Seuraa jatkoa
I:lle,
II:lle,
III:lle,
IV:lle,
V:lle,
VI:lle ja
VII:lle osalle "Freskomaalari kertoo"-sarjasta.
Päivi Kristiina Loikala:
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle
- VIII osa
 |
| Pyhä Paisios Athosvuorelainen. |
Miten ohjaaja
vahukset
näkevät lähimmäisissä
vain
hyvää, vaik
’ mikä olisi?
Isä Paisios
siunaa kiusankappaleet
, kun
he kasvat
tavat henkist
’ pääomaa.
Jos osaa siis suhtautua oikein, mut
ta
jos ei taas osaakaan, niin sitte
n on
taas alamäki edessä. Mietin paljon kateutta, arvostelemista ja tuomitsemista
- omaani ja muiden.
Minun elämäni on ollut aika puurtamista ja paljon vääriä
valintoja. Silloin voi hyvin olla kateellinen muiden hauskoista ja
ihmeellisistä elämän koukeroista. Tuomita joidenkin näkemyksiä tai arvostella
valintoja, kateellisenakin. Se on paljon helpompaa kuin pysähtyä oikeasti omien valitojensa ääreen. Huh, huh,
kuinka olenkin olevinaan niin höyli, mutta tässä sen näkee - ei voi tietää, mikä kenenkin sisin on.
Täällä kävi kylässä autollinen nunnia Lintulasta ja sain Igumenialta siunauksen. He olivat mielissään kaikesta, mitä täällä näkivät. Tällälailla
kun omassa olossaan tuhertaa ajatustensa ja työnsä kanssa, saa yllättäen
kaikenlaisia siunauksia ja Jumalan lahjoja. Täällä ollessa koko maailmani on
saanut ihan uuden ulottuvuuden ja uudenlaisten ihmisten kohtaaminen tuntuu
ihmeelle.
Kappelissa alkoi myös ylemmän tason työskentely, eli kiipesin
telineille katon rajaan. Nyt on vuorossa Kristuksen pääsiäisen ajan vaiheet.
Ensimmäisenä
on Lasaruksen kuolleista
herättäminen. Teen taustaa ja vuoria ja silloin tajuan
, etten olekaan muuten koskaan
ennen
maalannut vuorta. Siis mitenkäs se nyt oikein tehdään?? Puurran
uutterasti ja välillä kiipeän alas, että saisin kokonaiskuvan. No
, lopulta
vuoret miellyttivät minua ja siirryn eteenpäin.
Lasarus on kuin toukka käärinliinoissa, koko olemus puhuttelee minua. Minkälaiselle sinusta tuntuu?
Missä mahdoit olla ennen takaisin
kutsumista? Maalaan kasvot huolella, kalpeiksi.
Kun
saan valmiiksi koko kuvauksen kaikkine henkilöineen, taju
an, että olenkin oikeasti käynyt Lasaruksen
haudalla Kyproksella. Tietysti silloinkin ymmärsin
, kenen haudalla vierailimme, mutta nyt minulle valkeni ihan uudella
tavalla, aivan kun tuntisin hänet
-
se oli juuri
tämän Lasaruksen hauta!
Löydän vielä
matkaesitteenkin, jossa kerrotaan, että perimätiedon mukaan Lasarus oli
kuolleista herättyään merkitty mies ja hän pakeni Kyprokselle. Hän pakeni sinne
Stefanoksen kivityksen jälkeen vuonna 36. Paikallinen perimätieto kertoo, että
apostolit Paavali ja Barnabas asettivat hänet Kitionin piispaksi, jonne hänet
myös haudattiin vuonna 77. Tässä, nykyisin Larnakan, Pyhän Lasaruksen 800-luvulla
uudelleen rakennetussa kirkossa me siis kävimme. Kirkon kellarissa olevan
sargofagin ääressä lauloimme Lasaruksen troparin ja joimme hautakammiossa
olevan pyhitetyn lähteen vettä.
Kuolema laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ihmisten tekeleet
rapistuu ja maatuu - Jumalan
luoma on pysyvää. Ihmiset menevät ja
tulevat - toiset temppuilee ja toiset
on mielin kielin. Mitäs tuosta. Voihan sitä joku olla olevinaan niin tärkeä,
että on kuin maailman tukipilari. Vaan kohta jo on lootas’ mullan alla. Siinäpä saa sekin sitten päteä niin paljon kun tahtojaa - vaan eipä piittaa kuulijakunta, madot ja mönkijäiset. Siinä nukkuu
vierekkäin rakkaat ja vihamiehet, eikä kukaan kysy, että haluattekos te vierekkäin ollakaan!
