"Tietäkää..."

 

Viber: Orthodoksa, Pneumatika&Ofelima 19.9.2026; 

käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen

"En tahdo..."

 

Pyhälle Nektarios Eginalaiselle kirkon Attikan Laurion Kamarizaan (nykyään Agios Konstantinos) rakentanut ja itsekin kansan pyhänä kunnioittama Vanhus Nektarios Vitalis (1930–2018)

 

Viber: Orthodoksa, Pneumatika&Ofelima 6.9.2026; 

käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen

Älä pelkää...

 

Viber: Orthodoksa, Pneumatika&Ofelima 13.7.2026; 

käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen

Kuva (agiospatrokosmas.gr): isä Ioannis Kalaidis

Miten hengellinen alamäki alkaa?

 

Teksti ja kuva: Vima Orthodoksias 5.7.2026;  

käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen

Tuska koko maailmaa kalvavasta onnettomuudesta

 

”Herra, opeta meitä rakastamaan niitä, jotka eivät ole saaneet osakseen rakkautta. Auta meitä kärsimään toisia tuskaisin sydämin. Älä salli meidän enää nauttia onnesta yksinämme. Anna meidän tuntea tuskaa koko maailmaa kalvavasta onnettomuudesta ja varjele meitä unohtamasta muita.”

 

”Vankiloiden pyhä” arkkimandriitta Gervasios Raptopoulos (1931–2020), joka teki Kreikassa vankilatyötä 35 vuotta suurella antaumuksella koituen pelastukseksi tuhansille vangituille ja heidän perheilleen; hän mm. lunasti vapaaksi yli 16.000 maksukyvyttömyyden perusteella Kreikassa ja 18 muussa maassa vangittua ja oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuosina 2012, 2013 ja 2014.

 

 

 

Viber: Orthodoksa, Pneumatika&Ofelima 7.3.2026; 

käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen

Vanhus Theodoros Agiofarangitis: "Kaikki muuttuu..."

 

Kreikan sosiaalisessa mediassa liikkuu parhaillaan kreetalaisen Vanhus Theodoros Agiofarangitiksen (k. 2016) lausahdus, jonka hän sanoi joskus yli kymmenen vuotta sitten. Jo aiemmin sitä on monesti siteerannut puheissaan Morfoksen metropoliitta Neofytos:

”Lapseni, eräänä päivänä, kun juotte kahvianne, te saatte kuulla, että heprealaiset (Israel) iski Persian (Iranin) ydinohjelmaan. Siitä hetkestä alkaen kaikki muuttuu…”

 

 

 

 

 

 

Viber: Orthodoksa, Pneumatika&Ofelima 1.3.2026; 

käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen

Jumalan pyhät, rukoilkaa Jumalaa meidän puolestamme!

 

 

Pyhä Justin Celijeläinen

 

Pyhä Gabriel Tunnustaja, Kristuksen tähden houkka

Pyhä Georgios Tunnustaja, (Karslidis)

Vielä ehtii ilmoittautumaan: Pyhiinvaellus Kreikkaan syyskuussa -19

Pyhiinvaellus Kreikkaan, 4.–13.9.2019

Athos-Säätiön pyhiinvaellus Kreikkaan suuntautuu tänä vuonna maan keskiosiin, Olymposvuoren ympäristön luostareihin, joihin lukeutuu mm. Pyhälle Efraim Syyrialaiselle omistettu nunnaluostari ja Pyhittäjä Dionysios Olymposlaisen munkkiluostari. Pyhiinvaelluksen kokonaishinta sisältää mm. lennot, majoituksen, retket, opastuksen sekä päivittäisistä aterioista aamiaisen ja lounaan. Matkanjohtajina toimivat Hannu ja Anna Pöyhönen ja yhteistyökumppanina Nikos Karellos. Huom! Päivämäärä ja matkan kesto voi vielä hieman muuttua lentojen vuoksi. Matkan hinta määräytyy vuorokausien määrän mukaan.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: 

 

KUVIA EDELLISTEN VUOSIEN 

PYHIINVAELLUKSILTA 

ERI PUOLILLE KREIKKAA

”Vanhus, se-ja-se teki minulle näin."

Voloksen Portariassa sijaitsevan Panagia Odigitrian luostarin 

Igumenia Makrina (+ 4.6.1995) 

Gerontissa (so. igumenia) Makrina sanoi: ”… Isät etsivät tapoja voittaa himonsa. Synnintunnustuksissaan he sanoivat: ”Tämä himo on kasvanut. Tämä taistelu on tullut esiin. Tämä kesyttämätön peto. Egoismi taistelee minua vastaan, enkä kykene sitä voittamaan. Mustasukkaisuus, kateus, tuomitseminen, epäilys ja toisten syyttely kaikki sotivat minua vastaan. Mitä voin tehdä näille demoneille? Kuinka voin taistella niitä vastaan, Vanhus? Millä tavoin voin taistella näiden demonien kanssa, jotka sotivat minua vastaan?”

