kertaa kaksi metriä maalauspintaa!

Alareunaan tulisivat liinakuviot ja sen yläpuolelle pyhät isät - pyhittäjä Iisak Syyrialainen, erämaaisä Antonios Suuri, pyhä Makarios Suuri ja pyhä Efraim Syyrialainen.

Pyhä Efraim Syyrialainen, pyhä Antonios Suuri, pyhä Makarios Suuri...

Kesä oli kuitenkin yhtä onneton kun talvikin. Lämpimän ilman sijaan piisasi vesisadetta. Heinäkuun yössä oli vain +10 astetta. Tuntui, että olin luita ja ytimiä myöten jäässä kaiken aikaa. Ihan kiukutti, kun aamulla kiskoin päälle yhtä paljon vaatteita kuin talvellakin! Eikä kasvimaallakaan mitään oikein kasvanut.

Elokuun lopulla ajelin taas Lammille, jossa pidettiin seminaaria. Venäjältä saapui myös kuvausryhmä tekemään juttua. Kauheasti liehuin edestakaisin, kun piti siivota, järjestellä ja pihahommissakin riehua! Säät jatkuivat kylminä ja kosteina. Välillä tuntui, etten voi olla enää tässä koleudessa - ei voinut edes hellaan tulia tehdä, aurinkokaan ei paistanut!

Yritin saada Kristuksen syntymän maalattua valmiiksi kaikesta hulinasta huolimatta.

Minna toi onneksi uusia siveltimiä jo kuluneiden tilalle. Niiden peseminen ja yleensä peseytyminen oli aika askeettista - kattilassa lämmitetään vettä, käytössä myös pesuvati ja kuuppa: oikeeta kilvoitteluelämää!

Vaikka itse olinkin kylmien säiden, taloushuolieni ja ajatusteni kangistama, niin muut hankkeet kuitenkin etenivät. Pääkirkkoonkin saapui maalauksia. Kuvausryhmä puolestaan touhusi koko päivän, kun sillä oli niin paljon kaikenlaista kuvattavaa. Sitten koko joukko tupsahti kappeliinkin... ja minun olisi pitänyt sitten kertoa jotain - kaikenlaista! Pala kurkussa aloitin. "Mitähän tästä tulee," pohdin.

Kun jännittää vietävästi, niin huomaankin, että puhun kuin Runeberg! Juttua tulee asiasta ja välillä sen vierestäkin! Vielä kaiken huipuksi kuvaaja halusi kiivetä telineillekin. Siellä sitten maalasin ja samalla yritin kertoa, miten kaiken teen. Hupaisaa on, että filmi näytetään joskus naapurimaassa, missä ammattimaista ikonimaalaamista opetellaan vuosi tolkulla! Siellä sitten saavat ihmettellä tällaisen amatöörin työtä.

Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 19)

Päivi Kristiina Loikala jatkaa "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XI, XII, XIII, XIV ja XV, XVI ja XVII sekä XVIII.

Olemme vuoden 2017 toukokuussa...

Päivi Kristiina Loikala: 

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 

- XIX osa

Täällä Lammilla on jo odottava huiske käynnissä. Vanhus Efraim on tulossa, ja kaikki touhuavat kuin tuli hännässä. Nurkat siistiytyvät ja talven jäljet siivotaan. Mie puurran kappelissa ja oon jotenkin solmussa. Ei meinaa tulla hyvää ollenkaan. Pitää käydä huilimas' ja nukahdan kahdeksi tunniksi. 

Yritän venkslata ruokavaliota vähän järkevämmäks, jos vaik' säryt vähenis... Enpä tiedä, mikä tähän auttaa. Ulkonakin paiskii räntää minkä ehtii, vaikka koht' on jo toukokuu. Oudot kelit – koko talves' ei ol' lunta ja nyt sitten sitä tulee.

Lähden kylään Petralle. Aurinko hellii meitä, ja kevät tuntuu sittenkin tulevan. Ihailemme puutarhassa nousevia sirkkalehtiä ja kuovimme minulle kaikenlaisia alkuja. Mullan tuoksu on mitä parhain lääke, olo kohenee ihan silmissä. Vielä päälle isännän tekemä ihana lounas, voiko parempaa ollakaan. Suurkiitos!

