Tuska koko maailmaa kalvavasta onnettomuudesta

 

”Herra, opeta meitä rakastamaan niitä, jotka eivät ole saaneet osakseen rakkautta. Auta meitä kärsimään toisia tuskaisin sydämin. Älä salli meidän enää nauttia onnesta yksinämme. Anna meidän tuntea tuskaa koko maailmaa kalvavasta onnettomuudesta ja varjele meitä unohtamasta muita.”

 

”Vankiloiden pyhä” arkkimandriitta Gervasios Raptopoulos (1931–2020), joka teki Kreikassa vankilatyötä 35 vuotta suurella antaumuksella koituen pelastukseksi tuhansille vangituille ja heidän perheilleen; hän mm. lunasti vapaaksi yli 16.000 maksukyvyttömyyden perusteella Kreikassa ja 18 muussa maassa vangittua ja oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuosina 2012, 2013 ja 2014.

 

 

 

Viber: Orthodoksa, Pneumatika&Ofelima 7.3.2026; 

käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen

"Herra Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, armahda meitä ja maailmaasi."

 

”Koko maailma on vajonnut riitoihin. Niitä on erilaisia sosiaalisia järjestelmiä edustavien valtioiden välillä, rotujen ja luokkien sekä uskontojen ja ideologioiden välillä. Nykyisten joukkotuhoaseiden aikana kaikki elävät pelokkaissa tunnelmissa ”odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa” (Luuk. 21:26). Niinpä meillä on edessämme hankala paradoksien solmu. Toisaalta emme voi pysyä rauhallisina, sillä kuulumme yhteen ihmisperheeseen, jolla on paljolti yhteinen kohtalo. Toisaalta muistamme aikamme apokalyptisessa jännittyneisyydessä jo osoin toteutuneet Kristuksen sanat: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Emme kuitenkaan jätä Herran meille antamaa voimakasta asetta, rukousta ”Herra Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, armahda meitä ja maailmaasi”, emmekä lakkaa toimittamasta liturgista uhria niin kauan kuin se on käytännössä mahdollista.”

 

- Pyhän Sofroni Essexiläisen teoksesta ”Rukouksesta”, 

luvusta ”Jeesuksen rukous soveltuu kaikkiin tilanteisiin”

 

 

Jos haluat...

 

Teksti: tulevasta julkaisusta: Pyhä Paisios: Enkelielämästä. Kirjeitä Surotin luostarin nunnille.

Kuva: Athos-säätiö

Rukoile - Pelasta - Armahda

 

 

Herra Jeesus Kristus, armahda meitä!

Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä pelasta meidät!

Jumalan pyhät, rukoilkaa Jumalaa meidän puolestamme! 

Pelasta minut on ylempänä kuin 

Rukoile minun puolestani. Ja 

Armahda minua on ylempänä kuin 

Pelasta minut, 

minkä vuoksi käytämme sitä vain rukoilessamme 

Kristusta. 

 

 

 

 

 

 

 

- Arkkimandriitta Efraim, 

Pyhien Antonios Suuren ja apostoli Andreaan skiitta, 

Athosvuori

- Kuva: Skiitan papa-Josifin maalaama ikoni

 

 

 

 

ΒΑΣΙΛΕΥ ΟΥΡΑΝΙΕ - Taivaallinen Kuningas

Kiitollisuudesta - erään athoslaisen vanhuksen rukous

Kristukseni,

kiitän Sinua kaikesta,

mitä minulle annoit.

Aineellisesta ja hengellisestä,

kiitän sieluni syvyydestä. 

Kiitän Sinua kaikesta,

mitä et ole minulle antanut,

sillä en ole sen arvoinen. 

Ja ennen kaikkea kiitän Sinua siitä,

mitä et tule koskaan minulle antamaan.

My Christ,

I thank Thee for everything

that You gave me.

Material and spiritual,

I thank Thee from the bottom of my soul.

I thank Thee from everything,

that You did not give me,

for I am not worth it.

And above all,

I thank Thee for everything,

that You will never give me.

Luentomuistiinpanona Pyhän Andreaan skiitan johtajan,

arkkimandriitta Efraimin luennolta toukokuussa 2008.

A lecture note from the speech of Archimandrite Ephraim,

the Δίκαιος of the Athonite Skete of Saint Andrew 

the First-Called and Saint Anthony the Great,

 in May 2008.

Pyhiinvaellus Pohjois-Kreikkaan syyskuussa 2014

Minna Maria Loikala kertoo Athos-säätiön järjestämästä pyhiinvaelluksesta Pohjois-Kreikkaan vuonna 2014.

