Freskomaalari kertoo: Pyhän Basileios Suuren kirkko (osa 1)

Johdanto

Iittiläistaustaiselta ikonimaalari Päivi Kristiina Loikalalta kysytään aika ajoin, kuinka hän päätyi maalaamaan bysanttilaistyylisiä freskoja keskelle kantahämäläistä maalaismaisemaa. Tästä postituksesta alkaa Päivin kertomana pieni seinämaalauksen historiikki. Toivomme, että jokin päivä entinen röntgenhuone on kauttaaltaan seinämaalausten peittämä ja vihitään käyttöön pyhälle Basileios Suurelle omistettavana kirkkona. Aiempiin postituksiin aiheesta voitte tutustua tätä tunnistetta seuraamalla: ”Toiveissa kirkko pyhälle Basileiokselle”.

Päivi Kristiina Loikala:

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle

- I osa

Athos-Säätiön tiloissa oli pienehkö röntgenhuone. Kun huoneen käyttöä mietittiin, tuli ajatus sen muuttamisesta kirkoksi. Sisareni Minna sai hyvältä kuulostavan idean, että ehkäpä yksi vapaaehtoinen maalarikin löytyisi. Niinpä hän kysyi minua työhön. Mietin asiaa vakavasti yön yli ja päädyin siihen, että ihan mukava työ se olisi. Ajattelin kuitenkin, että haluaisin ensin kuulla, mitä mieltä Valamon opiston kurssien opettajani Aleksander Wickström olisi suunnitelmasta. Valamon reissulla hänet tapasinkin ja sain rohkaisua yritykseeni.

Niinpä matka Lammille alkoi. Millainen ympäristö se oikein onkaan? Mennessäni tapasin rippi-isäni ja keskusteltuani hänen kanssaan jatkoin matkaani Lammille. Paikka oli valtava! Puistoa ja rakennuksia joka puolella. Onneksi tunsin Hannu Pöyhösen entuudestaan Kyproksen pyhiinvaellusmatkan tiimoilta. Katseltuamme tulevaa työmaata, jossa oli tuolloin vielä pallomeri ja erikoisia valotolppia, ja kierreltyämme ihmettelemässä kaikkia tulevaisuudensuunnitelmia, oli pääni jo ihan pyörällä.

Uusi tuttavuus oli kreikkalainen Konstantinos Ksenopoulos, joka oli paikalla vierailulla. Yhdessä Hannun kanssa he katselivat muutamia mukanani tuomia valokuvia töistäni – en montaa ollut vielä tehnytkään! Katseltuaan he lupasivat, että voin aloittaa työn. Koska minulla ei ollut mitään kokemusta kokonaisen kirkon maalaamisesta, sovimme, että Hannu ja Ksenopoulos olisivat ohjaajinani ja Kreikasta lähetettäisiin mallit ja suunnitelma kuvaohjelmasta. Saisin myös käydä Ksenopouloksen pitämillä kursseilla, jotta oppisin hänen tapaansa työskennellä.

Pyhä Basileios Suuri on yksi Kirkon merkittävimmistä kirkkoisistä. Hänestä kirjoitettuun alustukseen "Pyhä Basileios Suuri Ortodoksisen luostarielämän isänä" voi tutustua täällä. Kuvassa pahvilla on  herra Ksenopouloksen maalaama malli ja laudalla Päivi Loikalan harjoitustyö.

Herra Ksenopoulos ja Athos-säätiön väkeä entisessä röntgenhuoneessa.

Ja niinpä sitten olinkin ottanut työn vastaan ja alkoi kaikkien käytännön asioiden selvittely, koska olin työtön. Siinä olikin vaikeuksia, ja aikaa kului. Vihdoin joulukuussa 2013 osui kohdalleni eräs virkailija, joka hoiti asian 15 minuutissa! Eli nyt aloittaisin maalaamisen työkokeilurahan turvin. Varmaan en oikein ymmärtänyt, mihin joudunkaan, kun matkasin Lammille, ja ukko koirien kissojen ja lapsen kanssa jäivät kotimiehiksi.

Syksyn aikana sisareni Minna oli muuttanut Säätiön rivitaloon ja hän oli aloittanut muutostyöt röntgenhuoneessa. Aloittaessani joulukuussa se näyttikin jo aika hienolta. Kurssilla Ksenopoulos näytti, kuinka kangas liimataan seinään, ja seuraavalla viikolla olimme kangaskaupassa ostamassa koko pakkaa. Siitä vaan liimaamaan – eräillä ei paljoa päätä huimaa – työ tekijäänsä neuvoo. Kuin ihmeen kautta se onnistuikin!

Kuinka kangas liimataan seinään eli herra Ksenopoulos ja viivain.

Ja sitten kangas.

Ja tasaus.

Päivi Kristiina Loikala.

"Eräillä ei paljoa päätä huimaa."

Sitten aloin suurentaa ensimmäisiä kuvia oikeaan kokoon. Mallit tulivat Kreikasta Hannun tietokoneeseen ja sieltä ne tulostettiin A4-koossa. Juuri ja juuri mahtuivat lattiasta kattoon koko seinän yläosan kuvat, kun ikonimaalaamossa niitä piirtelin. En millään uskaltanut suoraan niitä hahmotella seinälle. Oli kyllä aika ruljanssi pitkiä papereita kiinnittää paikoilleen ja ryhtyä siirtämään kuvaa kohdalleen kirkkoon. Ensimmäistä kertaa tuli oikeasti mieleeni, että mihinkäs sitä tuli ryhdyttyä?

"Mihinkäs sitä tuli ryhdyttyä?"

Jumalanäidin ääriviivat.

Mielenkiintoista oli myös valita sopivaa väriä taustoihin. Huoneessa ei ole yhtään ikkunaa ja luonnon valo puuttuu kokonaan. Mikä näytti kauniilta muualla, ei ollutkaan mistään kotoisin kirkossa. Hannu päätti, että tekisin malleja, joista sitten yhdessä valittaisiin sopivat. Paikalla oli seitsemän ihmistä. Yhdessä poistimme ensin ne, joista kukaan ei pitänyt. Jäljelle jäi muutama ehdotus. Hiljaisuudessa jokainen mietti suosikkinsa ja sitten arvottiin, mikä olisi sopiva – kaikki olimme päätyneet samoihin väreihin, joten asia oli sillä selvä.

Niinpä tammi-helmikuun vaihteessa 2014 rohkaisin mieleni ja ensimmäiset värit sudin valkoiselle pinnalle – jännittävää!!