Teemmekö tuolla tapaa omissa ripeissämme? Ja nämä ovat ilmiselviä asioita, joita meidän tulisi tunnustaa ripissä. Vai menemmekö rippi-isämme luo ja, kuten eräs mies kerran, sanomme: ”Vanhus, se-ja-se teki minulle näin”? Sitten tuo mies kertoo rippi-isälleen kaiken, mitä tuo toinen on hänelle tehnyt. Kun hän polvistuu kuulemaan synninpäästörukouksen, rippi-isä ei sanokaan hänen nimeään, vaan antaakin anteeksiannon ja sovituksen hänen sijaansa sille henkilölle, jota mies on syyttänyt kaikesta. Silloin mies hätkähtää: ”Isäni, miksi sanoit tuon toisen nimen?” Pappi vastaa: ”Hänen synnintunnustuksensa minä tänään kuulin. Sinä et sanonut mitään omista synneistäsi. Et nöyrtynyt: ”se-ja-se on syypää, hän on tehnyt kaiken pahan sinulle.”

Tarvitaan pitkämielisyyttä. Tarvitaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä tarvitaan elimmepä millaista elämää tahansa. Eikö meillä ole kärsivällisyyttä? Silloin meillä ei ole pelastusta.”

Vanhus Eusevios, Kalymnos

Videolla + vanhus Eusevios (Mamakas)
Lähde: https://www.youtube.com/watch?v=MqHyrZzU-7Y

«Γύρισε σε μένα. Ακόμα και μέσ’ στην αθλιότητά σου, την ενοχή σου, Σε δέχομαι όπως είσαι.

Και σου λέω ότι σε έχω ήδη συγχωρέσει.

Palaa luokseni. Sinun surkeudessasi ja syyllisyydessäsi, hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. 

Ja sanon sinulle, että minä olen antanut sinulle anteeksi.

Return to me. In your wretchedness and in your guilt, I accept you as you are. 

And I tell you: I have forgiven you.

Άφησέ με, παιδί μου, να σου πω, ότι κανένας άνθρωπος δεν έχει μεγαλύτερη αγάπη για σένα από τη δική μου.

Lapseni, anna minun kertoa sinulle, ettei kellään ihmisellä ole niin suurta rakkautta sinua kohtaan kuin minulla.

My child, let me tell you that no man has such great love for you as I do.

Ύψωσε τα μάτια σου σε μένα και δες ποιος σε παρακαλεί.

Kohota katseesi puoleeni ja näe, kuka sinua kutsuu.

Raise your eyes to me and see who is calling you.

Εγώ είμαι ο Ιησούς, ο Σωτήρας σου...

Minä olen Jeesus, sinun Vapahtajasi...

I am Jesus, your Saviour...

Γυρεύω την καρδιά σου. Μην μου την αρνιέσαι.

Etsin sinun sydäntäsi. Älä kiellä sitä minulta.

I seek for your heart. Do not deny it from me.

Νύχτα και μέρα σου απλώνω τα χέρια μου, πότε θα έρθεις σ’ Εμένα;

Öin ja päivin ojennan käteni sinun puoleesi, milloin tulet luokseni?

Night and day I reach out my hands to you, when will you come to Me?

Kristus on...

Pyhiinvaellusmatkoista vuonna 2019

Athos-Säätiö tekee tänä vuonna kaksi miehille tarkoitettua pyhiinvaellusmatkaa Athosvuorelle ja kaksi pyhiinvaellusmatkaa, jotka on tarkoitettu kaikille, toisen Kreikkaan ja toisen Pyhälle Maalle.

PYHÄ VUORI, ATHOS

Kesäkuun Athoksen pyhiinvaellus tehdään pääosin jalkaisin, kun taas syys-lokakuun matkalla liikutaan pääosin laivalla ja minibussilla. Athosvuoren matkat ovat ainutlaatuinen mahdollisuus vierailla Ortodoksisuuden elävässä keskuksessa kokeneen matkanjohtajan seurassa ja päästä kosketuksiin siellä kilvoittelevien munkkien kanssa.

Athosvuoren patikkapyhiinvaellus, 18.–24.6.

Athosvuoren syksyn pyhiinvaellus, 24.9.–3.10.

OLYMPOSVUOREN YMPÄRISTÖ, KREIKKA

Kaikille tarkoitetun Kreikan pyhiinvaellus syyskuussa suuntautuu tänä vuonna maan keskiosiin, Olymposvuoren ympäristön luostareihin. Matkalla nähdään, kuullaan ja koetaan paljon. Parhaita hetkiä ovat kohtaamiset luostariasukkaiden kanssa ja pääseminen osalliseksi heidän elämänkokemuksestaan.