 

Lammilla Hannu on saanut loistoidean siirtää kelloja varten hirsikatoksen yhden talon takapihalta. Irrottavat kuulemma katon ja sitten traktorilla siirtävät koko rotiskon kahdessa kappaleessa paikalleen. Huima suunnitelma, mitenkähän käy? Kun lähden kahville, en usko silmiäin – siinä osat jo ovat parkkipaikan reunassa!

Vielä pitää hieman siirtää ja sitten nostaa katto paikoilleen! Ja kahvit juotua sitten lähdemme katsomaan, kuinka kaikki tapahtuu. Apumiehet ovat kahvilla edelleen, joten mie ja Hannu joudutaan hommiin. Uskokaa tai älkää, mutta katto saatiin kohdalleen! Kaiken kruunuksi miehet laittoivat vielä katolle kreikkalaisen puusepän tekemän ristin, ja kantoivat kellot katon alle.

Seminaari on vauhdissa ja samalla saapuu kuin maasta polkaisemalla ihmisiä, jotka ahdistavat minut nurkkaan. Pakottamista ja vaatimista, seuraavaksi kehuja ja yltiöpäistä ylistystä. Menen ihan sekaisin. Samalla epäilen kaikkia yksiselitteisiä kantoja asioihin. Ajatukset tuntuvat murskaavan minut, ja häpeän kaikkea, mitä mielessä pyörii.

Kun Vanhus Efraim saapuu ja käyn pyytämässä siunauksen, sydän hypähtelee kipeästi. Häpeän mennä, mutta kun siunauksen aika tulee, kävelen toisten perässä. Vanhus pitää kiinni päästäni, ja mie kiedon käteni hänen ympärilleen. Kietoudun Vanhukseen ihan sopimattomasti varmaankin – tahattomasti. Kuin lapsi lämpimän isän syleilyyn.

 

Yöllä vielä ajatukset kiertävät ja nousen rukoilemaan. Ajattelen Jumalanäidin sydämen kauneutta ja puhtautta. Oikeaa sydämen kauneutta, joka on kaiken katoavan yläpuolella.

"Jumalanäidin sydämen kauneutta..."

 

Minäkin olin joskus nuorena kaunis. Se kauneus muuttui rumuudeksi huonolla asenteella ja käytöksellä. Se tuhosi sydämiä ja pilasi hyväksi tarkoitetun elämän hulluudellaan. Luojalle kiitos, en Häntä sydämen viimeisessä sopukassa unohtanut, vaan Hän oli aina viimeinen lohtu ja turva, kun kaikki muu kaatui. Vaikka hainkin sitä lohtua usein itsekkäistä lähtökohdista, luulen että siinä piili kuitenkin mahdollisuus parempaan. Kun ikää tulee ja luita särkee, on ahdistus entisestä elämästä välillä sietämätön.

Ihmeellistä on, kuinka oikeasti aivan vieraan ihmisen syliin kapsahtaessa voi tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksi. Ilman mitään sen kummempaa – silti todellakin kummallista ja lohduttavaa.

Pyhä Jakovos Evialainen

Kuva: full-of-grace-and-truth.blogspot.ru

Pyhän Jakovoksen kelja, Pyhittäjä Daavin luostari, Evia.

Pyhän Jakovos Evialaisen jäähyväiskirje veljestölleen erään sairauskohtauksen jälkeen, josta hän tosin toipui.

Pyhän Daavidin luostarissa, toukokuun 23. päivänä 1977

Pyhät isät, Kyrillos ja Serafim, pyhien esirukoustenne tähden, Herra, meidän Jumalamme, armahtakoon meitä.

Pyhät isäni, pitäkää huolta Pyhän Daavidin luostarista. Kaikki, mitä tässä pyhässä luostarissa on, museo ja niin edelleen, kuuluu pyhälle Daavidille. Samoin kaikki tavarat – kirjat, rahat ja muu sellainen – pyhän Daavidin keljassa, jossa vuodesta 1952 lähtien olen asunut, kuuluvat hänelle. Omakseni en ole koskaan tahtonut mitään. Ainoastaan heikkouteni ja jokapäiväisten tarpeitteni tähden nuo tavarat olivat käytössäni. Koska olen tajunnut olevani tomua ja tuhkaa, en ole koskaan himoinnut mitään enkä ajatellut, että minun pitäisi omistaa jotakin itseäni varten.

