tiistaina

Munkkina eläminen...

 

 


"Munkkina eläminen on tavattoman yksinkertaista, kunnioitetut isät, veljet ja sisaret. Se on to­della yksinkertaista, mutta juuri siksi, että se on niin yksinkertaista, se on samalla hyvin anka­raa. Munkin ei pidä pyörittää mielessään monen monituisia ajatuksia, sillä kaikki vahingolli­set ja liialliset ajatukset hän on istuttanut itseensä ennen Pyhälle Vuorelle tuloaan. Mikäli hän yhäti antaa niille elintilaa, hän kantaa syntiinlangennutta maailmaa sisimmässään ja elää Ju­malanäidin Puutarhassa ikään kuin olisi helvetissä."

 

 

- Arkkimandriitta Efraim, Pyhien apostoli Andreaan ja Antontios Suuren skiitta, Athosvuori.

perjantaina

Historian traagisin persoona - osa 2


 

Tällaisessa tilassa meidän Kristuksemme löysi Juudaksen. Hän kutsui hänet opetuslapsekseen ja teki hänestä jopa yhteisön rahakukkaron haltijan (taloudenhoitajan)...

Tätä kuvaa pyhä Johannes Teologi, kun hän sanoo, että Juudas kantoi rahakukkaroa. Mitä tarkoittaa "kantoi"? Nyssäkässäkö hän rahoja kantoi? Vai rahalippaassako? Ei, se oli yhteinen rahasto, jota hän kantoi taskuissaan. Hänelle annettiin rahaa. Sadasta kolikosta hän laittoi seitsemänkymmentä omaan taskuunsa. Tietysti Kristuksemme tiesi tämän, mutta Hän ei koskaan nuhdellut häntä! Ei yhtään kertaa. Ainoastaan sen yhden kerran, kun Hän sanoi: ”Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen pojan?”

Lopuksi Juudas teki itsemurhan.

Ihmetelkää Kristuksen Rakkauden syvyyttä häntä kohtaan! Kun Hän nousee Öljymäelle, Juudas sanoo mielessään: “Kun Jeesus on ristiinnaulitaan, hänen sielunsa menee tuonelaan. Minäpä puolestaan tapan itseni, sieluni laskeutuu tuonelaan, teen hänelle maahankumarruksen, ja Hän antaa minulle anteeksi.”

Niinpä hän hirttäytyi samaan aikaan, jolloin Kristus kohtaa kärsimyksensä (Ristillä), Suuren perjantain aamunkoiton paikkeilla. Jumalana Kristus näkee Juudaksen ja käskee puuta taivuttamaan oksaa. Ja oksa taipui, ja Juudaksen jalat koskettivat maata, eikä hän pystynyt päättämään päiviään, hirttäytymään.

Koitti Suuri Perjantai. Kristuksemme on kuusi tuntia ristillä ja kolmekymmentäkolme tuntia tuonelassa. Kristuksemme nousi kuolleista, ja yhä vielä Juudas kituu. Hän on elossa noin monet tunnit. Miksi? Tässä on sen salaisuus: ehkäpä hän katuisi. Ehkä hän sanoisi: “Jumalani! Tein synnin!” Tähän kätkeytyy suuri ihme! Silloin köysi olisi katkennut, ja Juudas olisi selvinnyt vammoitta.

Kristuksemme nousi kuolleista ja, koska Juudas ei katunut, Jumala antoi lopun koittaa. Silloin puu jousen tavoin singahti äkillisesti ylöspäin ja paiskasi hänet toiselle puolelle. Juudas putosi vatsalleen terävään kiveen, joka lävisti hänen sisälmyksensä. Näky oli kuvottava.

Juudasta kadutti, mutta hän ei katunut. Mikä on ero näiden kahden välillä? Juudaksen katumus tulee hänen huuliltaan: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Se ei tule hänen sisimmästään toisin kuin Pietarin kohdalla, joka kavalsi vain huulillaan. Sisimmässään Pietari tunnisti meidän Kristuksemme. Hän oli kavaltaja suullaan mutta ei sydämeltään. Hän katui ja maksoi rikkomuksensa hinnan. ”Sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille” (Mark. 16:7). Tuossa vaiheessa Pietari ei vielä ole Herran oppilas, sillä vasta myöhemmin tehtiin sovinto, Kristus kysyessä: ”Pietari, rakastatko sinä minua...” (Joh. 21). Pietari teki vielä [Juudasta] suuremman synnin, vaikkapa vain sanallisesti. Kolme kertaa hän kielsi Kristuksemme, joka oli sanonut sen hänelle Pyhällä Ehtoollisella.