Pyhiinvaellus Kreikkaan, 4.–13.9. 

 

PYHÄ MAA

Samoin kaikille suunnatun Athos-Säätiön vuoden toiminta huipentuu marraskuun alussa tehtävään Pyhän Maan pyhiinvaellukseen, jolla tutustutaan Jeesuksen elämästä tuttuihin pelastushistoriallisiin paikkoihin ja Pyhän Maan merkittäviin ortodoksisiin luostareihin. Matka on erityisen antoisa niille, jotka haluavat tutustua Pyhään Maahan Ortodoksisen kirkon perinteen valossa.

Pyhän Maan pyhiinvaellus, 1.–9.11.

Näistä matkoista ja muusta Athos-Säätiön toiminnasta 

lisätietoa Säätiön kotisivuilta.

Muut tiedustelut ja ilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen: 

tai puhelimitse numeroon: 

+ 358 (0)50 441 2036.

 

 

Pyhiinvaellus Pohjois-Kreikkaan syyskuussa 2014

Minna Maria Loikala kertoo Athos-säätiön järjestämästä pyhiinvaelluksesta Pohjois-Kreikkaan vuonna 2014.

Pyhiinvaellus Pohjois-Kreikkaan tuli minulle yllätyksenä, sellaiseen aikaan, kun en ollut varustautunut lähtemään minnekään. En tiedä, voiko pyhiinvaellukselle muutenkaan varustautua etukäteen kovinkaan hyvin. Edellisten matkakokemuksien mukaan mikään ei suju niin, kun olet suunnitellut, mutta kaikki menee kuitenkin niin, kun sinulle on parasta. Kaikenlaiset vastoinkäymiset kuuluvat pyhiinvaelluksen luonteeseen. Mikään ei ole liian helppoa, kaiken kuuluu olla mieleenpainuvaa. Tällä matkalla suurimmilta yllätyksiltä vältyttiin, matkatavaroiden hetkellistä katoamista lukuun ottamatta. Kannattaa ottaa vastaan kaikki, mitä matka tarjoaa ilolla ja ymmärryksellä. Pyhiinvaellus on ikivanha perinne, joka rikastuttaa hengellistä elämää ja opettaa kokemuksen tasolla ymmärtämään ortodoksisuutta, kuten ohjelmassamme sanottiin. Ja sen elin todeksi tällä matkalla.

 

Saavuttuamme Tessalonikiin pääsimme heti ensimmäiseksi käymään Tessalonikin kaupungin suojeluspyhän Demetrios Mirhanvuodattajan kirkossa. Pyhä suurmarttyyri Demetrios kärsi marttyyrikuoleman vuonna 306 ja hänen reliikkinsä eli pyhäinjäännöksensä olivat Demetrioksen kirkossa. Ne oli sijoitettu pieneen huoneeseen, jossa jokainen saattoi omassa rauhassaan käydä kunnioittamassa pyhiinjäännöksiä ja rukoilemassa. Olin jo aiemmin kuullut, että Demetrioksen pyhäinjäännöksistä valui mirhaa, jota otettiin vuosittain talteen. Eräs kreikkalainen oli lähettänyt tätä mirhaa viime vuonna Lammin ortodoksikeskuksen työntekijöille, enkä olisi voinut ikänäni silloin aavistaa, että pääsisin näin lähelle tätä pyhää paikkaa jo seuraavana vuonna. Athos-säätiön oppaan Hannu Pöyhösen kertomukset Demetrioksesta tulivat kovin tosiksi seistessämme pyhiinjäännösten edessä ja katsoessamme kaivoa, johon Demetrioksen ruumis oli heitetty. Kristittyjen vainoaminen oli ollut tällöin todella julmaa.

Tessalonikista matkustimme  Edessaan, jossa pääsimme Edessan metropoliitta Joelin vastaanotolle. Meidät otettiin siellä sydämellisesti vastaan. Tämä oli vasta alkusoittoa sille, mitä päivän aikana tuli tapahtumaan. Jatkoimme melko tiukan aikataulun mukaisesti Pyhän Ilarionin naisluostariin, jossa koin sellaisen rauhan, jota en aiemmin ollut missään luostarissa tai kirkossa tuntenut. Luostari sijaitsi korkealla vuoristossa, jonne oli ajettava kiemuraista vuoristotietä muutama tunti. Yllätyksemme meidät otti luostarissa vastaan vanhus Paisioksen oppilas, nuorempi Isä Paisios. Syvän kokemuksen koettelema usko Jumalaan ja syvän rukouselämän tuottama viisaus huokui hänestä samalla tavalla, kuin vanhus Paisioksesta nunna Kristodulin kertomusten mukaan. Tällaisia hengellisiä opettajia voi kohdata pyhiinvaelluksilla vain sattumalta, jos nyt mitään sattumaa on olemassakaan. Tapaaminen kruunasi matkamme!

