Muistiinpanoja (osa 1)

Tänään on vietetty kaikkien Athosvuorella kirkastuneiden pyhittäjäisien sunnuntaita. Sen kunniaksi aloitamme tässä blogissa pienen sarjan, jossa julkaistaan muistiinpanoja Pyhän Andreaan skiitan johtajan, arkkimandriitta Efraimin, luennoista, jotka hän piti Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiön järjestämässä seminaarissa "Athosvuori - Ortodoksisuuden majakka" (19.-21.5.2017).

Kristus sanoi: ”Minä olen maailman valo.”

Tuolla valolla ei ole tekemistä auringonvalon kanssa, vaan Kristus on henkinen, ylitaivaallinen, jumalallinen valo.
Hän pyhittää, valaisee, jumaloittaa ihmisen.

Kristus osoitti sen Uudessa testamentissa: Taaborin vuorella, Helluntaina...

Oppilaistaan Kristus sanoi: ”Te olette maailman valo.”

Yhdestä Auringosta tuli 12 aurinkoa, tuli 70 aurinkoa, tuli 3000 aurinkoa... tuli tuhansia ortodoksisia sieluja.

Jumalanäidin puutarha, jonka kukkina ovat Athosvuoren pyhät isät. Alla oleva kreikkalainen teksti on kaikkien Athosvuoren pyhien tropari: "Athoksen isiä ja lihassa eläneitä enkeleitä, tunnustajia ja pyhittäjiä, piispoja ja marttyyreita kunnioittakaamme lauluin ja veisuin seuraten heidän hyveitään kaikki Pyhän Vuoren munkit ja huutakaamme yhteen ääneen: Kunnia Hänelle, joka seppelöi teidät, Kunnia Hänelle, joka teidät pyhitti. Kunnia olkoon Hänelle, joka teidät osoitti meidän turvaksemme hädässä." (Käännös: HP, huom! Aiemmin oli kääntäjä merkitty virheellisesti).

Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä istutti puutarhaansa sieluja eri puolilta maailmaa.

Maailman johtava valo, pyhä Pietari Athosvuorelainen eli 7. vuosisadan alussa. Hän eli Athoksella yli 50 vuotta aivan yksin. Hänen vaatteensa lahosivat niin että hän oli lopulta alaston, mutta Pyhän Hengen armosta hän oli täysin puettu. Hän oli himoton, Hengen kantaja. Hänen ihonsa oli Kristuksen armosta karvapeitteen peittämä ja hänellä oli pitkä parta. Hän auttoi koko maailmaa henkisellä rukouksellaan. Vain Kristus tietää, kuinka hän rukoili ja mitä kyyneleitä hän vuodatti. Hänen rukouksensa ylettyivät koko sen aikaisen maailman reunoille asti.

 

Hänen reliikkinsä ovat Ivironin luostarissa.

Jumalanäiti asetti pyhän Athanasios Athosvuorelaisen kaikkien munkkien isäksi ja patriarkaksi. Hän sai nähdä Jumalanäidin usein elämänsä aikana. Hänestä on kirjoitettu useita kirjoja, joista ei nyt tässä puhuta.

Hän eli 40 vuotta Athoksella. Hänestä tuli Suuren Lavran igumeni ja sen perustaja. Hän teki ruumiillisesti töitä. Hän ei ottanut koskaan vastaan pappeutta – hän oli tavallinen munkki, vaikka oli igumeni. Häntä ei askaroittanut kysymys pappeudesta, vaan se, miten hän miellyttäisi Kristusta ja Jumalanäitiä. Hänellä oli niin paljon armoa, että hän oli kuin hengellinen Niagaran putous. Erityisesti pyhästä Athanasioksesta puhutaan, kun lauletaan, että (isät) elivät kuin enkelit lihassa.

Kun Konstantinopolin patriarkka Nikolaos kuuli pyhän Athanasioksen ihmeistä, hän jätti patriarkan istuimen ja halusi tulla Suureen Lavraan hänen oppilaakseen eli tavalliseksi munkiksi. Historia ei tunne toista tällaista tapausta: patriarkka jätti istuimensa ja kolmen vuoden ajan hän eli pyhän Athanasioksen oppilaana. Pyhä Athanasios sanoi hänelle: ”Pyhä patriarkka, olemme muistelleet teitä tähän asti Liturgiassa – mihin kohtaan menette nyt Ehtoollisjonossa?” Hän vastasi: ”Tavallisena munkkina.”

Pyhä patriarkka Nikolaos ”Salattu” (Mystikos) sanoi kuollessaan: ”Kiitän Kristusta siitä, että minulla oli tuollainen Vanhus.” 

Pyhä Gregorios Palamas

Monien pyhien mielipide on, että pyhä Gregorios Palamas on toisen vuosituhannen suurin teologi. Hänen kauttaan Athoksen isät oppivat, että pienet luolat, jotka vetivät pyhää Gregoriosta puoleensa, ovat parhaita paikkoja saavuttaa hengelliset kyyneleet.

Pyhä Gregorios rukoili outoa rukousta: ”Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, valaise minun pimeyteni.” Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä lähetti pyhän Johannes Teologin hänen luokseen kysymään: ”Miksi vaivaat minua (so. Jumalanäitiä) tällä oudolla rukouksella?” Pyhä Gregorios vastasi: ”Haluan, että minun mieleni valaistuu. Se on täynnä himoja ja ajatuksia.” Pyhä Gregorios vastasi näin nöyryyttään, mutta samalla se oli myös totta. Miksi? Vastaus: pyhät ihmiset vertaavat itseään Kristukseen eivätkä toisiin ihmisiin. Heillä on vain yksi esikuva: Kristus.

jatkuu...