 |
| Äärimmäinen Nöyryys, kuva: Athos-säätiö |
 | |
| Isä Arsenie Papacioc, pidätyskuva vuodelta 1958 (kuva: adevarul.ro) |
Isä Arsenie, vankilasta vapauduttuaan vuonna 1964 (kuva: marturisitorii.ro)
Romanialainen pappismunkki Arsenie Papacioc (1914-2011) kuvasi myöhemmin eräälle hengelliselle tyttärelleen vankilakokemusta, jota hän ei halunnut saattaa yleiseen tietoon omana elinaikanaan.
Isä Arsenie oli ollut kommunistisen hallinnon vankina useampaan otteeseen ja kärsi muiden Romanian uusmarttyyrien ja tunnustajien tavoin tuskaa ja ahdistusta, vainoa, nälkää, alastomuutta, vaaraa ja miekkaa Kristuksen tähden. Eräs kidutuskeino vankilassa oli sulkea vangit erityiseen eristysselliin, jota kutsuttiin myös ”jääkaapiksi”. Pelkän kannettoman latriinin sisältävä selli oli tehty kokonaan sementistä ja sen katossa oli jatkuvasti auki oleva ikkuna, josta kylmä talvi-ilma pääsi esteettä sisälle. Pimeyden ja kylmyyden vuoksi vartijatkin nimittivät paikkaa helvetiksi. Ja tuohon erityisselliin isä Arsenie vietiin milloin mistäkin syystä – pääasiallisesti siksi ettei hän suostunut ”uudelleen koulutettavaksi” (so. kieltämään Kristusta).
Isä Arsenie kertoo:
"Olin vankilassa. Et voi kuvitella, mitä se tarkoittaa: kylmyyttä, vangin vaatteita, ei mitään henkilökohtaista omaisuutta, pieni punnittu pala leipää elääksemme. Sellissä asujat noukkivat vuorollaan maahan pudonneita leivänmuruja ja ajattelivat, että ne saattaisivat ravita meidät. Me näytimme enemmän varjoilta kuin ihmisiltä. Ja vielä enemmän: meitä kuulusteltiin, uhkailtiin ja meidät tuomittiin hävitettäviksi.
Olin myös paikassa jota kutsuttiin Zarcaksi,* jääkaapissa. Siinä tuskassa kävelin, rukoilin, mutta saatoin tuntea, kuinka minä kylmetyin… kuinka minun sieluni oli jättämässä ruumiini ja kohoamassa ylöspäin. Rukouksessa Jumalalle huusin sisälläni: ”Herra, minä olen täällä ja kuolen Sinun vuoksesi; muista minua, oi Herra!” ja yhtäkkiä Kristus Vapahtaja ilmestyi viereeni, jumalallisessa valossa ja lämmössä. Hän oli vierelläni, kärsi minun kanssani – päällään vangin vaate ja kärsi, minun kärsimystäni. Ja silloin ymmärsin, että Jumala ei mittaa aikaa niin kuin ihmiset mittaavat, sillä kaikki tuntui kestävän vain hetken… ja tajuamattani aika kului ja sellin ovi avattiin ja vartijat tulivat hakemaan jäätynyttä ruumistani, mutta he eivät löytäneet sitä, sillä sitä oli lämmittänyt armo, Jumalan armo.”
*zárca (unk.) oli "vankila vankilan sisällä".
Lähde: Eternity in the Moment:
The Life and Wisdom of Elder Arsenie Papacioc, s. 167
Käännös: Athos-säätiö