Pyhiinvaellus Pohjois-Kreikkaan tuli minulle yllätyksenä, sellaiseen aikaan, kun en ollut varustautunut lähtemään minnekään. En tiedä, voiko pyhiinvaellukselle muutenkaan varustautua etukäteen kovinkaan hyvin. Edellisten matkakokemuksien mukaan mikään ei suju niin, kun olet suunnitellut, mutta kaikki menee kuitenkin niin, kun sinulle on parasta. Kaikenlaiset vastoinkäymiset kuuluvat pyhiinvaelluksen luonteeseen. Mikään ei ole liian helppoa, kaiken kuuluu olla mieleenpainuvaa. Tällä matkalla suurimmilta yllätyksiltä vältyttiin, matkatavaroiden hetkellistä katoamista lukuun ottamatta. Kannattaa ottaa vastaan kaikki, mitä matka tarjoaa ilolla ja ymmärryksellä. Pyhiinvaellus on ikivanha perinne, joka rikastuttaa hengellistä elämää ja opettaa kokemuksen tasolla ymmärtämään ortodoksisuutta, kuten ohjelmassamme sanottiin. Ja sen elin todeksi tällä matkalla.

 

Saavuttuamme Tessalonikiin pääsimme heti ensimmäiseksi käymään Tessalonikin kaupungin suojeluspyhän Demetrios Mirhanvuodattajan kirkossa. Pyhä suurmarttyyri Demetrios kärsi marttyyrikuoleman vuonna 306 ja hänen reliikkinsä eli pyhäinjäännöksensä olivat Demetrioksen kirkossa. Ne oli sijoitettu pieneen huoneeseen, jossa jokainen saattoi omassa rauhassaan käydä kunnioittamassa pyhiinjäännöksiä ja rukoilemassa. Olin jo aiemmin kuullut, että Demetrioksen pyhäinjäännöksistä valui mirhaa, jota otettiin vuosittain talteen. Eräs kreikkalainen oli lähettänyt tätä mirhaa viime vuonna Lammin ortodoksikeskuksen työntekijöille, enkä olisi voinut ikänäni silloin aavistaa, että pääsisin näin lähelle tätä pyhää paikkaa jo seuraavana vuonna. Athos-säätiön oppaan Hannu Pöyhösen kertomukset Demetrioksesta tulivat kovin tosiksi seistessämme pyhiinjäännösten edessä ja katsoessamme kaivoa, johon Demetrioksen ruumis oli heitetty. Kristittyjen vainoaminen oli ollut tällöin todella julmaa.

Tessalonikista matkustimme  Edessaan, jossa pääsimme Edessan metropoliitta Joelin vastaanotolle. Meidät otettiin siellä sydämellisesti vastaan. Tämä oli vasta alkusoittoa sille, mitä päivän aikana tuli tapahtumaan. Jatkoimme melko tiukan aikataulun mukaisesti Pyhän Ilarionin naisluostariin, jossa koin sellaisen rauhan, jota en aiemmin ollut missään luostarissa tai kirkossa tuntenut. Luostari sijaitsi korkealla vuoristossa, jonne oli ajettava kiemuraista vuoristotietä muutama tunti. Yllätyksemme meidät otti luostarissa vastaan vanhus Paisioksen oppilas, nuorempi Isä Paisios. Syvän kokemuksen koettelema usko Jumalaan ja syvän rukouselämän tuottama viisaus huokui hänestä samalla tavalla, kuin vanhus Paisioksesta nunna Kristodulin kertomusten mukaan. Tällaisia hengellisiä opettajia voi kohdata pyhiinvaelluksilla vain sattumalta, jos nyt mitään sattumaa on olemassakaan. Tapaaminen kruunasi matkamme!

Eräänä matkan tarkoituksena minulle oli tutkia kirkkojen mosaiikkilattioita. Olimme päättäneet tehdä Lammin ortodoksikeskuksen pieneen kappeliin mosaiikkilattian kreikkalaiseen tyyliin. Sain mahdollisuuden kuvata kirkkojen lattioita ja tehdä pikaisesti skitsejä ja mittapiirustuksia, joiden avulla kuvista saisi tehtyä mallit pieneen kappeliimme. Kuvailin itsekseni ja konttailin papereiden kanssa kirkon käytäviä. Eräs nunna saapui hymysuin katselemaan touhuani. Olin niin innoissani lattioista, että olisin voinut jäädä sinne viikoksi piirtelemään ja kuvaamaan niitä. Hehkutin niiden kauneutta hänelle ja hän selvästikin ymmärsi innostukseni. Useimmissa kirkoissa lattiat oli tehty yhdistämällä pieniä mosaiikkilaattoja ja isoja kivilaattoja. Okran, punaisen, siniharmaan ja norsunluunvalkoisen harmoniset sävyt sopivat täydellisesti yhteen.  

  

Jossain vaiheessa kiireinen aikataulu ja matkan aiheuttama innostus sai mieleni kaaokseen, ja aloin innoissani hehkuttaa kaikkea tapahtunutta ja höpöttää kaikkia ajatuksia mitä vaan mieleeni pullahti. Minua alkoi vaivata, etten saanut itseäni kuriin vaan ajatukseni laukkasi täyttä vauhtia ja kaikki, mitä päässä liikkui tuli vuolaasti ulos suustani. Mennessämme kunnioittamaan Gregorios Teologin pyhiinjäännöksiä, rukoilin että voisin lopettaa turhan puhumisen ja pystyisin taas keskittymään oleelliseen, sisäiseen pyhiinvaellukseeni. Rukous oli niin voimakas, että kaikenlainen puhuminen loppui kuin seinään! Sain taas kasattua itseni ja keskityttyä olennaiseen. Istuin itsekseni linja-autossa ja ihailin Pohjois-Kreikan kauniita vuoristomaisemia. Mietin, minkä vuoksi tälle alueelle rakennettiin niin monia luostareita. Oli selvää, että vuoristoalueen karuus ja kauneus tarjosi hyvät puitteet luostarielämälle. Kun astui luostarien pihoihin, koki suuren tyyneyden ja rauhan laskeutuvan. Ja sinne olisi ollut helppo jäädä.

