Päivi Kristiina Loikala:
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle
- XVI osa
Hannu matkusti pyhiinvaellusmatkalle
Athoksen luostareihin. Tänne jäimme me ja muutama talkoolainen. Osa joukosta on flunssassa. On tosiaan
hiljaista. Meidän talossa käy säpinä, kun Vasilin kanssa yritämme
päästä uuteen arkeen kiinni. On paljon siivoamista hänen
siivessään. Onneksi on apulaisia, yksin siihen olisi mennytkin
aikaa.
Minä en ole kipeänä, mutta olo on väsynyt. Mikään ei meinaa mennä eteenpäin sen jälkeen, kun sain pahan sidottua. Luen arkkipiispa Paavalin elämäkertaa iltaisin tai katson netistä kuulumisia. Neuvottelen myös puhelimitse Hannun kanssa ylärivistön maalauksien nimistä. Nyt on valmis suunnitelma. Nyt pitäisi vain aloittaa...
Kun sitten kiipeän telineille, minut
valtaa sellainen väsymyksen puuska, että kiipeän samantein alas ja
menen nukkumaan. Huomenna on kyllä pakko vain aloittaa ja taistella
väsymystä vastaan. Kotiinkin olisi pitänyt jo lähteä, mutta odotan
toimittajaa, joka on tulossa ensi viikon tiistaina.
Aamulla otan itseäni niskasta kiinni ja kiipeän ylös kirjoittamaan tekstejä maalauksiin.
”Kristus
herättää Lasaruksen”,
”Herran Jerusalemiin ratsastaminen”
ja ristiin ”Kunnian Kuningas”.
Ei se nyt niin vaikeaa ollut, joku vain jarrutti. Samalla hieman korjaan edellisiäkin tekstejä, jotka ovat mielestäni hailakoita. Vielä en laittanut ”Ristiltä ottoa”, koska ristin juurella olevalta naiselta on kasvojen maalaus kesken. En millään saa tehtyä kasvoja väsymyksen vuoksi, ja alankin tehdä pohjia Kristuksen vaatteisiin.
Sekin oli kyllä suuri työ, kun värit vaihtuvat liukuen vihertävästä varjonpuolen punertavaan. Puvusta pitäisi tulla kultainen. En uskalla jatkaa nyt, ettei mene pilalle. Saan pohjan kuitenkin jotenkin valmiiksi, ihmettelen samalla, miten vaikealta kaikki nyt tuntuu.
Lauantaina on jumalallinen Liturgia, joka olisi jäänyt väliin, jos olisin mennyt kotiin. Hyvä etten päässytkään! Sunnuntaina puolestaan on Anna-Maria McElwainin klavikordikonsertti, joka sekin olisi jäänyt, jos aikataulu olisi pitänyt. Erinomaista, etten päässyt! On ihanaa kuunnella, pienellä joukolla Lahden kisojen tähden, taitavaa soittoa. Ja väliajan jälkeen Raamatusta Vanhan Testamentin lukua laulaen hepreaksi. Ensin oli Luomiskertomus, vaikka sanaakaan en ymmärrä, se koskettaa niin että kyyneleet valuvat. Sitten Kymmenen käskyä ja psalmeja. On se ihmeellistä, kun ihminen osaa taitavasti jotain, eikä yhtään ole noussut hattuun!
Maanantaina saankin tietää, että
haastattelu on peruttu. Iloisena ryntään kotimatkalle. Iloisena,
että olin saanut kokea konsertin ja palveluksen, sekä siitä, että
ilma on mitä upein!
