Kun sydämessä on ankara talvi, täytyy kestää...

Kysyjä (nunna):

Kuuliaisuus. Kiusaukset. Rukous ei suju. Vastoinkäymisiä.

Pyhän Andreaan skiitan Vanhus Efraim:

Täytyy kertoa asiat Igumenialle, ja niin murheet katoavat ja sillä lailla mieli kevenee. Kun sydämessä on ankara talvi, kuten pohjoisessa on, mitä silloin voi tehdä? Täytyy kestää. Emme me vastaa Jumalalle tuosta talvesta. Me voimme suorittaa pienet tehtävämme helposti, kunhan vain – uudelleen haluan toistaa – kaikki asiat ovat Igumenian tiedossa. Kuten huomaatte, joskus toistan tätä samaa asiaa. Paholainen on hyvin ovela. Se tuntee hyvin hengellisen sodankäynnin ja pyrkii siihen, että salaisimme asioita Igumenialta.

Ihmisinä huomaamme sen, miten helppo meidän on olla silloin, kun suoritamme asioita oman mielemme mukaan. Se on kaikkien yhteinen kokemus. Mutta luostarielämän kohdalla asiat ovat vähän toisin, toisella tasolla... korkeammalla tasolla.

Meillä on suuri luottamus sitä henkilöä kohtaan, jonka alaisuudessa olemme, ja me käytämme tätä henkilöä oman edistyksemme eteen. Ja näin hengellisesti rikastumme, koska kaikissa tekemisissä on kuuliaisuuden sinetti – pienissä ja suurissa...

Mitä tarvitaan hengellisen elämän alkuun?

KYSYJÄ: 

Hengellisen elämän alku... mitä silloin tarvitaan?


VANHUS EFRAIM, Pyhän Andreaan skiitan johtaja: 

Hengellisen elämän alussa tarvitaan jatkuvasti rippi-isää ja hengellisiä keskusteluja.

Tarvitsemme myös käytännöllisiä asioita: tiettynä aikana luemme hengellisiä kirjoja ja käymme kirkossa, paastoamme.

Pikkulapsikin juo alussa vain maitoa, myöhemmin hän voi syödä muutakin ruokaa. Jos kyseessä on sairaalloinen lapsi, hän saattaa tarvita myös lääkkeitä. Joskus jopa jonkin toimenpiteen.

Meidän ei tule epäillä kirkkomme toimenpiteitä. Langenneella logiikalla päädymme epäilemään lopulta kaikkea.

Mitä sen jälkeen?

KYSYJÄ: 

Mitä tulisi tehdä, jos on ollut masentunut ja sitten hiljalleen alkaa toipua siitä? Aluksi hänen pitää siis mennä hyvän kristityn lääkärin luo, lukea kiitospsalmeja ja rukoilla. Mitä sen jälkeen, kun on voimistunut?

 

VANHUS EFRAIM, athoslainen Pyhän Andreaan skiitta: 

Kun voimat alkavat palautua, ihmisen tulee suuremmassa määrin jatkaa psalmien lukemista ja rukousta. Alussa ne parantavat ihmisen. Sen jälkeen ne ylläpitävät terveyttä. Jos lakkaan rukoilemasta, heti alan ajatella asioita. Ja... mitä ajattelisinkaan?

Mitä tulee varoa?

Kysyjä:

”Mitä ortodoksikristityn tulee erityisesti varoa?”

Vanhus Efraim, athoslainen Pyhän Andreaan skiitta:

Ensinnäkin: haureuden ja siveettömyyden henkeä.

Toiseksi: Vihan ja vihastumisen henkeä.

Kolmanneksi: Toisten tuomitsemisen henkeä.

Neljänneksi: Hengellisen laiskuuden henkeä.

Elämme tulee olla askeettista. Askeettinen elämä kuuluu kaikille – ei ainoastaan munkeille. Me kuulumme taistelevaan kirkkoon. Yötä päivää olemme taistelutantereella. Vihollisemme on paholainen, vanha minämme sekä valitettavasti jotkut paholaisen ihmiset.

Emme kuitenkaan voi katsella jatkuvasti toisia ihmisiä. Meidän tulee omassa elämässämme toteuttaa Kristuksen käskyjä.

Mitä tulee muistaa...?

Kysyjä:

Mitä tulee muistaa omassa elämässä?

Vanhus Efraim, athosvuorelainen Pyhän Andreaan skiitta:

Kristus!

Jeesuksen rukous.

Pyhä Ehtoollinen.

Tulee muistaa myös lähtöä - paratiisia ja kadotusta. Koska emme voi varmasti tietää, kuinka monta vuotta elämme täällä, meidän täytyy olla valmiina joka hetki. Kuten oli pyhä Athanasios Athosvuorelainen: kirkon kupoli putosi hänen päälleen.

Sen sijaan että...

KYSYJÄ: 

Kuinka voi uskoa siihen, että Kristus ei rankaise?


VANHUS EFRAIM, Pyhän Andreaan skiitan johtaja: 

Kristus ei koskaan rankaise. Syntimme rankaisee meitä. Jumala ei ajattele, Hän tuntee kaikki. Ihminen ei tunne ketään, mutta ajattelee tuntevansa. Sen sijaan että syyttäisimme itseämme, jotka olemme syntisiä, me syytämme rankaisusta Kristusta, joka on viaton!