Pitäkää huolta, että kaikissa asioissa keskenänne vallitsee aina rakkaus, sillä rakkaus peittää syntien paljouden. Juuri siksi, että me rakastaisimme toisiamme, Kristuskin astui ristille.

Jos meillä on keskinäinen rakkaus, silloin me olemme Jumalan lapsia. Mikäli minä, tomusta luotu ihminen, olen jossakin teitä murehduttanut, antakaa se minulle anteeksi. Herran armo olkoon kanssanne.

Suutelen teitä pyhällä suudelmalla.

Vähäisin pappismunkkien joukossa,

+ Isä Jakovos

Käännös kreikasta: © Athos-Säätiö

Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 18)

Päivi Kristiina Loikala jatkaa "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XI, XII, XIII, XIV ja XV, XVI ja XVII.

 

 

Vuoden 2017 tapahtumat jatkuvat, ja Kristuksen syntymää kuvaava fresko aloittaa eteläseinän maalausprojektin...

Päivi Kristiina Loikala: 

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 

- XVIII osa

Kellot saapuivat Moskovasta.

Tänään tulivat kirkonkellot! Saapuivatkohan ne Moskovasta – vai Helsingistäkö? Miehet asensivat ne pihatelineelle, ja naiset sitten opettivat meitä soittamaan niitä. Kaikki saivat vuorollaan kokeilla – minäkin. Se oli hauskaa, vaikka rytmissä pysyminen tuottikin vaikeuksia. Yksi kello oli jalalla poljettava, kaksi vasemmalla kädellä ja kaksi oikealla soiteltava.

"Kellonsoittaja" - pappismunkki Joosefin akvarellityö (lisätietoja)

Kaikki tulivat iloisiksi, ja aurinko paistoi!

Kahvitauon jälkeen siirryin kappeliin kopioimaan piirustusta eteläseinään.

Tein oikein vauhdilla, kuin viimeistä päivää. Oli ihanaa päästä eteenpäin – enää yksi seinä täysin valkoisena ja tyhjänä!

Joku harjoitteli kellonsoittoa, ja juhlatunnelmissa levitin seinän yläosaan vielä sinisen värin.

Tänä päivänä
Neitsyt Yliolennollisen 

synnyttää!
Maa tarjoaa
luolan lähestymättömälle
Enkelit paimenten
kanssa ylistystä veisaavat.
Tietäjät tähden mukana
vaeltavat, sillä meidän
tähtemme on syntynyt
Lapsukainen, Iankaikkinen Jumala. 

(Kristuksen syntymäjuhlan kontakki)

Laulatti ja väsytti. 

Seuraavana päivänä - myyjäisten jälkeen - suuntasin kotimatkalle. Kotiin mennessä kävin Kouvolan kirkossa, jossa vietettiin palmusunnuntaita.

Kotona kaikki oli entiseen malliin. Aloin vain suunnitella ja valmistaa pääsiäisherkkuja. Oli niin kiva olla keittiössä vaihteeksi - kylläpä tuli innostuttua vähän liikaa! Niitä herkkuja saikin syödä kyllikseen ukon kanssa kahdestaan.

"Pääsiäispöytä" - pappismunkki Joosefin akvarellityö (lisätietoja)

Yöpalvelus oli Lappeenrannassa. Ajelin sinne itsekseni ukon jäädessä kotiin tällä kertaa. Kirkko ei ollut tupaten täynnä, koska osa ihmisistä oli Imatralla. Se oli oikeasti ihan hyvä, koska kirkko on aika pieni ja tuohusten kanssa oli aiemmin ollut vaaratilanteita.

"Tuohusten liekit" - pappismunkki Joosefin akvarellityö (lisätietoja)

Ensi vuonna menisinkin mökille ja kävisin jumalanpalveluksissa Haminassa. Siellä olisi tuttuja ja se olisi ihanaa!

"Pääsiäisen ristisaatto" - pappismunkki Joosefin akvarellityö (lisätietoja)