Matkan loppuhuipentumana pääsimme Athosvuoren risteilylle. Ajoimme ensin bussilla Ouranoupolikseen, josta pieni risteilyaluksemme lähti. Aluksemme ajeli Pyhän Vuoren tuntumassa muutaman tunnin. Keinuin omissa ajatuksissani, rakastin merta ja olin odottanut laivalle pääsyä. Athoksen näkeminen toi lähemmäksi ortodoksista uskonelämää viettäviä opettajiamme, vanhus Efraimin ja muut isät. Athoksen Pyhä Vuori on yksi osa Halkidikin niemimaita ja on ollut yli tuhat vuotta ortodoksisen uskonelämän merkittävin hengellinen keskus. Pyhän vuoren pääluostareissa elää noin 2000 munkkia ja kaiken kokoisia luostareita näkyi vuoren rinteissä aivan mahdottomissa paikoissa. Vuoren karuus pääsi yllättämään! Ymmärsin minkälaista vaivaa jokaisen munkin täytyi nähdä, asuakseen saarella ja toteuttaakseen arkisten töiden lisäksi kaikki rukouselämän velvoitteet. Oman elämäni karikot kutistuivat mitättömiksi.

Suloinen Rakkauteni - My Sweet Love

"Oli eräs nuori mies, Laurentios-niminen maallikko, jota vaivasivat pitkävihaisuuden ja kateuden himot. Hiljalleen - rippi-isän ja hengellisen kirjallisuuden avulla - hän kuitenkin vapautui näistä himoista. Hän alkoi rakastaa muita ihmisiä ja erityisesti Kristusta. Hänen sydämessään paloi voimakas rakkaus Kristusta kohtaan.

"Minä en enää kestä! Menen Jerusalemiin kunnioittamaan Kristuksen pyhää hautaa," hän sanoi. Hänen rippi-isänsä antoi hänelle luvan lähteä. Niinpä nuori mies meni Pyhälle maalle kävellen.

Kun hän saapui Jerusalemiin, hän meni Pyhän haudan kirkkoon. Siellä hän kumartui maahan ja jäi siihen pitkäksi aikaa.

Kun hän oli ollut paikallaan todella pitkään, vartija tuli paikalle. Vartija aikoi kehottaa nuorta miestä lähtemään paikalta, mutta löysikin nuorukaisen kuolleena.

Joitakin ihmisiä tämä tapaus häiritsi. Niinpä vaadittiin ruumiinavausta. Ensin avattiin nuoren miehen kallo - sieltä ei löydetty mitään selitystä. Tämän jälkeen lääkärit avasivat nuoren miehen sydämen. Sen sisältä löytyi jotain todella yllättävää! Miehen sydämeen oli kirjoitettuna kultaisilla kirjaimilla: "Jeesus Kristus, suloinen rakkauteni."

Laurentios oli kuollut suuresta rakkaudestaan Kristusta kohtaan. Tapauksesta ovat kertoneet Pyhän haudan munkit. Ja kyseessä oli siis maallikko."

- Pyhän Andreaan skiitan johtaja, arkkimandriitta Efraim

seminaarista "Synti sielullis-ruumiillisena sairautena" (2009)

There was a youngster named Laurentios, a layman, who was troubled by the passions of unforgiveness and envy.

Little by little, with the help of his father confessor and spiritual literature, he was freed from these passions. He began to love other people and especially Christ. A strong love for Christ burned in his heart.

"I cannot take it anymore! I will go to Jerusalem to venerate the Holy Sepulchre," he said. His father confessor gave him a blessing to go. So the young man went to the Holy Land by foot.

When he arrived to Jerusalem, he entered the Church of the Holy Sepulchre. There he made a prostration and stayed in the ground for a long time.

When he had been there for a really long time, the guard came to the site. The guard was about to tell the young man to leave the spot but he found him dead.

This incident troubled some people. Therefore an autopsy was demanded by them. First they opened the skull of the young man. No explanation was
found from there. Then the doctors opened the heart of the young man. Inside of it they found something really surprising! There it was written in golden letters:
"Jesus Christ, my sweet love."

Laurentios had died of his great love for Christ. This incident was told by the brotherhood of the Holy Sepulchre. And the man, Laurentios, was a layman."

- Archimandrite Ephraim, 

Prior of the Skete of Saint Andrew, "Serai",

from the seminary "Synti sielullis-ruumiillisena sairautena" (2009)