Veli kysyi Vanhukselta & Vanhus kysyi veljeltä

 

Arkkimandriitta Efraim Filotheoslainen ("Arizonalainen") kertoo kirjassa "Vanhukseni":

 

"Kun olin aloittelija, minulla oli valtava ego. Ajattelin olevani erityinen, koska olin kasvaessani elänyt hyvää elämää ja minulla oli kilvoitteleva äiti. Ihmiset, jotka eivät osanneet arvioida toisen hengellistä tilaa, ylistivät minua erittäin paljon ja pitivät minua pyhänä poikana. Kaikki nuo ylistykset paisuttivat minut kolmanteen taivaaseen. Tajuamattani nuo ylistykset olivat tehneet minulle hallaa; minä olin saanut ylpeyden ja turhamaisuuden "bakteerin", ja se myrkytti minut.  

Kuitenkin Vanhus Joosef pystyi selvästi näkemään hengellisillä "kiikareillaan" kuinka asiat todella olivat. Hän näki, mikä villipeto olikaan sisälläni, ja ryhtyi työhön tappaakseen sen!

(...)

Vanhus vartioitsi tilaisuuksia leikatakseen egoani. Aika pian sen jälkeen kun olin saapunut sinne, hän kysyi minulta: "Kerropas minulle jotakin, sinä pikkuruinen joka juuri ja juuri kykenet pysymään jaloillasi, jos joku päivä yksi veljistä menettää kärsivällisyytensä, huutaa sinulle ja jopa läpsäisee sinua, mitä silloin teet?"

"Silloin minä sanon, 'Evlogison'*."

"Mutta ihan tottako sanot 'Evlogison'?"

"Mitä muuta voisin sanoa?"

"Hyvä. Katsotaanpa."

Kun oli kulunut muutama päivä, Vanhus ajatteli: "Hänen on täytynyt tähän mennessä jo unohtaa kysymykseni." Oli perjantai, ja seuraavana päivänä papa-Efraim Katunakialainen oli tulossa toimittamaan Liturgian. Joten Vanhus sanoi minulle: "Kuulepas, sinä laulat huomenna. Pidä huolta siitä, että harjoittelet ensin!"  

"Olkoon siunattu," minä vastasin, vaikka minulla ei ollut ollut mitään tietoa laulamisesta, kun olin ollut maailmassa. Mutta olin kuullut toisten laulavan seurakuntakirkossa ja niin olin oppinut jotain korvakuulolta. Kuitenkaan minulla ei ollut mitään teoreettista tietoa tai kokemusta laulamisesta. 

Seuraavana aamuna papa-Efraim saapui ja aloitti Liturgian toimittamisen. Luolan sisällä oleva pikkukirkko oli hyvin pieni. Vanhus oli yhdellä puolella ja vanhus-Arsenios toisella puolella, minä olin keskellä ja takana olivat isät Athanasios ja Joosef. Oli lauantai, joten pienen saaton jälkeen tuli laulaa "Saata, oi Kristus, sinun palvelijaisi sielut lepoon...".

Joten Vanhus sanoi minulle: Laula: "Saata, oi Kristus, sinun palvelijaisi sielut lepoon."** Koska tätä kontakkia lauletaan myös muistopalveluksissa maailmassa, olin kuullut sen aiemmin ja tiesin, kuinka se meni. En kuitenkaan tiennyt, että siitä on olemassa kaksi eri versiota: pitkä, monimutkainen melodia muistopalveluksiin ja lyhyt, yksinkertainen melodia Liturgiaan. Joten aloin laulaa hyvin hitaasti: "Saata, oi Kristus..."

Yhtäkkiä ennen kuin pystyin jatkamaan Vanhus löi minua niin kovasti kappelissa, että näin tähtiä! Hän sanoi minulle terävästi: "Mitä sinä teet? Minkälaista laulua tuo oikein on? Idiootti! Noinko ihmiset laulavat?

Sisällä alttarissa ollut Papa-Efraim yllättyi niin kovasti, että hän jähmettyi paikoilleen.

"Anna minulle anteeksi, Vanhus."

"Mitä sinä kuvittelet meidän toimittavan? Muistopalvelustako?"

"Anna minulle anteeksi, Vanhus."

"Sinä olet harhassa! Heti kun Liturgia on ohi, sinä polvistut ovelle ja kumarrat kaikille, kun he lähtevät, pyydät heiltä anteeksiantoa, koska olet harhainen." 

Kun Liturgia oli ohi, minä polvistuin ovelle ja sanoin: "Antakaa minulle anteeksi, isät, olen harhassa."

"Kyllä, olet harhassa."

"Olen harhassa. Antakaa minulle anteeksi."

 

- Kirjasta Elder Ephraim: My Elder Joseph the Hesychast.

 

*Evlogison, (kirjaimellisesti "Siunaa") on yleinen luostaritapa sanoa "anna anteeksi". 

Sitä käytetään myös vastauksena kutsuttaessa.

 

**Saata, oi Kristus, sinun palvelijaisi sielut lepoon pyhien joukkoon, 

missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä.