Pyhittäjäisä Jakovos, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!

”Älkää rakastako maailmaa 

älkääkä sitä, mikä maailmassa on. 

Jos joku maailmaa rakastaa, 

niin Isän rakkaus ei ole hänessä. 

Sillä kaikki, mikä maailmassa on, 

lihan himo, 

silmäin pyyntö 

ja elämän korskeus, 

se ei ole Isästä, 

vaan maailmasta. 

Ja maailma katoaa 

ja sen himo; 

mutta joka tekee Jumalan tahdon, 

se pysyy iankaikkisesti.”

Pyhittäjä Jakovos Tsalikis ja pyhittäjä David Evialaisen ikoni.

Maanantaina 27.11.2017 Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin pyhä synodi kanonisoi Evian (Euboian) saarella kilvoitelleen vanhus Jakovos Tsalikiksen.

Pyhittäjä Jakovos, rukoile Jumalaa meidän puolestamme! 

Pyhittäjä Jakovoksen kelja Pyhittäjä Davidin luostarissa, Evialla.

Pyhittäjä Jakovoksen hauta.

Videomateriaalia pyhän Jakovoksen hautajaisista vuodelta 1991:

Elämästä

Jäähyväiskirje veljestölle erään sairaskohtauksen jälkeen

"Vain paratiisia olen kiihkeästi kaivannut!"

  

Tulossa sunnuntaina 25.11.2017!

Huomenna, sunnuntaina 
26.11.2017

Lammin Panagiassa on
kaksi kulttuuritapahtumaa

Keltaisessa kartanossa pidetään klo 13 Julio Tubalin taidetekstiilinäyttelyn avajaiset

 &

Trapesan yhteydessä olevassa auditoriossa klo 14 on upea kolmen hengen Sibelius-konsertti

Nyt jo seitsemissäkymmenissä oleva Julio Tubal on mielenkiintoinen persoona ja todella kansainvälinen ihminen: Yhdysvalloissa syntyneellä, 1970-luvulla Suomeen muuttaneella Tubalilla on sukujuuret sekä Italiassa että Filippiineillä. Hän on harrastanut tekstiilikudontaa vuosikymmeniä ja kaikki hänen työnsä ovat uniikkeja. Rakkaudesta harrastukseen kertoo myös näyttelyn nimi: ”Elämäni taltioituna kudetöihin”. Näyttelyssä on yhteensä 37 kudontatyötä, joista monet ovat hyvinkin suuria. Kaikki ovat myös myytävänä.

Marraskuun kulttuuripäivän Sibelius-konsertissa puolestaan esiintyvät kansallisesti ja kansainvälisestikin tunnetut Erkki Palola, Rauno Jussila ja Sakari Pulkkinen, joista ensimmäinen soittaa viulua, toinen pianoa ja kolmas laulaa. Sibelius-konsertti jakaantuu kahteen jaksoon ja kestää kaikkiaan puolisentoista tuntia väliaikoineen.

Molemmat tapahtumat ovat kaikille avoimia ja sisäänpääsy niihin on ilmainen. Konsertin
käsiohjelma maksaa 10 euroa, jolla rahoitetaan Athos-Säätiön hankkimaa flyygeliä.

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

PANAGIAN PUISTOTIE 39 A

16900 LAMMI

Tämä on mainos: "Hengestä ja elämästä" (päivitys 22.11.17)

Arkkimandriitta Sofronin kirjaa on jo saatavilla Ortodoksisesta kirjakauppa Filokaliasta!

Arkkimandriitta Sofronin kirja maksaa Filokaliassa 22,50 euroa.

Vanhus Sofronin elämästä

Hänen persoonastaan ja merkityksestään

 "Hengestä ja elämästä"

Vanhus Sofroni (Saharov) freskossa Evangelismoksen eli Ilosanoman kappelissa, Panagiassa.

Eräitä erämaakohtaamisia

Pyhittäjäisämme Antonios Suuri. Fresko Lammin Panagiasta.

Pyhä Antonios Suuri. Fresko Betlehemin luostarista, Koropista, Kreikasta.

Eräs toinen erämaaisä kutsui pyhää Antoniosta "koko maailmaa valaisevaksi tulipylvääksi". Fresko Kastoriasta, Kreikasta.

Eräs erämaakohtaaminen

Pyhittäjäisämme Antonios Suuri oli 90-vuotias, kun hän matkasi syvemmälle erämaahan löytääkseen sinne kätkeytyneen 113-vuotiaan pyhittäjäisämme Paavali Erakon. Uupuneena Antonios saapui Paavalin erakkoluolan oviaukolle. Koska pyhä Paavali ei kuitenkaan ollut keskustellut kenenkään lihassa olevan kanssa 90 vuoteen, hän ei ensin tahtonut päästää tulijaa luolaansa. Pitkän aikaa pyhä Antonios istui luolan ovensuulla ja odotti. Lopulta erakkovanhus avasi oven ja hymyssä suin lausui: "Hyvä että tulit, veli".

Pyhät isät keskustelivat, aterioitsivat ja rukoilivat. Sitten palmunlehtiviittaan pukeutunut pyhä Paavali kertoi pyhälle Antoniokselle, että hänen aikansa siirtyä tuonilmaisiin oli lähellä. Hän sanoi vielä, että Herra oli lähettänyt Antonioksen hautaamaan hänen ruumiinsa - palauttamaan maan maahan. Kuullessaan tämän Antonios alkoi itkeä, mutta vanhus Paavali ehätti lohduttamaan nuorempaa isää. "Ole niin hyvä ja hae minulle se viitta, jonka piispa Athanasios sinulle antoi ja kiedo sitten ruumiini siihen," Paavali pyysi Antoniosta ja ihmetytti nuorempaa selvänäköisyyden armolahjallaan.

90-vuotias pyhittäjäisämme teki kuuliaisuutta ja kiiruhti matkaan. Hänen ruumiinsa jalat liikkuivat hitaammin kuin hänen vikkelä tahtonsa, mutta paastoamisesta ja ikävuosista huolimatta hän kesti urhoollisesti kävelyn vaivat ja oli paluumatkalla viitan kanssa jo seuraavana päivänä. Hän toivoi vielä löytävänsä vanhuksen elossa. Palmunlehvistä munkkiskeemansa neulonut isämme Paavali ei kuitenkaan ollut lähettänyt nuorempaa veljeään hienoa hautajaisvaatetta hakemaan, vaan hän oli halunnut antamallaan kuuliaisuustehtävällä irrottaa kaikki siteet tähän maailmaan ja olla kuolinhetkellään ilman maallisia seuralaisia. Ja niin kohtasi Antoniosta seuraava taivaallinen näky, kun hän oli vain kolmen tunnin päässä pyhittäjän erakkoluolalta: Herran enkelit, vanhurskaat profeetat ja pyhät apostolit saattoivat taivaita kohden pyhittäjäisämme Paavalin lumivalkoista sielua.

Silloin pyhä Antonios heittäytyi maahan kasvoilleen ja itki ja valitti. "Miksi olet minut hyljännyt, Paavali? Miksi lähtenyt ilman jäähyväisiä? Sain tuntea sinut niin myöhään, pitikö sinun jättää minut näin varhain!" Mutta sitten hän nousi ja kuin lintunen hän liiti loppumatkan ja perille saavuttuaan hän löysi vanhus Paavalin ruumiin rukousasennosta. Psalmein ja hautajaisveisuin Antonios hyvästeli piispalliseen viittaan kiedottua vanhus Paavalia, mutta ei kyennyt kaivamaan hautaa erämaan karuun maahan. Tuolloin saapui paikalle kaksi leijonaa, jotka kaivoivat maahan kuopan. Jalopeurojen lähdettyä pyhä Antonios laski pyhän Paavali Erakon ruumiin kuoppaan. Ensimmäisen erakkoisän palmunlehtiviitan pyhä Antonios otti mukaansa - hän piti sitä siunauksena yllään aina Pääsiäisenä ja Helluntaina. 

Pyhittäjäisämme Makarios Suuri. Fresko Lammin Panagiasta.