Mutta Pietari katui, kun taas Juudas ei koskaan katunut.




- Arkkimandriitta Efraim, Pyhien apostoli Andreaan ja Antontios Suuren skiitta, Athosvuori. 

Katkelma muistiinpanoista, puheesta ”Historian traagisin persoona”


 

tiistaina

Historian traagisin persoona - osa 1

Juudas Iskariot

 


"Meillä on kaksi Juudasta pyhien kahdentoista apostolin piirissä. Ensimmäinen on pyhä Juudas, Herran veli, jota kutsutaan myös Taddeukseksi ja Leeviksi. Hän on pyhän Joosef Kihlaajan poika tämän ensimmäisestä vaimosta Salomesta...

Toinen on Juudas Iskariot, joka syntyi Kerijotissa.* Hänen vanhempansa olivat Simon ja Maria. Heillä oli myös toinen poika. 

Juudas Iskariot oli ainoa juudealainen Kristuksen opetuslapsista, sillä kaikki muut yksitoista opetuslasta olivat galilealaisia. Yhtä on olla galilealainen ja toista on olla juudealainen - niin kielellisesti kuin emotionaalisesti. Yleensä galilealaiset olivat tuohon aikaan herkkäsieluisia, hyvin yksinkertaisia, teeskentelemättömiä ja suoria. Eivät toki kaikki vaan erityisesti vain ne, jotka olivat Kristuksen valitsemia, sekä tavalliset ihmiset. 

Juudealaiset olivat tietäisempiä ja vaateliaampia suhteessa odotettuun Messiaaseen. He olivat ankarampia ja kovasydämisempiä, eivätkä he helposti hyväksyneet sellaista odotettua Messiasta kuin Jeesus Kristus, joka sanoi, ettei Valtakunta ole omani tästä maailmasta vaan Taivaasta. ”Emme halua Taivaallisia Valtakuntia,” juudealaiset sanoivat. ”Haluamme maallisia. Haluamme, että meidät vapautetaan roomalaisista rakentaaksemme koko maailmanlaajuisen imperiumin. Haluamme tulla planeettojen valtiaiksi. Sellaisen Messiaan me haluamme.” Ja niin haluavat he tänäkin päivänä! 

Nuoruudessaan Juudas Iskariot tappoi veljensä veitsellä erään riidan aikana. Veljensurmaaja – ensimmäisen veljensurmaaja Kainin jälkeläinen! Juudaksen isä riitaantui rajusti hänen kanssaan, ja Juudas vihastui niin, että tappoi isänsäkin. Hänestä tuli siis isänsurmaaja ennen kuin hän täytti kaksikymmentä vuotta.

Sitten Juudas halusi löytää itselleen vaimon. Hänen Maria-äitinsä heitti hänet pellolle pahan tekemisestä, ja hän meni toisaalle töihin. Hän oli Kristuksen ikäinen. Hän muutti Jerusalemiin, teki töitä jonkin aikaa, pikkutöitä. Hän ei pitänyt työnteosta, mutta hän piti paljon rahasta. Hän rakasti erittäin paljon rahaa, hänellä oli ahneuden himo - hän halasi nähdä rahaa, kuulla sen kilinän... Tuohon aikaan raha oli metallista.

Kului muutamia vuosia, ja hän halusi mennä naimisiin. Hän löysi erään naisen, ja he menivät naimisiin. Nainen oli viisitoista vuotta vanhempi Juudasta, joka oli tuolloin 28-vuotias, ja nainen puolestaan oli melkein 45-vuotias. Naisen nimi oli... Maria. Ja... vaikuttaa uskomattomalta... mutta se oli Juudaksen äiti! Tälle löytyy selityksensä, sillä Juudas palasi Jerusalemista tunnistamattomana. Edes hänen oma äitinsä ei tuntenut häntä! Eikä Juudaskaan tuntenut äitiään, sillä kipu ja uuvuttava rukous olivat muuttaneet häntä, ja hänestäkin oli tullut tunnistamaton.

