Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 20)

Päivi Kristiina Loikala jatkaa "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa.

Osat:

I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X,

XI, XII, XIII, XIV, XV, XVI, XVII, XVIII, XIX.

Olemme vuoden 2017 viileässä kesässä,

jonka korkein lämpötila meteorologien mukaan jäi yhtä alhaiseksi viimeksi yli 40 vuotta sitten.

Päivi Kristiina vietti aikaa kotosalla ja mökillä

(välillä maalaten, välillä kasvimaata kuokkien),

kunnes sitten elokuussa palasi Lammin Panagiaan...

Päivi Kristiina Loikala: 

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 

- XX osa

Minnan kanssa liimasimme ensimmäisen ovenpieliornamentin. Ai että tuli hieno!

Päivin Minna-sisko vastaa pyhän Basileioksen kirkkotilan ornamenttien tekemisestä.

Samalla opettelin sanomaan "ei" kaikelle ylimääräiselle, vaikka vaikeaa se oli. Kieltäytyminen teki vatsankin kipeäksi, mutta sitä oli pakko opetella, ettei olisi totaalinen uupumus iskenyt. Autokin alkoi rohista, ja kotiinlähtö karkasi matkan päähän.

Kotona kaikki kuitenkin oli mallillaan, ja mökillä alkoivat toukotyöt. Sain puurtaa maamon kanssa kasvimaalla ja olikin ihme, miten hyvin kaikki eteni. "Saa nähdä, miten käy - ovatko säät puolella vai vastaan? Kauniille näyttää," ajattelin.

Kotona yritin aloittaa myös pyhien isien maalaamista, mutta kaikki työkalut olivat hukassa. Enkä ollut edes mitannut edellisten pyhien kokoa, ja mallitkin olivat... missä lie! Turhaannuin kaiken etsimiseen - miksi en ollut ollut huolellinen? Kankaan sain kuitenkin pohjustettua. "Kai tämä täst'," päättelin.

Kun pääsin alkuun, kaikki sujuikin hyvin. Maalasin isoa kangaspalaa, jolla oli korkeutta kaksi metriä ja leveyttä puolitoista. Kun sain sen osan valmiiksi, ukko laittoi lisää vaneria ja muovit seinään.

"Lisää maalauspinta-alaa!" - Päivin "ukko" osallistuu myös omilla taidoillaan pyhän Basileioksen kappelin seinämaalausprojektiin.

"Kyllä kelpaa! Maalaustila sen kun suurenee," totesin. Melkein kolme metriä kertaa kaksi metriä maalauspintaa!

Alareunaan tulisivat liinakuviot ja sen yläpuolelle pyhät isät - pyhittäjä Iisak Syyrialainen, erämaaisä Antonios Suuri, pyhä Makarios Suuri ja pyhä Efraim Syyrialainen.

Pyhä Efraim Syyrialainen, pyhä Antonios Suuri, pyhä Makarios Suuri...

Kesä oli kuitenkin yhtä onneton kun talvikin. Lämpimän ilman sijaan piisasi vesisadetta. Heinäkuun yössä oli vain +10 astetta. Tuntui, että olin luita ja ytimiä myöten jäässä kaiken aikaa. Ihan kiukutti, kun aamulla kiskoin päälle yhtä paljon vaatteita kuin talvellakin! Eikä kasvimaallakaan mitään oikein kasvanut.

Elokuun lopulla ajelin taas Lammille, jossa pidettiin seminaaria. Venäjältä saapui myös kuvausryhmä tekemään juttua. Kauheasti liehuin edestakaisin, kun piti siivota, järjestellä ja pihahommissakin riehua! Säät jatkuivat kylminä ja kosteina. Välillä tuntui, etten voi olla enää tässä koleudessa - ei voinut edes hellaan tulia tehdä, aurinkokaan ei paistanut!

Yritin saada Kristuksen syntymän maalattua valmiiksi kaikesta hulinasta huolimatta.

Minna toi onneksi uusia siveltimiä jo kuluneiden tilalle. Niiden peseminen ja yleensä peseytyminen oli aika askeettista - kattilassa lämmitetään vettä, käytössä myös pesuvati ja kuuppa: oikeeta kilvoitteluelämää!

Vaikka itse olinkin kylmien säiden, taloushuolieni ja ajatusteni kangistama, niin muut hankkeet kuitenkin etenivät. Pääkirkkoonkin saapui maalauksia. Kuvausryhmä puolestaan touhusi koko päivän, kun sillä oli niin paljon kaikenlaista kuvattavaa. Sitten koko joukko tupsahti kappeliinkin... ja minun olisi pitänyt sitten kertoa jotain - kaikenlaista! Pala kurkussa aloitin. "Mitähän tästä tulee," pohdin.

Kun jännittää vietävästi, niin huomaankin, että puhun kuin Runeberg! Juttua tulee asiasta ja välillä sen vierestäkin! Vielä kaiken huipuksi kuvaaja halusi kiivetä telineillekin. Siellä sitten maalasin ja samalla yritin kertoa, miten kaiken teen. Hupaisaa on, että filmi näytetään joskus naapurimaassa, missä ammattimaista ikonimaalaamista opetellaan vuosi tolkulla! Siellä sitten saavat ihmettellä tällaisen amatöörin työtä.