Eräs toinen erämaakohtaaminen

"Abba Makarios Suuri meni abba Antonioksen luo vuorelle. Kun hän kolkutti ovelle, Antonios tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Kuka sinä olet?". Ja hän sanoi: "Minä olen Makarios." Sitten hän sulki oven ja meni sisään ja jätti hänet ulos. Mutta nähtyään hänen kärsivällisyytensä hän aukaisi hänelle ja piti hauskaa hänen kanssaan sanoen: "Olen jo kauan halunnut nähdä sinut kuultuani sinusta." Osoitettuaan sitten hänelle vieraanvaraisuutta hän antoi Makarioksen levätä, sillä hän oli varsin väsynyt. Illan tullen abba Antonios kostutti itselleen palmunvesoja, ja abba Makarios sanoi hänelle: "Käske, että minäkin kastelisin itselleni." Ja hän sanoi: "Kastele." Tehtyään vesoista suuren nipun hänkin kasteli sen. Nin he istuivat iltaan asti, puhuivat sielujen pelastuksesta ja punoivat. Ja punos laskeutui oviaukosta luolaan saakka. Mennessään aamulla sinne autuas Antonios näki abba Makarioksen punosmäärän ja sanoi: "Näistä käsistä lähtee paljon voimaa."

   

LUETTAVAA SUOMEKSI JA ENGLANNIKSI:

Athanasios Suuri: Antonios Suuren elämä
Gerontikon eli pyhien vanhusten sanomaa

Hieronymus: Paavalin, ensimmäisen erakon elämä (engl.)
 Palladius: Historia Lausiaca (engl.)
Synaksarion, tammikuu

isä Alexander: "Erämaan villieläimiä"

+ Isä Alexander ja (vaaraton) kissa, Athosvuorella.

Erakkomunkki Alexander on tullut tutuksi suomalaisille kirjasta "Erämaan kukkia - Erakkomunkki Alexanderin muistelmia kilvoitteluvuosilta Pyhällä Maalla ja Siinailla". Teos on julkaistu myös venäjäksi. 

Seuraavassa on katkelma teoksesta, otsikkona "Erämaan villieläimiä":

"Jokaviikkoisen kävelymatkat Jerusalemiin olivat raskaita, erityisesti kesäaikaan. Lähdin Ain Farahista lauantaiaamuna ja palasin sinne maanantaiaamuna. Paluumatkallani jouduin pakosta yöpymään Anatassa, sillä vuorokausi oli liian lyhyt kulkeakseni perille asti, koska pääsin lähtemään Jerusalemista vasta iltapäivällä. Toisaalta näin saatoin myös tehdä Anatasta tarvitsemani ostokset alkavaa viikkoa varten. 

Välttääkseni päivän kuumuuden päätin kerran poikkeuksellisesti matkata Ain Farahiin illalla kulkien loppumatkan kuun valossa. En tullut lainkaan ajatelleeksi erämaan monia vaaroja, kuten pimeässä saalistavia petoja. Yön hämäryydessä törmäsinkin susilaumaan, joka vainusi minut ja lähestyi minua takaapäin. Se saapui vain parinkymmenen metrin päähän, niin että kuulin jopa susien hengityksen. En uskaltanut vilkuilla taakseni, vaan jatkoin matkantekoa mahdollisimman tyynesti ja toistaen lakkaamatta Jeesuksen rukousta. Aikansa seurattuaan susilauma lopulta loittoni ja jätti minut rauhaan. Kun kerroin tapauksesta paikallisille beduiineille, nämä pitivät pelastumistani suoranaisena ihmeenä ja kielsivät minua ankarasti enää liikkumasta yöllä erämaassa. Tämän kokemuksen opettamana noudatin mielelläni heidän varoittavia sanojaan. Samalla tuo matka auttoi minua näkemään, miten nopeasti ihminen hengenvaarassa oppii aidon sydämen rukouksen! 

Erään toisen kerran, kun palasin Jerusalemista, tunsin itseni lopen uupuneeksi. Päätin siksi valita luolalleni vaikeakulkuisen oikotien, joka kulki Wadi Farahin kanjonin kautta ja lyhensi matkaa viidellä kilometrillä. Polulla kohtasin kuitenkin valtavan mustan käärmeen. Se oli tavattoman pitkä ja paksumpi kuin työmiehen olkavarsi. Sen nähdessäni pakenin heti. Tuntematta pienintäkään väsymystä juoksin pidempää tietä aina kotiluolalleni asti..."    

 

 

Kirjaa myydään mm. Ortodoksisessa kirjakauppa Filokaliassa,
Valamon luostarin Tuohuksessa ja Helsingin Ruslaniassa.