Eräänä matkan tarkoituksena minulle oli tutkia kirkkojen mosaiikkilattioita. Olimme päättäneet tehdä Lammin ortodoksikeskuksen pieneen kappeliin mosaiikkilattian kreikkalaiseen tyyliin. Sain mahdollisuuden kuvata kirkkojen lattioita ja tehdä pikaisesti skitsejä ja mittapiirustuksia, joiden avulla kuvista saisi tehtyä mallit pieneen kappeliimme. Kuvailin itsekseni ja konttailin papereiden kanssa kirkon käytäviä. Eräs nunna saapui hymysuin katselemaan touhuani. Olin niin innoissani lattioista, että olisin voinut jäädä sinne viikoksi piirtelemään ja kuvaamaan niitä. Hehkutin niiden kauneutta hänelle ja hän selvästikin ymmärsi innostukseni. Useimmissa kirkoissa lattiat oli tehty yhdistämällä pieniä mosaiikkilaattoja ja isoja kivilaattoja. Okran, punaisen, siniharmaan ja norsunluunvalkoisen harmoniset sävyt sopivat täydellisesti yhteen.  

  

Jossain vaiheessa kiireinen aikataulu ja matkan aiheuttama innostus sai mieleni kaaokseen, ja aloin innoissani hehkuttaa kaikkea tapahtunutta ja höpöttää kaikkia ajatuksia mitä vaan mieleeni pullahti. Minua alkoi vaivata, etten saanut itseäni kuriin vaan ajatukseni laukkasi täyttä vauhtia ja kaikki, mitä päässä liikkui tuli vuolaasti ulos suustani. Mennessämme kunnioittamaan Gregorios Teologin pyhiinjäännöksiä, rukoilin että voisin lopettaa turhan puhumisen ja pystyisin taas keskittymään oleelliseen, sisäiseen pyhiinvaellukseeni. Rukous oli niin voimakas, että kaikenlainen puhuminen loppui kuin seinään! Sain taas kasattua itseni ja keskityttyä olennaiseen. Istuin itsekseni linja-autossa ja ihailin Pohjois-Kreikan kauniita vuoristomaisemia. Mietin, minkä vuoksi tälle alueelle rakennettiin niin monia luostareita. Oli selvää, että vuoristoalueen karuus ja kauneus tarjosi hyvät puitteet luostarielämälle. Kun astui luostarien pihoihin, koki suuren tyyneyden ja rauhan laskeutuvan. Ja sinne olisi ollut helppo jäädä.

Matkan loppuhuipentumana pääsimme Athosvuoren risteilylle. Ajoimme ensin bussilla Ouranoupolikseen, josta pieni risteilyaluksemme lähti. Aluksemme ajeli Pyhän Vuoren tuntumassa muutaman tunnin. Keinuin omissa ajatuksissani, rakastin merta ja olin odottanut laivalle pääsyä. Athoksen näkeminen toi lähemmäksi ortodoksista uskonelämää viettäviä opettajiamme, vanhus Efraimin ja muut isät. Athoksen Pyhä Vuori on yksi osa Halkidikin niemimaita ja on ollut yli tuhat vuotta ortodoksisen uskonelämän merkittävin hengellinen keskus. Pyhän vuoren pääluostareissa elää noin 2000 munkkia ja kaiken kokoisia luostareita näkyi vuoren rinteissä aivan mahdottomissa paikoissa. Vuoren karuus pääsi yllättämään! Ymmärsin minkälaista vaivaa jokaisen munkin täytyi nähdä, asuakseen saarella ja toteuttaakseen arkisten töiden lisäksi kaikki rukouselämän velvoitteet. Oman elämäni karikot kutistuivat mitättömiksi.

Πανήγυρις Ι. Σκήτης αγ. Ανδρέα (Σεράι) 2018

Pemptousia.gr-sivustolla julkaistu video Pyhän Andreaan skiitan juhlasta joulukuussa 2018.

Pyhän Andreaan skiitan juhlasta (joulukuussa 2018)

Valokuvia Pemptousia.gr-sivustolla:

Ιερά πανήγυρις στην Σκήτη του Αγίου Ανδρέα. Μικρός Εσπερινός και Τράπεζα

Μέγας Εσπερινός και Αγιασμός στην εορτάζουσα Σκήτη του Αγίου Ανδρέα

Τιμώντας τον Αλιέα ψυχών. Θεία Λειτουργία στη Σκήτη του Αγίου Ανδρέα (Σεράι)

Pyhän Andreaan skiitan johtaja, arkkimandriitta Efraim. Kuva: Pemptousia.gr. 