Äiti intuitiivisesti tajuaa oman lapsena, vaikka mitä tapahtuisi. Lapsi ei saata ymmärtää, mutta äiti kyllä. Kuvitelkaa, miten villi ihminen Juudaksesta oli tullut ja millaisiin raakalaisuuden tasoihin hän oli Jerusalemissa alentunut. Heti kun he saivat tietää olevansa äiti ja poika, he erosivat, eivätkä edenneet keskinäiseen suhteeseen.

Tällaisessa tilassa meidän Kristuksemme löysi Juudaksen. Hän kutsui hänet opetuslapsekseen ja teki hänestä jopa yhteisön rahakukkaron haltijan...

(JATKUU)

 

 

- Arkkimandriitta Efraim, Pyhien apostoli Andreaan ja Antontios Suuren skiitta, Athosvuori. 

Katkelma muistiinpanoista, puheesta ”Historian traagisin persoona”



*Kerijot-Hesronin kaupunki (mainittu mm. Joos. 15:25).

keskiviikkona

"Jokaisen ihmisen elämä..."


 







Oli eräs luennoitsija, jolla oli aiheena: “Meidän tulee syödä luomutuotteita, jotta elämme monia vuosia!” Miehen onnistui pitää yhteensä kaksi puhetta ja sitten hän kuoli! Älkää uskoko, että luomutuotteiden syöminen saa teidät elämään pidempään. Tämä ajatus on valhe. Kyllä, luomutuotteet ovat terveellisiä, mutta jokaisen ihmisen elämä on Jumalan käsissä, eikä se riipu luomutuotteista.”


- Arkkimandriitta Efraim, 

Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta, 

Athosvuori

 

 

tiistaina

Ohjaajavanhusta etsimässä


isä Epifanioksen kuva hänen perustamansa luostarin vieraiden vastaanottotilassa. Kuva: Athos-säätiö.


Kerran eräs teologi valitti isä Epifaniokselle (Theodoropoulos), että hänellä oli vaikeuksia löytää sopiva hengellinen ohjaajavanhus. Tähän isä Epifanios vastasi:


"Rakkaani, sinulla ei ole ongelmaa ohjaajavanhuksen kanssa. Sinulla on ongelma itsesi kanssa. Jos sinulla olisi ongelma vanhuksen kanssa, sinä menisit ulos kadulle, kääntyisit oikeaan ja kävelisit sata metriä, kääntyisit vasempaan ja kävelisit toiset viisikymmentä metriä ja seisahtuisit ja odottaisit siinä, kunnes ensimmäinen hengellinen isä kulkisi ohitsesi. Sinä olisit hänelle sokean kuuliainen, eikä sinulla olisi ongelmaa vanhuksen eikä oman pelastuksesi kanssa. Emme tarvitse niinkään pyhiä isiä kuin pyhää kuuliaisuutta. Oliko kaikilla Kirkon suurilla pyhillä joku erityinen pyhä ohjaajavanhus? Ei. Heillä kaikilla oli kuitenkin pyhää nöyryyttä ja pyhää kuuliaisuutta ja sen vuoksi he tulivat pyhiksi."


Krookus keväällä 2021.


David Balfour kirjoitti Athosvuorella tuolloin kilvoitelleelle pyhälle Sofronille halustaan löytää ohjaajavanhus. Tähän pyhä Sofroni vastasi:

"Aiemmin kirjoitit minulle halustasi löytää mahdollisimman pian itsellesi ohjaajavanhus. Mutta minkälaista ohjaajavanhusta sinä tarvitsisit? Jotta joku Staretz voisi pärjätä sinun kanssasi, hänen täytyisi olla ihmeidentekijä, hänellä tulisi olla selvänäköisyyden, profetian ja opettamisen armolahjat sekä olla täydellinen kaikessa, vapaa himoista - olla kuin pyhä Serafim Sarovilainen. Mutta jos satut kohtaamaan vanhuksen, jolla ei erottelukyvyn lisäksi ole mitään erityistä yliluonnollista armolahjaa, et tule hänen kanssaan toimeen." 







 


keskiviikkona

+ + + Risti + + +

Kuva: Pyhän Andreaan skiitta

 

 

"Risti on Kristuksen merkki (sinetti). 

Kristus merkitsee minut Ristillä. 

Joka kerran kun teemme ristinmerkimme, pudotamme atomipommin vihollisen päälle."

 

 

 

 

- Vanhus Efraim, 

Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta, Athosvuori

 

maanantaina

"Niistä monista palveluksista, joita suojelusenkelimme tekee, kiittäkäämme häntä älkäämme murehduttako häntä tekemällä syntiä."



