Freskomaalari kertoo: Pyhän Basileios Suuren kirkko (osa 2)

Tässä seuraa jatkoa ensimmäiselle osalle "Freskomaalari kertoo"-sarjasta.

Päivi Kristiina Loikala:

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle

- II osa

Näin siis työni alkoi. Innoissani maalasin taustaa ja muureja Jumalansynnyttäjän ilmestykseen.

Seinän yläosaan tulee Jumalansynnyttäjän ilmestys ja alaosaan... kaikki!

Oli mukavaa, kun valkoinen seinä peittyi vähän kerrassaan. Kohta saisin maalata enkelin ja... kaikki!

Ylienkeli Gabrielin hulmuavat vaatteet – kylläpä niissä on laskoksia. Kuinkas ne oikein asettuvatkaan? Ja käsikin on liian pitkä. 

Ylienkeli Gabrielin siivet, hiha ja käsi... ja monet laskokset.

Kappelissa on tilaa katsoa kauempaa ja pian huomaankin, että alas telineiltä kannattaa kavuta ahkerammin katsomaan, mitä tuli tehtyä.

"Mitä tuli tehtyä?"

Vierailijoita käy katsomassa työtäni. Kysymyksiä satelee. Huomaan, miten vähän tiedän kaikesta, ja täällä sitä silti vain keikutaan katonrajassa pensseli kourassa! Olen ihan epätoivoinen: tuntuu, että juoksen tiedon perässä. Joku kysyy, enkä osaakkaan vastata. Otan selvää. Muistikin on niin onneton, että vaikka olen selvittänytkin jotain, en silti muista.

Herra Ksenopouloksen maalauskurssilla tutustumassa freskomaalauksen alkeisiin.

Kun saan Gabrielin valmiiksi, alkaa maalauskurssi. Ksenopoulos teettää meillä Viimeistä tuomiota. Hän opettaa erilaisen tyylin maalata vaatteet! Ohut kerros, kuin laveeraus, varjot ja valot. Monta pikkuruista opetuslasta ja kaikilla erilaiset sävyt. Innostun tästä tyylistä. Tätä haluan oppia lisää. Mutta voiko sitä enää hyödyntää, kun olen jo aloittanut?

Päivi Kristiina ja herra Ksenopoulos Viimeisten tuomioiden äärellä.

Päivi Kristiina maalaa Viimeistä tuomiota.

Toinenkin kurssilainen maalaa freskoa ja ottaa valokuvia työn eri vaiheista.

Koko viikko maalaamista. Minua jännittää paljon, mitä Ksenopoulos aikoo sanoa kappelista. Mitään ei tapahdu ja ihmettelen, että onko hän ollenkaan käynyt siellä. Loppuviikolla, kurssin päätyttyä, hän sitten sanoo, että voin jatkaa tällä nyt opitulla tyylillä, vaikka olenkin jo aloittanut toisella tavalla. Saan siis jatkaa... ei tullut potkuja!

Siirryn Neitseen Marian ääreen ja yritän parhaimpani mukaan tehdä niin kuin olin opetellut. Ei onnistu kovinkaan hyvin. Kaikki menee tukkoon, ja ihana pohja katoaa. Työ vaatii hikikarpaloita ja päässä pyörii kaikki maalaamisen ympärillä. Korjaan jatkuvasti virheitä, ja aikaa kuluu. Maalaan Pyhän Hengen kyyhkysenä laskeutumaan kohti Neitsyt Mariaa. Sepä herättää keskustelua: mitä saa maalata ja kuinka. Ehkä vielä aiheen nimikin herättää kysymyksiä - ”Ilosanoman tuominen Jumalansynnyttäjälle”- eikä suomeen vakiintunut ”Neitsyt Marian ilmestys”. Uppiniskainen iittiläinen koettelee rajoja!

Työkokeiluni päättyy kesäkuun alussa, ja seinän yläosa on silloin valmis. Olen aivan puhki, kaikki voimat on käytetty. Kesän kynnyksellä raahaudun kotiin, ja väsymys iskee ankarasti. Haluan olla kotona keräämässä voimia. Katsotaan sitten syksyllä, miten työ etenee.

Kesällä Minna-siskoni soittaa, että kannattaa tulla käymään: Kreikasta on tulossa erikoisia vieraita! Munkkeja Athosvuorelta ja pappeja sekä muita vieraita Kreikasta ja Suomesta seminaariin. Suuntaan siis Lammille. Onkin aika huiske, kun yli sata vierasta kaikkiaan on tullut kuuntelemaan vanhus Efraimia. Aika ihmeellistä: en voi mennä Athokselle luostareihin, mutta sieltä tuleekin väkeä tänne!

Eräällä pöydällä on vaatteita – paita, pipo ja vähän muutakin. Ihmettelen: ”Mitä nuokin nyt ovat: onkos tässä jokin minikirppis?” Anna selittää, että siinä on vanhus Paisioksen vaatteita. Mitä ihmettä?? Siis senkö Paisioksen?? Ostin jo aikaa sitten Valamosta Paisioksen kirjan ja se on minulla mukana melkein aina. Jos tulee ongelma, avaan sen ja luen vähän matkaa ja sitten saankin jo vastauksen ja helpotuksen tunteen. Ihme sekin.

"Onkos tässä jokin minikirppis?" - Ei, vaan vanhus Paisioksekselle kuuluneita vaatteita ja esineitä.

Anna neuvoo, että saan laittaa pipon päähäni, jos haluan. No, ilman muuta haluan! Minulle tapahtuu jotakin – alan itkeä ihan valtoimenaan.

Vanhus Paisioksen hattu.