«Toista niin puhdasmielistä ihmistä en ole koskaan tavannut»

Autuaan gerontissa Makrinan muistolle (1921–1995)

Kesäkuun neljäntenä päivänä me vietämme autuaan gerontissa Makrinan (maalliselta nimeltään Maria Vassopoulou) muistopäivää. Hän oli Voloksen kaupungin lähellä sijaitsevan Panagia Odigitrian luostarin igumenia ja vanhus Joosef Hesykastin sekä vanhus Efraim Filotheolaisen (Arizonalaisen) (Moraitis) hengellinen lapsi.

Jumalan valittu aina äidin kohdusta saakka

Gerontissa Makrina

Autuaalla gerontissalla oli paljon murheita elämässään. Hän jäi varhain orvoksi, sairasti vakavasti, näki nälkää, koki sodan kauhut ja teki raskasta työtä.

Maria oli Jumalan valittu astia aina äitinsä kohdusta saakka. Kun hän oli vasta seitsemän ikäinen, hän rukoili toisten lasten kanssa ja kuuli sisäisen äänen, joka kutsui häntä enkelielämään luostarissa. Samalla hetkellä tyttö koki Jumalan läsnäolon sydämessään ja alkoi itkeä. Hän jätti ystävänsä, juoksi kotiin ja lankesi maahan pyhien ikonien eteen.

Samana iltana, kun hänen isänsä oli palannut kotiin, Maria kertoi hänelle, että hän haluaa ryhtyä nunnaksi. Kun isä kysyi, tiesikö Maria, mitä se tarkoitti, nunnaksi ryhtyminen, pieni tytär ei vastannut mitään. Silloin isä tajusi, että se oli Jumalan kutsu. Hän hymyili Marialle, antoi hänelle siunauksensa ja sanoi: «Tulkoon sinusta hyvä nunna, lapseni!».

Kuinka Maria parantui hengenvaarallisesta taudista

Maria kunnioitti kaikkein pyhintä Jumalansynnyttäjää suuresti jo varhaisesta lapsuudestaan saakka. Saksalaisten miehityksen aikana tyttö sairastui keuhkopussintulehdukseen. Kerran hän istui yksin pimeässä huoneessa nääntymäisillään nälkään ja rukoili Jumalanäitiä odottaen, milloin Jumalanäiti ottaa hänet luokseen tästä elämästä. Yhtäkkiä huone tulvahti täyteen valoa ja Maria näki nunnan, joka tuli hänen luokseen ja lupasi parantaa hänet. Kipu ja nälkä katosivat silmänräpäyksessä ja Mariasta tuntui aivan kuin hän olisi aivan äsken syönyt kyllikseen. Tämän ihmeellisen näyn jälkeen hän parani vaikeasta keuhkopussintulehduksesta.

«Toista niin puhdasmielistä ihmistä en ole koskaan tavannut»

Autuas gerontissa tunsi läheisesti muutamia kreikkalaisia kilvoittelijoita, joista jotkut on äskettäin luettu pyhien joukkoon. Kun hän tapasi ensimmäistä kertaa äskettäin kanonisoidun pyhän Paisios Athoslaisen ja kumarsi maahan hänen edessään, vanhus kumarsi siinä samassa maahan hänen edessään vastaukseksi hänen kumarrukseensa eikä noussut ennen kuin gerontissa nousi seisomaan. Pyhä Paisios siirtyi tuonilmaisiin vain kaksi kuukautta sen jälkeen, kun autuaan Makrinan sielu siirtyi iankaikkisuuteen. Kuultuaan hänen autuaasta kuolemastaan pyhittäjä Paisios sanoi: «Toista hänen kaltaistaan ei enää tule»¹.

Evian autuas Jakovos (Tsalikis) sanoi igumenia Makrinan luostarin lähellä asuville ihmisille: «Jos minä asuisin siellä teillä, kävisin joka aamu jalkaisin luostarissa hakemassa gerontissa Makrinalta siunauksen ja menisin vasta sen jälkeen töihin». Pyhä Porfyrios Kausokalivialainen ja autuaasti muistettava vanhus Jeronim puhuivat hekin gerontissa Makrinasta hyvin kunnioittavaan sävyyn.

Vanhus Efraim Arizonalainen kirjoitti autuaasta Makrinasta: «Hän oli erittäin hyveellinen ihminen, nöyrä, sävyisä, tarkkaavainen ja rukoili lakkaamatta. Hänen mielensä oli ihmeellisen puhdas. Niin puhtaita ajatuksia en ole kohdannut kenelläkään toisella ihmisellä».

Igumenia Makrinan «jumalallinen taimitarha»

Igumenia Makrinan ansiosta Panagia Odigitrian luostarista tuli «jumalallinen taimitarha», jonka kasvatit ovat perustaneet muutamia uusia luostareita Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Niiden kaikkien historia on sidoksissa pyhittäjä Joosef Hesykastiin.