"Suojelusenkelimme on läheisin ystävämme, hän on voimakkain auttajamme maan päällä. Hänen tehtävänsä on valaista meitä, pommittaa meitä hyvillä ajatuksilla, vahvistaa mielemme ja auttaa meitä havaitsemaan tarkasti pahat ajatukset ja kantaa rukouksemme taivaaseen. Kun me rukoilemme, hän rukoilee kanssamme. Kun teemme jotain hyvää, hän rukoilee puolestamme, mutta ei silloin kun teemme syntiä. Ja kun menemme nukkumaan, hän menee ja esittelee Jumalalle meidän hyvät työmme. Ei sen vuoksi, etteikö Jumala tietäisi niitä, vaan se on enkelin tehtävä. Ja jos meillä on "hyvin" hänen kanssaan, koska elämme tietoisesti hengellistä elämää, silloin hän ilmoittaa meille hieman ennen kuolemaamme, että meidän on aika lähteä tästä maailmasta."

 

- Vanhus Efraim, 

Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta, Athosvuori

 

sunnuntaina

"Jumala on niin nöyrä..."

 


 

"Jumala on niin nöyrä, että Hän kunnioittaa jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta, eikä sekaannu kenenkään ihmisen elämään, jos hän ei sitä halua. Jotta Jumala voi tehdä töitä ihmisen kanssa, ihmisen täytyy ensin nöyrtyä ja pyytää Hänen apuaan rukouksen kautta. Voiko nöyrä persoona tehdä yhteistyötä ylpeän persoonan kanssa? Mutta nöyrä voi tehdä yhteistyötä nöyrän kanssa."


- Arkkimandriitta Efraim, Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren Skiitta, Athosvuori

 

tiistaina

"Herra Jeesus Kristus..."

 

 

 




"Sanoessamme ”armahda minua” me pyydämme Jumalaa lähettämään meille Hänen apunsa ja Hänen armonsa, sillä me tiedostamme, että ilman jumalallista apua me emme voi tehdä mitään."

 

+ Vanhus Efraim Filotheoslainen (+2019)





"Historian kulku vahvistaa Evankeliumin totuuden: Kirkko on ylitsevuotavan täynnä syntisiä..."

 



keskiviikkona

Kristus janoaa...




 

”Minun on jano.” 

Mitä Kristus janoaa? Vähän vettäkö? Juutalaiset ajattelivat: ”Ahaa, jos on jano, juokoon etikkaa.” Se ei ollut mitään ohutta, vaan voimakasta viinietikkaa. He työnsivät sientä Kristuksen suuhun. Kristus ei kuitenkaan tarkoita luonnollista janoa, vaan sanoo tämän Jumalana.

"Minä janoan kärsiä vielä enemmän teidän edestänne osoittaakseni, kuinka paljon teitä rakastan. Minä janoan, vaikka maailmassa olisi vain yksi ihminen." 

Emme voi koskaan ymmärtää sitä, miten paljon Kristus meitä rakastaa.



- Arkkimandriitta Efraim, 

Pyhän apostoli Andreaan ja pyhän Antonios Suuren skiitta, 

Athosvuori




Pappismunkki Serafim Rose: Jumalan ilmoitus ihmissydämelle


 




Pappismunkki Serafim Rose: 

Jumalan ilmoitus ihmissydämelle

Ilmaisjakelussa (toimituskulut - postitus&pakkaus - maksamalla*).

Kirjakauppa Filokaliasta




*Kirjasen voi hakea myös paikan päältä: 

Panagian puistotie 39

16900 LAMMI


lauantaina

Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 21)

Päivi Kristiinan kuulumisia vuoden 2017-2018 vaihteesta...


Päivi Kristiina Loikala jatkaa "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa.

Edelliset osat:
 
I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X,
XI, XII, XIII, XIV, XV, XVI, XVII, XVIII, XIX ja XX.
 
& lisäosa: Kysymyksiä

 


Päivi Kristiina Loikala: 

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 
- XXI osa

 


Tripla-hanke päättyi, ja mie vaivuin horrokseen.

 

2017

 

Olin niin väsynyt taistelemaan byrokratian rattaissa, että vetkuttelin pari kuukautta tukipapereiden kanssa. Siitähän sitten jouduinkin hankaluuksiin, kun papereita vaadittiin vaikka mistä, ja rahatkin olivat loppu. 