Viisi kertomusta autuaasta gerontissa Makrinasta

Rakkaat lukijat! Tahdomme tänään, autuaan gerontissan muistopäivänä, jakaa teidän kanssanne muutaman kertomuksen, joita autuas Makrina itse oli kertonut hengellisille lapsilleen opetukseksi.

Vanhus Efraim Arizonalainen ja gerontissa Makrina

Ensimmäinen kertomus hurskaasta leskestä

Eräs leski kuuli kerran, että joku koputti hänen oveensa. Kun hän avasi oven, hän näki nuoren, raskaana olleen naisen, jota ei ollut koskaan ennen nähnyt, ja nuori nainen sanoi hänelle itkien: «Sinä olet minun äitini, suojelijani, pelastajani!». Leski päästi naisen epäröimättä kotiinsa ja piti salaa hänestä huolta muutamien kuukausien ajan. Aina pimeän tullen hän vei nuoren naisen kävelylle, jotta hän pysyisi vahvana ja terveenä, mutta jotteivät muut näkisi häntä. Vähää ennen synnytystä nainen antoi leskelle luvan etsiä lapselleen adoptiovanhemmat, ja hän löysi hurskaan avioparin, joka suostui adoptoimaan lapsen.

Pian sen jälkeen lesken poika, joka asui Amerikassa, otti äitiinsä yhteyttä ja pyysi häntä etsimään hänelle hyvän ja hurskaan nuoren naisen, jonka kanssa hän voisi avioitua. Äiti pyysi häntä tulemaan Kreikkaan mitä pikimmin, sillä hän oli jo löytänyt erinomaisen nuoren naisen, joka sopi pojalle puolisoksi. Ennen kuin nuoret tapasivat, leski kertoi pojalleen koko tarinan siitä, miten nuori nainen oli tullut hänen luokseen ja että naisella oli avioton lapsi.

Ensin poika oli harmissaan, sillä hän ei voinut uskoa, että hänen äitinsä valitsisi hänelle puolisoksi naisen, joka oli jo menettänyt puhtautensa. Mutta leski pystyi vakuuttamaan hänet siitä, että se oli Jumalan tahto ja että heidän avioliitostaan tulisi hyvä. Niinpä nuoret avioituivat lesken kylässä ja sen jälkeen poika palasi Yhdysvaltoihin nuoren vaimonsa kanssa.

Igumenia Makrina sisariston keskellä.

Tuona vuonna 1919 Eurooppaan levisi influenssaepidemia, joka surmasi yli 20 miljoonaa ihmistä, ja hurskas leski oli yksi tämän pandemian uhreista. Koska poika ei ehtinyt äitinsä hautajaisiin, hän päätti tulla kolmen vuoden kuluttua, kun äidin luut nostettaisiin haudasta kreikkalaiseen tapaan.

Kun he kaivoivat arkkua haudasta kolmen vuoden kuluttua, kaikkialle levisi ihmeellisen hyvä tuoksu, jonka kaikki läsnäolijat havaitsivat. Eikä siinä kaikki: Jumala oli peittänyt lesken luut kultaisella pitsillä. Ja kun pojan vaimo näki sen, hän lankesi polvilleen itkien ja sanoi kaikille: «Se johtuu siitä, että hän otti minut suojiinsa!» Kun sana siitä levisi, paljon ihmisiä tuli kaikkialta Kreikasta kumartamaan hurskasta leskeä ja heistä tuli tämän tapahtuman todistajia, mm. paljon piispoja ja pappeja!

Kuinka monia haavoittuneita sieluja autuas gerontissa Makrina itse otti suojiinsa ja «peitti» ehdottomalla rakkaudellaan! Ja kuinka paljon hän yhä edelleen suojelee meitä ja rukoilee meidän puolestamme Jumalan taivaallisen Valtaistuimen edessä!

Toinen kertomus siitä, että meidän täytyy kiittää Jumalaa kaikesta, mitä tapahtuu

Gerontissa opetti kaikkia häneltä hengellisiä neuvoja pyytäneitä, että heidän on ylistettävä Jumalaa kaikesta

Autuas gerontissa opetti aina luostarinsa sisarille ja häneltä hengellisiä neuvoja pyytäneille, että heidän on kiitettävä Jumalaa kaikesta, sekä niin sanotusta hyvästä ja niin sanotusta pahasta. Tästä aiheesta hän kertoi seuraavan tarinan:

 

Gerontissa Makrina, vanhus Efraim ja isä Joosef.

Yhdessä gerontissan luostarin lähellä sijaitsevassa kylässä asui uskovainen aviopari, jolla oli kymmenvuotias poika. Heidän naapurissaan asui vanha nainen, jolla oli aivan sietämätön luonne. Hän kiroili jatkuvasti, puhui naapureilleen rumasti ja kun heidän poikansa palasi koulusta, vanha nainen heitteli kiviä ja keppejä häntä kohti.

Kerran perheenisä kääntyi Jumalan puoleen rukoillen palavasti ja päätti kysyä Häneltä, miten he jaksaisivat kestää tämän vanhan naisen luonnetta. Herra ilmaisi hänelle, että naapuri eläisi vielä 30 vuotta! Ja miten perheenisä vastasi tähän ilmoitukseen? Hän sanoi nurkumatta: «Jumalan kiitos!» Mies kertoi vaimolleen Jumalan vastauksesta, ja vaimokin sanoi: «Jumalan kiitos!» Ja kun poika palasi koulusta kotiin ja kuuli, mitä Jumala oli vastannut isän rukoukseen, hänkin sanoi: «Kiitos Jumalalle!»

Vanhus Efraim ja gerontissa Makrina

Seuraavana päivänä ilkeän vanhan naisen talossa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Hän ei tullut ulos vuodattaakseen vihaansa naapureiden niskaan. Silloin perheenisä meni katsomaan ja huomasi, että vanha nainen oli ilmeisesti kuollut nukkuessaan. Hän alkoi viivyttelemättä rukoilla Jumalaa selvittämään hänelle, mitä oli tapahtunut, ja Herra sanoi hänelle: «Kun sinä vastasit: ”Kiitos Jumalalle”, Minä lyhensin hänen elämäänsä kymmenellä vuodella. Ja kun vaimosi vastasi samalla tavoin, otin vielä toiset kymmenen vuotta pois. Ja kun poikasikin ylisti Minua, minä otin häneltä vielä viimeisetkin kymmenen elinvuotta».

Kolmas kertomus siitä, miten meidän on ehdottomasti taisteltava vastaanpanemisen henkeä vastaan

Gerontissa sanoi, että meidän on taisteltava vastaanpanemisen henkeä vastaan ja oltava kuuliaisia

Gerontissa Makrina kertoi usein vielä yhtä tarinaa profeetta Mooseksesta. Kun Mooses oli israelilaisten kanssa autiomaassa, kaikki olivat kuolemaisillaan janoon. Jumala käski profeetta Moosesta lyömään sauvallaan kalliota, jotta sieltä virtaisi vesilähde. Profeetta alkoi epäillä: «Ei kai ole mahdollista, että vettä voisi virrata tästä kivestä?»

Autuas Makrina kävi pyhiinvaelluksella Pyhällä maalla ja etsi tämän paikan. Hän kutsui sitä «vastaanpanemisen kiveksi».

Mooses ei ollut heti kuuliainen Herralle, vaan viivytteli. Myöhemmin Herra sanoi hänelle: «Koska sinä vastustit Minua silloin, sinä et koskaan pääse Kanaanin maahan, Luvattuun maahan».

Gerontissa sanoi, että meidän on taisteltava vastaanpanemisen henkeä vastaan ja yritettävä olla kuuliaisia. Siksi kuuliaisuus on aivan ensimmäinen ja tärkein tehtävä, jota luostarissa opetetaan.

Neljäs kertomus kärsivällisyyden hyveestä

Kärsivällisyys on kaikkien hyveiden perusta

Tämän tarinan on kertonut gerontissan hengellinen tytär Aleksandra Lagou, Joanninan lääketieteellisen yliopiston lääketieteen historian professori. Yksi autuaan Makrinan rakkaimmista opetuksista oli opetus Jumalan rakkaudesta ja hän puhui myös paljon kärsivällisyydestä. Muistan, kuinka hän opetti minua hänelle niin tyypillisen pehmeästi: «Onko Jumalan rakkaudella rajaa? Ei! Ja ihmisen kärsivällisyyden pitää senkin olla loputonta».

Muistan, että joskus vuoden 1992 jälkeen, jolloin autuas Makrina matkusti Amerikkaan tapaamaan autuaasti muistettavaa gerontissa Taxiarchiaa, monen tunnin pituinen lento valtameren yli vaikutti häneen niin voimakkaasti, että hän sanoi myöhemmin: «Se oli todellinen ihme – lennät ja lennät ja allasi leviää melkeinpä ääretön valtameri! Jumalan rakkaus on loputonta kuin valtameri, ja ihmisen kärsivällisyydenkin pitää olla yhtä ääretön kuin valtameri».

Usein keskustelujemme päätteeksi minä painoin pääni hänen polvilleen, jotta hän siunaisi minut, ja siunatessaan hän sanoi: «Valtameret ovat valtavan kokoisia, ja joet ja laaksot suuria – suokoon Herra meille saman verran kärsivällisyyttä». Lisäksi hän sanoi: «Kärsivällisyyden armolahja on kaikkein vahvin armolahja», sillä kärsivällisyys on kaikkien hyveiden perusta. Me emme saavuta yhtään hyvettä ilman kärsivällisyyttä.