 


 

Hiljalleen sain kuitenkin pensselit heilumaan ja tein valmiiksi pyhät erämaaisät. 

 

 


 


 

En vain löytänyt heille tekstejä omin avuin, joten käännyin Hannun ja Alexin puoleen. 

 

 

Niinpä taas lähdimme Minnan kanssa Lammille liimaamaan pyhiä. 

 

Minna ja Päivi liimamassa.

 

Hyvin onnistui liimaus, vaikka perinteiden mukaan mitat olivat taas väärin.





Pyhät Makarios Suuri ja Iisak Syyrialainen olivat jostakin ihmeen syystä hieman ylempänä kuin pitäisi olla. 

 


 

Mittausvirheet herättivät meissä taas ihmetystä ja jäi arvoitukseksi, mistä ne johtuivat.  

 



Saimme kuitenkin ison osan seinän pinta-alaa kerralla valmiiksi, koska olin maalannut alaosan kangaskoristeenkin samaan kankaaseen.

 

Tällä kerralla minua jännitti Lammille meno - koskaan ei vielä sellaista tunnetta ollut ollut! 

 


 

Paikan päällä oli kuitenkin hiljaiseloa - tuntui kuin kaikki olisi pysähtynyt. Aina kun olen päässyt perille, on jotain uutta kerennyt tapahtua sillä välin kun olen ollut kotona, mutta tällä kertaa mitään ihmeellistä ei ollutkaan tapahtunut. 

 


 

Kuun loppupuolella oli kuitenkin tulossa Natalia Aldoshinan ikonimaalauskurssi, ja sitä varten siivosimme Minnan kanssa ikonimaalaamon. Odotin, että pääsisin osallistumaan kurssille.



 

Mutta toisin tietysti kävikin! Haaveillun ikonimaalauskurssin sijaan jouduinkin työnhakukurssille! Pitikö tässä iässä tosiaan opetella työnhakua? 

 


 

Kurssin alkupäivät menivätkin kurssiopettajia neuvoessa. Ensin ajattelin, että kulutan kurssipenkkiä aivan turhaan, mutta kolmen päivän kuluttua sainkin laadittua uuden CV:n ja etsiskeltyä mahdollisia apurahoja, joita voisin hakea. Yhtä jopa hainkin. 

Jouluna kotosalla meillä oli paljon väkeä ja huisketta. Aika kiiti niin nopeasti - meni uusvuos' ja yhtäkkiä olikin jo Teofania. Ukko virkkoi, että oli sellain' ralli, ja joulu meni kuin varkain ohi, ettei ehtinyt edes huomata! Päätimme pitää yhdessä jälkipikkujoulun, juhlistimme Kristuksen syntymää valmistamalla vähän jouluherkkuja ja ostamalla pienet lahjat. 

 

"Kerrottiin, että joku vanhuksista pyysi Jumalalta nähdä isät, ja hän näki heidät, paitsi abba Antoniosta. Niin hän sanoi sille, joka hänelle näytti: "Missä abba Antonios on?" Hän sanoi: "Samassa paikassa, missä Jumala on, on hänkin." (Gerontikon: Pyhä Antonios Suuri, 27.)

 

 

"Kerran, kun abba Makarios kulki veljien kanssa Egyptin halki, hän kuuli lapsen sanovan äidilleen: "Amma, eräs rikas rakastaa minua mutta minä vihaan häntä, ja eräs köyhä vihaa minua mutta minä rakastan häntä." Sen kuultuaan abba Makarios ihmetteli. Niin veljet sanoivat hänelle: "Mitä tämä sana on, isä, kun niin ihmettelet?" Ja vanhus sanoi heille: "Totisesti, Herramme on rikas ja rakastaa meitä, mutta me emme halua kuullakaan Hänestä. Vihollisemme perkele taas on köyhä ja vihaa meitä, mutta hänen saastaisuuttaan me rakastamme." (Gerontikon: Abba Makarios Egyptiläinen, 24.)


 


torstaina

...καὶ τὸ φῶς ἐν τῇ σκοτίᾳ φαίνει, καὶ ἡ σκοτία αὐτὸ οὐ κατέλαβεν.


"Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, 

ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.  

Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. 

Ja valkeus loistaa pimeydessä, 

ja pimeys ei sitä käsittänyt." (Joh. 1: 3-5)