Gerontissa Makrina ja sisaret

Viides kertomus Marian ihmeellisestä parantumisesta

Monissa opetuksissaan autuas gerontissa Makrina puhui rukouksen tärkeydestä, etenkin Jeesuksen rukouksen. Hän painotti usein, kuinka meillä on välttämättä oltava hengellistä sinnikkyyttä sekä silloin, kun lausumme Jeesuksen rukousta, että silloin, kun syvennymme jokapäiväiseen rukoussääntöömme. Seuraavassa on yksi hänen kertomuksistaan, jota hän tapasi toistaa opettaessaan rukouksesta.

Eräs Maria-niminen nainen sai aivoinfarktin, minkä johdosta hänen jalkansa halvaantuivat kokonaan ja oikea käsikin kärsi. Viittä vuotta ennen aivoinfarktia gerontissa Makrina oli opettanut hänet toistamaan Jeesuksen rukousta ja rukousta «Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät» mahdollisimman usein, etenkin silloin, kun ilmaantuu jokin kiireellinen tarve.

Ja kun Maria oli nyt vuoteenomana pystymättä liikkumaan, hän piti rukousnauhaa vasemmassa kädessään ja anoi lakkaamatta: «Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, auta minua!» ja «Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta minut, syntinen!»

Gerontissa Makrinan kelja

Kun Maria oli muutaman päivän ajan rukoillut tällä tavalla, kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä ilmestyi hänelle kerran yöllä rukouksen aikaan. Jumalanäiti loisti kuin aurinko ja häntä seurasi suuri joukko enkeleitä ja arkkienkeleitä. Mariasta tuntui, että Jumalanäiti ikään kuin peitti koko maailman!

Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä sanoi taivaallisella äänellään: «Maria, lapseni, miten voin auttaa sinua?» Tämä hurskas nainen pyysi Jumalanäitiä ensinnäkin palauttamaan hänelle kyvyn kääntyä kyljeltä toiselle, sillä hänellä oli kovia kipuja. Mutta sitten hän alkoi anoa: «Mutta itse asiassa kaikkein eniten tahdon pelastusta. Janoan pelastusta ja siksi huudan Sinun puoleesi». Ja meidän kaikkein parhain Puolustajamme vastasi: «Minä annan sinulle sen, mitä pyydät – minä tulin, sillä sinä olet kutsunut minua päivin öin. Tahdon, että te kaikki kutsuisitte minua avuksenne! Huutakaa alati puoleeni ja minä kuulen teidät ja tulen luoksenne».

Marian huone ja koko talo täyttyivät taivaallisesta hohteesta ja suloisesta tuoksusta, joita Jumalanäiti levitti ympärilleen. Autuaan gerontissa Makrinan mukaan kaikki tämän naisen sukulaiset todistivat tätä elävää ihmettä. Taivaallinen tuoksu säilyi talossa monen päivän ajan, etenkin sairaan Marian huoneessa. Marian kasvot hohtivat armosta, jonka hän oli saanut. Hän alkoi vähitellen kääntyä kyljeltä toiselle ja muutaman päivän kuluttua hän parani täydellisesti ja nousi sairasvuoteeltaan aivan terveenä.

Tämän kertomuksensa lopuksi gerontissa Makrina aina sanoi, että kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä tahtoo, että me kaikki kutsuisimme häntä avuksemme. Gerontissa sanoi: «Mitä Jumalanäiti sanoi? ‟ Minä tahdon, että te kutsuisitte minua avuksenne. Minä kuulen ja tulen apuun. Tahdon, että kutsutte minua: ‟Auta minua, kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta lapsukaiseni” — ja kaiken, mitä tahdotte minulle sanoa sydäntenne syvyyksistä”».

Tällä kertomuksella autuas gerontissa osoitti, että kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä TAHTOO meidän kääntyvän hänen puoleensa, ja lupaa osoittaa meille olevansa läsnä!

Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät autuaan gerontissa Makrinan esirukousten tähden!

Olga Rožnjova, Olga Zatuševskaja

Kesäkuun 1. päivänä vuonna 2017

Artikkelissa on käytetty gerontissa Makrinan hengellisten lasten muistelmia, samoin kuin arkkimandriitta Dimitrios Karellaksen luvalla katkelmia hänen esitelmästään Washingtonin Goldendalessa sijaitsevan pyhän Johannes Edelläkävijän luostarin 20-vuotisjuhlassa.

1Tämä on virheellinen tieto, pyhä Paisios siirtyi tuonilmaisiin heinäkuussa 1994 ja autuas Makrina kesäkuussa 1995. Toim. huom.

Tämän artikkelin käännöksen julkaisuun on saatu lupa Pravoslavie.ru-sivustolta. 

Gerontissa Makrinan elämään voi tutustua täällä.
Ja hänen opetuksiinsa puolestaan täällä.